1.12.2020

#vaskivuorenjoulukalenteri alkaa tänään! Jouluaattoon asti julkaisemme joka päivä jonkun vaskislaisen kirjavinkin. Ensimmäisen luukun avaa Otto Rajamäki ryhmästä 19D.

“Minä rakastan sinua. Kun Risku sanoi sen, se oli kuin kuolemantuomio.”

Luin Pirkko Saision upean teoksen Kainin tytär (1984) pari vuotta sitten. Se oli ensikosketukseni, muttei viimeinen, Saision kirjallisuuteen. Kirja kertoo karusti, mutta koskettavasti päähenkilöiden Riskun ja Annan rakkaustarinasta 1980 -luvulla. Se on rakkaustarina, joka pitää pitää salassa, koska naisten välinen suhde ei ole avoimesti niin hyväksyttävää.

Suosittelen kirjaa kaikille. Kirjan ajatukset rakkaudesta voi mielestäni yleistää kaikkiin suhteisiin, ei ainoastaan seksuaalivähemmistöjen väliseen rakkauteen.

Kirjassa on myös kauniita tuokiokuvia päähenkilöiden elämästä: “Kuu kalpenee jo. Kättä särkee; sello painaa kuin pöhöön kuollut vainaja. Yhtäkään autoa ei ole kulkenut tiellä. Vastakynnetyille pelloille nousee usvamaitoa. Se on kevätaamun alkusoitto. Yö on lyhyt. Minulla on kiire kotiin.”

Teoksesta tulleille ajatuksille kannattaa antaa aikaa. Teos voi vähän ajan jälkeen lukemisestakin tuoda uusia oivalluksia. Kirja on niin monitasoinen ja kaunis.

Kirja on lyhyydestään huolimatta (124 sivua) täynnä kaikkea. Suosittelen!

2.12.2020

"Erittäin hyvää etäopiskelun ensimmäistä päivää rakkaat vaskislaiset! Miika Nousiainen on yksi lempikirjailijoistani, ja siksi suosittelenkin teille hänen neljättä romaaniaan Juurihoito. Tässä on todella hyvä vaihtoehto luettavaksi tai kuunneltavaksi vaikkapa joululomalla.

Kirjan tarina kertoo ihmisen juurien etsimisestä ja löytämisestä hyvin hauskalla ja viihdyttävällä tavalla. Tarina antaa tietoa siitä, kuinka omia juuria tutkailemalla oppii mielettömästi uutta menneistä sukupolvista, omasta käyttäytymisestään sekä itsestään.

Komediantäyteinen ja hulvaton Juurihoito vie lukijansa mennessään paitsi hauskuudellaan, myös hyvin sykähdyttävällä sanomallaan omien juurien tuntemisesta!"

Amalia Pitkälä 84

3.12.2020

"Tässä yksi mun lempikirjoista joka mahdollisesti on editoitu kuvaan. En nimittäin omista sitä tällä hetkellä.

Victoria Aveyardin Red Queen- kirjasarja on ylivoimasesti mun lemppari kirjasarja ja kuvassa näkyvä on siitä ensimmäinen osa. Red Queen tai suomeksi Punainen kuningatar kertoo maailmasta joka on jakautunut kahtia veren värin mukaan, rikkaat ja arvokkaat hopeiset, sekä köyhät slummeissa ja kylissä asuvat punaiset työläiset. Hopeisilla on synnynnäisesti erilaisia kykyjä ja long story short niin saattaa meidän punaisella päähenkilölläkin olla ja huhhuh siitähän alkaa hirveä draama! Luvassa muun muassa kiukkuiset prinssiveljekset, kapina sekä rakkausdraamaa (ja lowkey stockholm syndrome). Kuulostaapas hauskalta, eikö niin?

Kirja on nuorten kirja ja kuuluu muun muassa genreen nimeltä moraalisesti kyseenalaiset nuortenkirjat. Ehdottomasti suosittelen!"

Nelli Korhonen 20B

4.12.2020

"Onnee syksyn ylioppilaille ja hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää!

“Aino Sibeliuksen elämänkaari on monella tapaa dramaattinen ja kiehtova. Jean Sibelius kutsui Ainoa ‘tunteiden taiteilijaksi’, mutta Ainossa oli paljon muutakin lahjakkuutta.”

