Haikka, Köyliö

Koulutoverillani on ollut tällaista karjaa, joten sopivasti voin häntä haastatella ja saada todellista käytännön tietoa ihmiseltä, joka ollut tekemisissä tämän rodun kanssa.

Ystävälläni ja koulutoverillani Susannella on Köyliössä maatila. Aikaisemmin tila oli keskittynyt maidontuotantoon, mutta vuodesta 2008 tila on ollut lihantuotantotilana. Maatiaisia tilalla on ollut kymmenisen vuotta. Ensin lypsykarjassa (maitoa tuottikin runsaasti), mutta nyt viimeiset vuodet ihan vain lemmikkinä. Susanne kertoo, että rodun säilyminen on ollut yksi vaikutin pitää pohjois-suomen karjaa tilalla.

Lukumäärältään karjaluku on ollut vaihtelevaa. Lypsyssä oli kerrallaan 2 tai 3. Yhteensä karjaa on ollut 12 kpl. Väritykseltään karja on ollut musta- tai ruskeavalkoista. Nimet karjalle Susanne on keksinyt itse. Niminä on ollut mm. Väinämöinen, Ylläs, Sulo, Esikko ja Tuhkimo.

Lypsyssä olleiden keskituotos on vaihdellut 7000-7600 kg:n välillä. Karjan käsittely ja hoito on ollut sujuvaa. Poikiminen on ollut ongelmatonta. Talvet karja on ollut sisällä kesät ulkona. Tilalla on parsinavetta. Ruoan suhteen vaatimattomia tapauksia. Ruokinta heinä-kaura-säilörehu. Terveystilanne on ollut hyvä, vain yhtä pahaa utaretulehdusta lukuunottamatta. Tämä tulehdus aiheutti sen, että yksi vedin menetettiin kertoi Susanne. Luonnetta karjalla Susannen mielestä riittää toisillekin jaettavaksi. Susanne kokee karjan johtajaluonteiseksi, oman arvon tietäväksi, mutta siitä huolimatta kilteiksi, ainakin hoitajalleen.

Karjan kanssa ovat asiat kaiken kaikkiaan sujuneet hyvin. Ongelmaksi Susanne kokee lähinnä eläinten sukusiitoksen - sopivaa sonnia ei tahdo saada.

Markkinointi tilalla on kulkenut vain teurastamon kautta.

Maatiaiset Ry:n jäsen Susanne ei ole. Mutta lajin harvinaisuus, kauneus ja söpöys valloitti Susannen niin paljon, että halua pitää tällaista karjaa elää ja omalta osaltaan voi olla vaikuttamassa rodun säilymiseen. Valtion ja tutkijoiden suuntaan Susanne toivoo lisäpaneutumista lajin säilymisen mahdollistumiseen. Nyt se ei ole riittävää.

Toivon ystävälleni antoisia hetkiä karjan parissa ja kiitos haastattelusta!! (30.8.2010)

Haikka, Köyliö. Valokuva: Susanne Vuori

Haikka, Köyliö. Valokuva: Susanne Vuori

Haikka, Köyliö. Valokuva: Susanne Vuori

Pohjois-Suomen karja, kutsumanimeltään myös lapinlehmä, on välttynyt sukupuuttoon kuolemiselta Pelson vankilatilan Vaalan toiminnan tuloksena. Rotu on ollut erittäin uhanalainen. Lapinlehmän luonne on aktiivinen, utelias ja erittäin kesy. Väritys on yleensä valkoinen, mutta voidaan nähdä myös musta- tai punavalkoista lapinlehmän väriä. Rakenteeltaan se ei ole niin pitkärunkoinen kuin kyyttö. Kirsti Hassisen kirjassa Miina Äkkijyrkkä kuvaa lapinlehmää helposti sopeutuvaiseksi ja taipuvaiseksi. Samaisessa kirjassa todetaan myös, että uhanalaisen lapinlehmän osalta keskitytään enemmän säilytystyöhön kuin tuottavuuden jalostamiseen. (Hassiinen, 2006)

Maatiainen ry nimesi Pohjois-Suomen karjan eli lapinlehmän vuoden 2006 maatiaiseläimeksi. (Maatiainen ry. 2010)