Videointi edellyttää jo hieman enemmän, etenkin jos halutaan kertaotolla valmista materiaalia. Tällöin tulee pohtia, milloin kuvaaminen aloitetaan ja milloin päätetään. Kun tallennetaan arkielämän tilanteita, ei ole olemassa käsikirjoitusta, ja tilanteet voivat kehittyä ennalta arvaamattomaan suuntaan. Mobiililaitteella tuottamisen luonteeseen kuuluukin ajan hetkestä kiinni ottaminen ja sen taltioiminen.
Tuottamisen helppous ja alhaiset kustannukset ovat muuttaneet myös vaatimuksia materiaalin laadun suhteen. Enää ei kiinnitetä niinkään huomiota kuvan laatuun vaan enemmän ideaan ja sisältöön. Myös huumori on tullut mukaan, kun jokamiehenoikeudet toimivat tuottamisessa. Tuottaminen ei enää ole yhtä virallista kuin aikaisemmin. Tämä on suuri haaste opetukselle, koska oppijan tulee aikaisempaa paremmin ymmärtää lähdekriittisyys. Myös kuvamanipulaatio on niin helppoa, että kuvassa oleva tilanne ei välttämättä vastaa todellisuutta.
Koska tuottaminen on helppoa, tuotoksia tulee runsaasti. Kannattaakin miettiä, millä tavalla haluaa itse järjestää kuvat ja videomateriaalin, jotta ne myöhemmin löytyvät helposti. Laitteen asetuksissa voi määritellä, mitä tietoja tallentuu automaattisesti, esim. kuvan otto- tai latauspäivämäärä.
Kuvat ja videot voidaan jakaa välittömästi internetiin. Ne voidaan joko pitää yksityisinä, jakaa ystävien tai verkostojen kanssa tai julkaista avoimesti. Valokuvista voi luoda kirjastoja, joista niitä voidaan myöhemmin liittää eri paikkoihin. Valokuville tulee oma internet-osoite, johon viittaamalla kuva voidaan helposti näyttää osana internet-sivua. Reaaliaikaisesti videoita nettiin tallentavia palveluita käytettäessä tarvitaan puhelinliittymään datapaketti.
Lähteet:
Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankemateriaali, 2008-2011