Ainon elämään vaikuttivat kuitenkin paljon mm. sairastumiset, läheisten kuolemat ja lasten syntymät. Aino koetti selvitä sota-ajan ja taloushuolien läpi suruineen ja ongelmineen. Kaikki koettu kasvatti häntä, vaikka teki kipeää.

Positiivisena Aino koki läheiset välit lapsuudenperheensä Järnefeltien kanssa. Sukulaiset auttoivat parhaansa mukaan milloin missäkin. Ulkomaanmatkat olivat myös osa Ainon ja hänen perheensä arkea, sillä he viettivät ulkomailla aikaa jopa kuukausia. Myöhemmin lapsien menestys toi iloa Ainolle ja Jeanille monella tapaa. Kirjassa antoisia ovat kuvat ja tekstit, jotka ovat Ainon tai hänen lähipiirinsä kirjoittamia.

Taidehistorian professori Riitta Konttisen kirjoittama Aino Sibeliuksen elämäkerta oli kokonaisuudessaan avartava lukukokemus, koska se avaa Jean Sibeliuksen arkea sävellystyön ohella ja tuo esiin Ainon puolen Jeanin vaimona. Suosittelen kirjaa."

Amanda Punkka 87

5.12.2020

"Luimme viime jakson äi9-kurssilla Ulla Donnerin omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin Spleenish (2017). Teos on meidän molempien eka sarjakuvaromaani koskaan ja tykättiin kyllä tosi paljon!

Spleenish on alkujaan julkaistu ruotsiksi, mutta myöhemmin käännetty myös suomen kielelle. Kirjan nimi Spleenish viittaa olotilaan, jossa kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Kuulostaa aika samaistuttavalle, eikö? Donner onnistuu hyödyntämään kirjassaan huumoria taitavalla tavalla ja käsittelee myös arkoja, yksilöllisiä sekä yhteiskunnallisia aiheita. Nuoren lukijan onkin koko kirjan ajan helppo samaistua päähenkilön elämään ja epävarmuuden kokemuksiin.

Visuaalisuus on tärkeässä osassa teosta ja sivut ovat täynnä erilaisia kuvia, joita tulkitsemalla pääsee teokseen vielä syvemmälle. Teoksen väritys on täysin punavalkoinen, joka jo itsessään kiinnittää lukijan mielenkiinnon.

Spleenish osaa yllättää jokaisella sivullaan. Kannattaakin siis rohkeasti tarttua haasteeseen ja tutustua myös sarjakuvaromaanien maailmaan! Spleenish on ainakin helppo ja nopea kirja aloittaa. "

Emma Vähätalo ja Nella Ahola ryhmästä 84

6.12.2020

"Oikein hyvää itsenäisyyspäivää! Tämä vuosi on ollut todella poikkeuksellinen – ja itsenäisyyspäivä on sitä myös. Mutta vaikka monet perinteet ovat saattaneet muuttua, yksi on edelleen varmaa: Suomen juhlistaminen.

Kuudennesta luukusta paljastuu yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokas, jonka aiheen koin sopivan itsenäisyyspäivään ja sen perinteisiin. Monien perinteisiin kuuluu muun muassa Tuntemattoman Sotilas -elokuvan katsominen. Miksipä sitä ei valitsisi käteensä toista sotaa käsittelevää teosta?

Tommi Kinnunen - Ei kertonut katuvansa

Kirja kertoo Lapin sodan jälkeisestä ajasta neljän naisen tarinan avulla. ”Vaellusromaaniksi” kutsuttukin kirja kertoo naisten matkasta Narvikista Rovaniemelle naisten vapauduttua norjalaiselta vankileiriltä. Sota – poikkeusaika – on muuttanut kaiken, pysyvästi.

Naiset lähtivät saksalaisten matkaan sairaanhoitajiksi, konekirjoittajiksi, muonittajiksi, pyykkäreiksi, mutta heihin kaikkiin lyötiin häviön hetkellä sama leima: tyskertøs, saksalaisten huora. Nimittelyn lisäksi naisten hiukset leikattiin päätä myöten, jotta kaikki näkisivät heidän häpeänsä.

