Kittamaa
Sivun tekijä: Arnevi Kittamaa
Horniolaisia kanoja Kittamaan saarella
Huhtikuun 24. päivä 2007 minusta tuli pienkanalan pitäjä. Tiesin, että aivan naapurissamme Somerolla Pirjo Lautiaisella ja Rauno Fiinerillä oli muiden lintujensa ohella parvi Horniolaisia maatiaisia ja otin yhteyttä Pirjoon ja kyselin, mistähän löytäisin muutaman kanan itselleni. Pirjo kertoi, että he ovat luopumassa Horniolaisita kanoistaan ja niinpä ajelin heidän tilalleen vielä samana iltana kahden suuren pahvilaatikon kanssa kanasia hakemaan. Pirjon ja Raunon kanat olivat peräisin Hyvinkäältä Uudenmaan maaseutuopiston lintutarhalta, joka lopetti toimintansa syksyllä 2006. Parvi oli ollut heidän hoivissaan talven yli ja nyt niistä oli tarkoitus luopua. Pirjon ja Raunon mielestä kanat olivat kovin vilkkaita ja kovia sotkemaan. Heidän muut kanansa olivat rauhallisempia. Niin pakkasimme vaalean kukon ”Tauno Palon” ja hänen viisi vaimoaan pahvilaatikoihin ja ajelin muutaman kilometrin takaisin Palomäen tilalle. Kanat olivat heti kuin kotonaan, kun päästin ne omaan häkkiinsä. Hiukan häkkiään tutkittuaan ne lensivät orrelle ja asettuivat nukkumaan, koska ilta alkoi jo hämärtää.
Muninta alkoi heti seuraavana päivänä, pesään oljille ilmestyi kaksi vaalean ruskeaa munaa. Viiden kanan parvi muni päivittäin 1-4 munaa. Toukokuun lopussa yksi kanoista jäi pesään hautomaan ja viikkoa myöhemmin myös toinen kana aloitti haudonnan. Kanat hautoivat yhteensä yhdeksää munaa ja juhannusviikolla 19.6. kuoriutui poikanen! Tämä pikkuinen jäi kuitenkin haudontaprojektin ainokaiseksi, sillä muut munat eivät ilmeisesti olleet hedelmöittyneet.Kesän kuluessa kukko-poika Tauno muuttui hetki hetkeltä aggressiivisemmaksi. Se hyökkäsi välittömästi kannukset edellä jalkoihin, kun menin kanatarhaan ruokkimaan ja siivoamaan. Koska kanojen hoitaminen alkoi olla melkoista taisteilua, kumisaappaisiin ja turkishaalariin verhoutuneena, päätin poikasen kuoriuduttua luopua Taunosta. Tauno lensi autuaammille laulumaille. Kanat eivät olleet kukon lähdöstä moksiskaan, vaan jatkoivat päivittäisiä puuhiaan entiseen malliin. Poikanen pysytteli ensimmäiset viikot tiukasti emonsa alla pesässä ja käväisi vain pikaisesti syömässä raejuustosta, keitetystä kananmunasta, perunasta, silakoista ja leivästä tekemääni puuroa. Kuukauden ikäisenä huomasin poikasen ensimmäisen kerran lentäneen orrelle nukkumaan ja siitä asti se on yöpynyt muun porukan kanssa orrella. Näyttää siltä, että poikanen on kana ja niinpä edessä onkin uuden kukon etsintä.
Horniolaiset maatiaiskanat ovat kokemukseni mukaan vilkkaita puuhastelijoita. Niiden päivä kuluu kuivikkeita kuoputtaen, ulkotarhasta matoja etsien, hiekkakylpyjä ottaen, syöden, munien ja nukkuen. Koko päivän ne touhuilevat sisä- tai ulkotarhassaan ruokaa etsien. Lämmin auringonpaiste saa ne ottamaan nokoset kyljellään köllötellen. Kanat ovat hyvin kesyjä ja uteliaita ja tarhassa liikkuessa pitääkin varoa, ettei vahingossa astu kanojen varpaille. Aina, kun ne kuulevat hoitajan tulevan, niin koko lauma juoksee paikalle pää kolmantena jalkana katsomaan, että mitäs nyt tapahtuu. Kaikki kanani ovat erilaisia väritykseltään ja näin ne onkin helppo tunnistaa. Niiden ahkeruudesta munia, olen ollut yllättynyt. Vaatimattomasta ruokinnasta huolimatta, leipää, silakkaa, perunaa, ruuantähteitä, kauranjyviä ja ruohoa, useimmat kanat ovat munineet haudontajaksoa lukuun ottamatta yhden munan päivässä. Näinkin pieni kanaparvi on pitänyt taloutemme kesän ajan omavaraisena kananmunien suhteen. Niiden munimat munat ovat hieman pienempiä, kuin tavalliset kananmunat. Keltuainen on hyvin keltainen ja leivonnaiset saavatkin kauniin keltaisen värin. Munat myös tuntuvat vatkatessa vaahtoutuvan paremmin. Esimerkiksi sokerikakkupohjaa tehdessä, vaahdosta tulee kestävämpi.