Kuura

Tekijä: Kirsi Sahrman-Hauhia (2011)

Suomenpystykorva on jo 1930-luvulla vakiintunut rotu. Suomenpystykorva julistettiin kansalliskoiraksemme Suomen Kennelliiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä v. 1979. Suomenpystykorvaa ja sen edustamaa metsästysmuotoa voidaan pitää kansallisaarteena ja sen kannan vaalimista arvokkaana kulttuurityönä (Suomen pystykorvajärjestö).

Suomenpystykorvan kanssa metsällä 15.9.2011

Kuva: Marko Keränen

Kuva: Marko Keränen

Suomenpystykorva on jalostettu ilman risteytyksiä suoraan luonnonkannasta. Karjalais-suomalainen laika yhdistettiin samaksi roduksi suomenpystykorvan kanssa vuonna 2006. Yhdistymisellä laajennetaan geeniperimää ja parannetaan rodun laatua. (Suomen Kennelliitto).

Kellertävän- tai ruskeanpunaturkkinen suomenpystykorva on jalostettu metsästyskäyttöön. Sillä on metsästetty riistaa oravista aina hirviin ja jopa karhuihin asti. Yleisimmin sitä käytetään metsäkanalintujen ja pienpetojen (esim. näätä) metsästyksessä, jonkin verran myös veteen ammutun riistan noutajana (Suomen Pystykorvajärjestö).

Erittäin sateisena syyskuun puolenvälin aamuna pääsin mukaan kanalintumetsälle suomenpystykorvan kanssa Kainuun ikikorpeen aivan itärajan tuntumaan. Metsä oli otollista juuri suomenpystykorvalla metsästämiseen ylväine naavaisine kuusineen ja ikihonkineen. ”Missään taimikoissa pystykorvan kanssa on aivan turha kulkea” jahtiretkeni-isännän, Marko Keräsen, mukaan.

Tänä vuonna, muutaman huonon metsäkanalintuvuoden jälkeen, kanta on jälleen noussut huippulukemiinsa. Minunkaan ei tarvinnut kuin reilu tunnin Markon ja hänen Kuura-nimisen suomenpystykorvan kanssa kulkea, kunnes heleä ja raikas haukku kajahti ilmoille. Adrenaliini ryöppysi suoniimme, kun jännittyneenä hiivimme kohti haukkua.

Ampumaetäisyydeltä huomasimme Kuuran haukkuvan isoa petäjää. Ennen kuin isäntä ehti paikallistaa linnun, näimme vanhan ukkometson rävähtävän puusta matkoihinsa. Tällä kertaa ukko ei kestänyt koiran haukussa vaan vanhana ja viisaana taisi tuntea metsämiehen metkut.

”Vaikka Kuura ei nyt saanutkaan lintua lumottua puuhun, niin yleensä ottaen Kuura on osoittautunut hyväksi haukkujaksi. Sen haukusta on saatu jopa teeriä ammuttua, jotka yleensä kestävät haukussa huonommin kuin esim. metsot”, Marko kertoo.

Hieman yltyneestä sateesta välittämättä jatkoimme matkaa maisemia ihaillen. Kuura touhusi meidän edellä käyden aina välillä ns. tiedottamassa isännälle missä mennään. Kulkiessamme isäntä kertoi, että Kuura on vasta 2½ -vuotias ja hänen kolmas pystykorvansa. Kuuran lisäksi hänellä on myös toinen pystykorva, 6-vuotias Ruska.

Marko kiinnostui pystykorvista lähinnä metsästysharrastuksen kautta. Kainuun korpien perinteikkäänä miehenä suomen pystykorva oli hänelle ainoa oikea rotuvalinta. Hän kokee pystykorvalla metsästämisen omakseen. Koirillaan Marko on metsästänyt ainoastaan metsäkanalintuja. Varsinkin hänen ensimmäisellä koirallaan oli ollut sitkeä taipumus haukkua myös oravia. Nykyään ominaisuutta ei katsota kovin hyvänä, mutta koiran saa sinnikkyydellä ohjaamaan haukkunsa oikeaan riistaan. ”Koira kyllä ajan kanssa huomaa, mitä riistaa isäntä arvostaa”, Marko tuumaa.

Kuuran kanssa Marko suunnittelee uskaltautuvansa myös linnunhaukkukokeisiin. Linnunhaukkukokeissa arvostellaan erinäisiä asioita pystykorvan työskentelyssä mm. hakua ja haukkua. Virhepisteitä koira taas saa epätoivottavasta käyttäytymisestä eli lentävien lintujen haukkumisesta, haukun keskeyttämisestä tai työskentelyhaluttomuudesta. Kokeiden tarkoituksena on saada koirista tietoa jalostusta varten, näin pystytään todistetusti toteamaan, että koiralla on käyttöominaisuuksia.

Markolla on haaveena teettää Kuuralla ensimmäinen pentueensa, mikäli koira menestyy haukkukokeissa ja pysyy terveenä. Hänen periaatteenaan olisi myydä koiria vain henkilöille, jotka ottavat koiran käyttökoiraksi. ”Mikään seurakoira suomenpystykorva ei ole. Eikä pitäisikään olla, vaan yleensäkin koirien pitäisi päästä toteuttamaan toimintaa mihin ne on jalostettu”, Marko toteaa.

Liekö reippaan sateen kaatosateeksi yltymisestä johtuen linnut makasivat tiukassa varvikoissa, eikä Kuura päässyt enää lintujen jäljille. Läpimärät metsästäjät päättivätkin vetäytyä laavulle tulien tekoon. Myöhemmin sain kuulla, että muutama päivä retkemme jälkeen Kuuralle oli saatu haukusta hieman varomattomampi poika mehto!

Kuva: Marko Keränen

Riistaa hakiessaan suomenpystykorva liikkuu itsenäisesti melko kaukana metsästäjästä (100 – 500 m). Koira kuitenkin säilyttää yhteyden metsästäjään etäisyydestä huolimatta. Suomenpystykorva ilmaisee riistan haukkumalla yleensä puussa olevaa riistaa. Koiran tarkoitus on osoittaa metsästäjälle linnun paikka ja pitää haukullaan lintu puussa ns. lumota lintu puuhun, kunnes metsästäjä ehtii paikalle. Suurin virhe minkä metsästäjä pystykorvaa kouluttaessaan voikin tehdä, on ampua lintu lentoon.

Suomenpystykorvan metsästysominaisuuksia seurataan erilaisten haukkukokeiden avulla. Tavoitteena on, että sukua jatkavat vain kokeiden parhaimmisto. Haukkukokeita ovat esim. linnunhaukkukoe (LINT) ja hirvenhaukkukoe (HIRV). Myös erilaisia arvokisoja löytyy kuten Metsopoika-Ottelu, jossa nuoret (koira ei saa täyttää kalenterivuonna kolmea vuotta) linnunhaukkujat mittelöivät keskenään. Suomen suurimpiin linnunhaukkukokeisiin lukeutuu Koppelohaukut, jotka on tarkoitettu naisille ja heidän ohjaamilleen pystykorville. (Suomen Pystykorvajärjestö).