Juoni saattaa kuulostaa ohuelta ja tylsältä, mutta ei loppujen lopuksi ole sitä. Kirja oli todella kiinnostava - mielestäni todella erilainen verrattuna moniin muihin sota-aikaan sijottuviin romaaneihin. Tarina imaisi mukaansa: henkilöhahmojen tunteet, pelot ja ajatukset olivat todella hyvin kuvattuja. Kinnunen onnistuu naisten matkan kestäessä kertomaan useamman koskettavan elämänkohtalon ja kuvaamaan sodan yli sukupolvien kestäviä vaikutuksia.

Kuuntelin itse kirjan äänikirjana, Krista Kosonen lukijana enkä voi muuta kuin todella suositella!"

Netta Varonen ryhmästä 84

7.12.2020

"Moi kaikki!

Vinkkaamme teille sarjakuvanovellikokoelmaa Sisaret 1918. Siinä on 11 lyhyttä tositarinaa naisista ja tytöistä sisällissodan ajalta. Kaikki kirjan tarinat perustuvat oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Erityisen vaikuttavan kirjasta tekee sen koskettavat aiheet ja naisnäkökulma. Teos tuo esille sellaisia tarinoita tai näkökulmia sisällissodasta, joita ei ole ennen kuultu.

Kirja oli todella mielenkiintoinen. Etenkin kun me molemmat olemme kiinnostuneita historiasta, valinta oli tosi osuva. Emme kumpikaan olleet ennen lukeneet sarjakuvanovelleja, joten tämä oli tosi hyvä aloitus. Kirja oli muutenkin helppolukuinen, helposti ymmärrettävä ja tosi nopealukuinen.

Suosittelemme kirjaa etenkin (Suomen) historiasta kiinnostuneille, mutta myös oikeestaan ihan kaikille. Sellaisillekin, jotka eivät muuten niin kirjoja lue. Sarjakuvaa on yleensäkin helpompi lukea, koska kuvat tuovat tekstiin syvyyttä.

Hyvää joulunodotusta kaikille!!"

Emma Laine ja Aino Strandell ryhmästä 85

8.12.2020

#vaskivuorenjoulukalenterissa tänään Aniela Baniadam (ryhmästä 20B) ja Rick Riordanin kirja Salamavaras

"Moikka moi ja paljon lämpimiä haleja kaikille kontaktivajeesta kärsiville.

Tämä kirja sopii fantasian faneille ja huumorista tykkääville. Kirja seuraa nuorisoporukan elämää, jolla on niinkin helppo tehtävä kun koko maailman pelastaminen. Bonuksena opit Kreikan jumalista hauskalla ja kivalla tavalla. Kirja itsestään on hyvin viihdyttävä, mutta jos etsit uutta sarjaa luettavaksi, olet löytänyt juuri oikean kirjan. Kirja kuuluu viiden kirjan sarjaan, jonka jälkeen voit vielä lukea paljon lisää kirjoja tästä maailmasta.

Kirja on yksi suosikeistani, jota suosittelen lämpimästi."

9.12.2020

"Elly Griffithsin dekkarisarjassa seikkailee arkeologi Ruth Galloway murhamysteerien maailmassa. Sopivasti historiaa, jännitystä ja huumoria. Suosittelen dekkarien ystäville😊. Jouluisin terveisin terkkari Satu"

10.12.2020

"Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin" on yhdistelmä historiaa, kulttuuria, matkapäiväkirjaa ja elämänohjeita. Kankimäki kertoo kirjassa maailmanmatkastaan ja tutkii samalla historiallisia "yönaisia": tutkimusmatkailijoita, jotka lääkärin määräyksestä lähtivät merimatkalle eivätkä koskaan palanneet takaisin, ja renessanssin ajan naistaiteilijoita, jotka patriarkaalisesta kulttuurista riippumatta onnistuivat pääsemään jopa Espanjan hoviin arvostetuiksi maalareiksi.

