Tarvaalan koulutila

Lapinlehmät ovat yksi alkuperäisistä nautaroduistamme. Ne ovat sarvettomia ja yleensä valkoisia mustin tai punaisin merkein. Rotu on pienikokoisin suomenkarja roduistamme. Lapinlehmät on sopeutunut tehokkaasti Suomen karuihin oloihin. Sen pieni koko ja sorkat soveltuvat hyvin Lapin maastossa kulkemiseen. Nupous on kehittynyt ehkä puolustuskeinona kylmyyttä vastaan, koska sarvet haihduttavat lämpöä. Valkoinen väri taas karkoittaa mäkäriä. Koska lapinlehmä on pienempi kuin monet jalostetut lypsyrodut se tuottaa vähemmän maitoa, mutta sillä on paljon hyviä ominaisuuksia, kuten hyvä hedelmällisyys ja erinomainen kestävyys. Sen luonteeseen kuuluu aktiivisuus ja uteliaisuus, rauhallisuus ja älykkyys. Se selviää hyvin vaatimattomissa oloissa ja tulee toimeen myös metsälaitumella.

Historiaa

Vanhan tarun mukaan ensimmäinen lapinlehmä nousi lähteestä ensimmäisten ihmisten asetuttua Lappiin.

Lapinlehmä on ollut jonkinasteinen rotu jo 2000 vuoden ajan ehkä jopa kauemminkin. Suomen lisäksi pohjoissuomenkarjan kaltaisia valkeita rotuja on myös Ruotsin, Norjan ja Siperian pohjoisosissa. Näillä roduilla on ehkä ollut yhteinen kantamuoto, josta nykyään erilliset rodut ovat kehittyneet.

Pohjois-Suomen Karjanjalostusyhdistys (PSK) ja rodun kantakirja perustettiin vuonna 1905. Lapinlehmääkin yritettiin jalostaa lypsyrotuna, mutta tällainen tuotantopainotteinen jalostus heikensi sen muita ominaisuuksia esimerkiksi kestävyyttä.

Lapin sota vähensi lapinlehmien lukumäärää rajusti. Evakkoon pääsivät mukaan pääosin vain lehmät. Sonnit siis kuolivat lähes sukupuuttoon sodan aikana. Sotien jälkeen lapinlehmät katosivat lapista lähes kokonaan. Sodan jälkeen runsastuottoisemmat lehmät valloittivat alaa, joten lapin lehmät unohtuivat melkein kokonaan.

Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Pohjois-Suomen karjanjalostusyhdistykset yhdistyivät joulukuussa 1946 muodostaen Suomen Karjanjalostusyhdistyksen (SK). Yhteistä kantakirjaa alettiin pitää vuonna 1947.

1960-luvulla lapinkarjaa löytyi enää syrjäisiltä tiloilta ja joiltakin uskollisilta kasvattajilta. 1980-luvun alussa havahduttiin lapinkarjan nopeaan hupenemiseen. Rodusta löydettiin monia arvokkaita ominaisuuksia, joten pelastustoimiin ryhdyttiin. Helmikuussa 1985 siirrettiin ensimmäiset eläimet Pelson vankilatilan elävään geenipankkiin.

Tarvaalan lapinlehmät

Tarvaalan koulutilalle otettiin lapinlehmiä monimuotoisuuden lisäämiseksi. Tarvaalaan lapinlehmät tulivat vuonna 2008. Ne haettiin Keuruulta Hanhiniemen tilalta jossa on lapinlehmiä enemmänkin. Mukaan tilalta lähti 3 lapinlehmää. Yksi hieho Ylläs ja kaksi vasikkaa Aapa ja Angela.

Linkki lapinlehmien kuviin Virtuaalikylässä

Lehmät sopeutuivat hyvin Tarvaalan navettaan. Navetassa on lypsyrobotti. Koska lapinlehmät ovat niin pieniä pitää kone laittaa lehmiin kiinni käsin, muuten ei lehmien lypsyssä ole ollut ongelmia. Paitsi Aapa lehmä ei suostunut alkuunkaan lypsettäväksi, ei robotilla eikä normaalilla lypsykoneella joten se jouduttiin lähettämään tilalta pois. Ylläksen tuotokset taas ovat olleet melko hyvät lapinlehmälle 20 kg päivässä. Angelaa kuvattiin hyvin uteliaaksi tapaukseksi aina seuraamassa karjakoiden työtä vierestä kun jotain uutta navetalla tapahtuu.

Angelan vasikkaa kävin tapaamassa myös Puuhapuisto Veijarissa Saarijärvellä. Siellä saa lapset tutustua eläimiin ja puuhata mukavia leikkipuistoissa.

Kiitokset karjakkona toimineelle Hanna Kulolle haastattelusta.