Kankimäen tyyli kirjoittaa on samaan aikaan rennon letkeä kuin se on yksityiskohtaisen ammattimainen ja informatiivinen. Aikahypyt renessanssista 1800-luvun Afrikkaan ja Edo-kauden Japaniin sekä hyppäykset Suomesta Tansaniaan, Japanista Italiaan ja Ranskasta Saksaan ovat kaikki saatu aikaan houkuttelevan vaivattomasti, ja Kankimäen kirjaamat pienet, päivittäiset yksityiskohdat hänen elämästään ulkomailla todella tuovat lukijan lähelle vieraiden kulttuurien arkea."

Emilia Pukki 89

11.12.2020

"Heissan hopsan! Toivottavasti ootte selvinny näist etäpäivist. Ja vaikkette oliskaa, nii kohta alkaa loma. Siis tsemppii vikoihi päiviin. Ootte upeita!

Haluisin suositella kirjaa Ei enää ihminen (1937). Kolmeen muistikirjaan perustuva tarina johdattaa lukijan päähenkilön elämän halki. Ihmissuhteet, muiden hyväksynnän saaminen ja itsetunto ovat vahvasti kirjan teemoja. Osamu Dazai kertoo herkästi ja yksityiskohtaisesti tuon nuorukaisen elämästä. Kuinka tuo onneton olento kätkee itsensä naamion taakse ja elää siihen piiloutuneena vuodesta toiseen. Hän löytää keinon sisäisen tuskansa helpottamiseen. Niin unohtuu opinnot naisten, alkoholin ja houkutusten kierteessä.

Täs kirjas on vaa noin 170 sivuu, eli ei paljoo. Alottamine voi tuntuu hankalalle, mut toi kirja nappaa mukaansa. Siispä, jos ees vähän kiinnostaa niin kannattaa lukee. Ei siitä haittaakaan voi olla."

Hiljatuuli Salonen (19A)

12.12.2020

”...jos ihmiset olisivat sade, minä olisin tihku, ja Alaska olisi rajumyrsky.”

John Greenin teos ”Kaikki viimeiset sanat” kertoo Milesin elämästä hänen asetuttuaan sisäoppilaitokseen kauas perheensä luota. Miles on hiljainen poika ja pakkomielteinen kuuluisien henkilöiden viimeisistä sanoista, mutta onnistuu silti löytämään kaltaisensa kaveriporukan. Kirjassa tapahtuu paljon erikoisia käänteitä, joiden ansiosta ei malta laskea kirjaa alas (ja joiden takia itse mm. jäin väärällä pysäkillä bussista pois parikin kertaa). Eipä muuta kun mukavaa joulunodotusta kaikille!

Hanna Pasternack 19D

13.12.2020

"Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 kertoo tarinan vallasta, onnellisuudesta ja yksilöistä, jotka ajattelevat eri tavoin kuin heitä on käsketty.

Romaanissa kerrotaan maailmasta, jossa ihmiset turrutetaan viihteellä. Kaikki kirjat on poltettu, ja maailma on ajautumassa ydinsotaan, mutta ihmiset vain katsovat televisiota kodeissaan. Tarina seuraa palomies Guy Montagia. Hänen työnsä ei ole sammuttaa paloja vaan sytyttää kaikki löytämänsä kirjat tuleen ja polttaa kirjojen omistajan talo.

Kirja oli aivan uskomaton, ja sen tarina vei heti mukaansa. Vaikka kirja on vuonna 1953 kirjoitettu tulevaisuudenkuvitelma, on siinä asioita, jotka tuntuvat ajankohtaisilta: meidänkin ajassamme viihteellä on suuri rooli - kenties liiankin suuri.

Kaikki kirjan henkilöt ovat tärkeitä, ja jokaisella on omat kompleksiset motiivinsa ja ajatuksensa. Kirjassa kuvataan hienosti, kuinka palomies Montagin maailmankuva hajoaa, kun hän saa kuulla lisää kirjoista ja maailmasta, jossa hän elää. Kirja on kirjoitettu erittäin ihanalla tyylillä."

Emmi Mikkonen 19J

14.12.2020

Kyllä tiedän otin kuvan etukameralla, joten kirjan nimi ja kirjoittaja ovat väärinpäin. Jos et saanut selvää kuvasta niin kirjan nimi on Sisareni puolesta ja kirjoittaja Jodi Piccoult.

"Ensimmäinen muistikuvani on, että koetan tukehduttaa siskoani."

Alusta asti henkeäsalpaava kuvaus ihmissuhteiden kipupisteistä ja miten varoen perheenjäsenet elävät sairaan ihmisen lähellä.

Lyhyt juoniselostus: Anna on 13-vuotias ja on aina toiminut siskonsa solu- ja kudospankkina, sillä siihen hänet luotiinkin. Jos ihmettelette niin kyllä hän kärsi kipuja verensiirtojen ja leikkausten jälkeen, mutta isosiskonsa leukemia oli näin paha, että vaikka pikkusiskoa sattuisi siirrot niin se on parempi lopputulos kuin menettää sisko. Ihan kamala tilanne, joten kun Anna joutuisi menettämään munuaisen sisarelleen, hän ei halua tehdä sitä, ja nostaa oikeusjutun perhettään vastaan ja siitä tulee aikamoista draamaa kevyesti sanottuna.

Kirja on vähän yli 400 sivua, mutta pakko lukea, sillä se tempaa sinut mukaasi ensimmäisistä sanoista asti. Uskomattoman hyvä juoni ja loppuratkaisu on niin maukas, että PAKKO lukea.

Perheenjäsenten kaikkien näkökulmia kuullaan kirjassa, joten se soveltuu kaikille. Tällä hetkellä lempparikirjani, ehdottomasti suosittelen tätä.

Emilia Rantanen 20J

15.12.2020

"Kuuntelin Nicolas Barreaun teoksen Pienten ihmeiden kahvila. Kirja on hyvin romanttinen, mutta sydänsuruilta ei vältytä. Kirjassa seurataan päähenkilö Nellyn rakkauden polkua ja kuinka hän löytää isoäidilleen kuuluneesta kirjasta arvoituksen, jota hän rupeaa tutkimaan. Arvoituksen perässä hän lähtee jopa ulkomaille.

Pidin kirjan tapahtumapaikoista ja sen arvoituksellisuudesta. Ja olihan se nyt romanttinen!"

Maria Metsojoki (20B)

16.12.2020

"Huumeasema Zoo on omaelämäkerrallinen tajunnanvirtaa mukaileva nuoren Christiane F.:n kertomus hänen omasta varhaisesta huumeiden sumentamasta nuoruudestaan Berliinissä 60-70-luvulla.

Christiane on tavallinen lapsi Berliinissä, tai ainakin niin tavallinen kuin vähävaraisessa ja alkoholisoituneessa Gropiusstadt'n lähiössä voi olla, mutta teini-ikäisenä hän ajautuu paikallisessa nuorten diskossa heroiiinin pariin. Pian siitä tulleekin poikaystävän Detlefin ohella Christianen elämän kiintopiste, ja rahoja seuraavan piikkiin hän alkaa tienaamaan Zoon aseman vessoissa prostituutiolla.

Suosittelen tätä kirjaa, koska lukiessa tuntuu kuin olisi Cristianen ystävä, jolle hän kertoo ajatuksistaan omasta tilanteestaan. Lisäksi Cristianen ajatukset siitä, miltä tuntuu olla riippuvainen heroiinista, menettää ystäviään sille ja myydä itseään sen saamiseksi, toivat itselleni uutta näkökulmaa aiheeseen. Christiane on myös jotenkin samaistuttava persoona omien sisäisten ristiriitojensa kannalta: hän haluaisi olla hyvä tytär ja sisko, mutta samalla haluaisi elää omilla ehdoillaan tehden mitä lystää.

Auri Leskinen 19J

17.12.2020

"ÄI01-kurssilla saimme valita listalta yhden nuoren elämää kuvaavan romaanin. Me kaikki kolme satuimme valitsemaan Anthony Doerrin romaanin Kaikki se valo jota emme näe.

Romaani on kaunis, mutta sydäntäsärkevä tarina kahden nuoren elämästä toisen maailmansodan aikaan. Marie-Laure on sokea ranskalainen tyttö, joka joutuu pakenemaan Pariisista pieneen kaupunkiin Saint Maloon mukanaan äärimmäisen arvokas jalokivi. Werner on saksalainen poika, joka kiinnostui radioista jo nuorena ja joutuu SS-ryhmään, joka vakoilee vastarintaliikkeiden radiolähetyksiä sodassa.

Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa hetkellisesti.

Suosittelemme kirjaa kaikille historiasta ja maailmansodista kiinnostuneille. Anthony Doerr on luonut tarinaan ihania hahmoja ja ihmissuhteita, jotka lämmittävät sydäntä halki koko romaanin."

Maiju Salmensaari, Ilmari Vaaranta ja Arttu Korpela (20D)

18.12.2020

"Hurahdan välillä penkomaan kaiken maailman asioiden historiaa ja tämä vaikuttaa myös kirjavalintaani. Kirjavinkkini on kiinalaisen historioitsijan, Jung Changin, kirjoittama Kiinan viimeinen keisarinna. Kirja kertoo tarinan keisarin alhaisesta jalkavaimosta, Cixistä, joka nousi lopulta koko Kiinan itsevaltiaaksi halliten Kiinaa yli 40 vuotta. Kirjassa yhdistyvät sekä villien juonenkäänteiden tarina mm. Taiping-kapina ja sota Japania vastaan, että ylipäätään 1800-luvun loppupuolen Kiinan kuvaus. Kirja päästi keskelle Kielletyn kaupungin kuohuja seuraamaan ylhäistä, mutta sitäkin kummallisempaa hovielämää."

Veeti Viilo 20E

19.12.2020

"Moi! Tove Janssonin romaani Kesäkirja on kiehtova kertomus pienen Sophian ja hänen isoäitinsä kesästä saarella. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, jotka kuljettavat lukijaa läpi kesän. Kesään sisältyy valtava määrä erilaisia tunteita ja teemoja, jotka maalaavat lapsen ja vanhuksen ystävyydestä rosoisen, mutta lämpimän kuvan. Kesäkirja tuntuu ensisijaisesti elämästä leikatulta katkelmalta, johon sisältyy kaikki merkityksellinen. Kirja vie lukijansa luonnonläheisiin saaristomaisemiin ja herättää ajatuksia elämän luonteesta. Itse luin kirjan jo jonkin aikaa sitten, mutta uskon Janssonin hienovaraisen kuvaksen kesän tunnelmasta valloittavan lukijansa joulukuun pimeydessäkin. Suosittelen!"

Eevi Vekki 83

20.12.2020

"Marisha Rasi-Koskisen romaani Rec (2020) on kaleidoskooppimainen kuva Instagram-ajasta, jossa hahmotamme elämän tärkeitä hetkiä pitkälti kuvien ja kuvaamisen kautta. Nykyaikana, kun kaikki ovat tarinankertojia, kiinnostavampaa kuin se, onko tarina totta vai ei, on se, millaisen tarinan joku tiettynä hetkenä päättää itsestään tai muista kertoa. Rec pureutuu syvälle näihin teemoihin: miten me haluamme tulla nähdyksi, millaisen tarinan itsestämme kertoa, mitä rajaamme kuviin ja mitä jää tai jätetään rajausten ulkopuolelle?

Lumoudun kirjoista, joiden maailmoissa voin oleskella, vaellella kuin huoneissa ja katsella niitä eri kulmista. Huomaan ärsyyntyväni kertojista, jotka yrittävät taluttaa minut vähän turhan reippaasti ja kädestä pitäen tarinan läpi.

Rec kuuluu kirjoihin, jotka jäävät kummittelemaan mieleen lukemisen jälkeenkin, kutsuvat palaamaan luokseen. Recin ytimessä on mysteeri, mutta en lukenut sitä vain ymmärtääkseni, mistä kaikessa oli kyse. En välttämättä edes ymmärtänyt kaikkea; jotakin kuvan alareunassa jäi ehkä huomaamatta, tuli tunne että pitää palata, selata taaksepäin, suunnata katsetta tarkemmin...

Silti en voinut lopettaa romaanin lukemista, koska sen henkilöt tuntuivat niin todellisilta, heidän välisensä suhteet niin monisärmäisiltä ja kiinnostavilta, ja maailma imaisi mukaansa ensi sivuilta alkaen."

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tiina Rajamäki

21.12.2020

"Beatlesin kappaleen mukaan nimetty Norwegian Wood saattaa vaikuttaa kannen perusteella huonolta rakkausromaanilta, mutta ei pidä antaa ulkokuoren hämätä!

Koronakevään jälkeisen tylsistymisen myötä päädyin viime kesänä lukemaan muutaman kirjan, ja tämä oli niistä yksi. Norwegian Wood seuraa nuoren tokiolaismiehen Toru Watanaben elämää 1960-luvulla sen kaikkine koukeroineen. Kirja itsessään on kirjailijalleen Murakamille tyypillisesti myös melko koukeroinen, mutta ehkä juuri siksi mielenkiintoinen.

Norwegian Wood käsittelee rakkautta sekä myös rankempia asioita, kuten mielenterveysongelmia, erittäin kiinnostavalla tavalla. Kirjassa vilisee erilaisia merkityksiä ja viittauksia (ainakin itse löysin muutaman viittauksen nimikkokappaleen sanoihin), ja sen kerronta on mukaansatempaavaa. Ehdoton suositus! 🙂"

Olli Ullgren 83

22.12.2020

"Minun lempikirjoihini kuuluu ehdottomasti Henri Charriéren kirjoittama Vanki nimeltä Papillon. Kirja käsittelee viatonta miestä, joka tuomitaan vankeuteen Pirunsaarelle. Hän ei kuitenkaan masennu tilanteesta ja päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä. Mies päättää paeta vankilasta, josta kukaan ei ole onnistunut pakenemaan.

Kirja sisältää loistavan kuvauksen raadollisesta ja ankeasta vankilaelämästä. Kirja on kuitenkin mukaansatempaava - ja ikuinen klassikko."

Adi Eronen19H

23.12.2020

"Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä on romaani kahdesta nuoresta mormonimiehestä, Davidista ja Markista, jotka tulevat Utahin Salt Lake Citystä Suomeen tekemään lähetystyötä. Davidia painaa traaginen menetys, eikä sopeutuminen uuteen kulttuuriin ahdasmielisessä pikkukaupungissa ole sekään helppoa. Kun uskon kysymykset konkretisoituvat uusien tuttavuuksien muodossa, joutuu nuorukainen punnitsemaan omia arvojaan uudelleen. Kuinka monesti on pyydettävä anteeksi päästäkseen syyllisyydentunteesta ja saadakseen luvan elää?

Itkosen nerokas tapa kirjoittaa saa lukijan suorastaan janoamaan lisää, eikä kirjaa siksi malta laskea kädestä hetkeksikään. Teos saa pohtimaan uskoon ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä pitkäksi aikaa sekä murtaa ennakkoluuloja. Kirja on myös mainio kurkistus Suomeen ulkopuolisen silmin. Suosittelen kirjaa erityisesti uskonnosta ja filosofiasta kiinnostuneille (hoxhox ussan ja filsan kirjottajat, jos pänttääminen käy hermoille voi välillä vaihtaa vähän mielekkäämpään tekemiseen ), mutta ilman muuta myös kenelle tahansa joka haluaa lukea laadukasta ja koukuttavaa kirjallisuutta."

Fiona Walsh 81

24.12.2020

“Niin kaunis, että tekee kipeää” (The New York Times Book Review), kuvastaa hyvin Suon villiä laulua. Huokailin, nauroin, jännitin, puhuin ääneen itsekseni, vihasin, rakastin - ja itkin! Eläintieteilijä Delia Owensin monikerroksinen teos piti otteessaan viimeiselle sivulle.Tämä on koskettavin kirja, jonka olen elämässäni lukenut - ja niitä on paljon .

Tarina ei ole vain nuoren tytön kasvutarina, se on myös kiehtova kuvaus luonnon tarjoamista mahdollisuuksista, surullinen tarina rotusyrjinnästä, raaka kuvaus yhteiskunnan ulkopuolisuudesta ja raakuudesta, mutta samalla koskettava rakkaustarina ja taitavasti rakennettu murhamysteeri. En pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni ja samalla toivoin, ettei tarina loppuisi.

Tarinan päähenkilö Kaya jää orvoksi hyvin pienenä ja elää yksin pienessä mökissä yhteiskunnan ulkopuolella suolla. Hänen pahin pelkonsa toteutuu: äiti jättää hänet, kun hän on seitsemän. Kaya ja veli Jodie jäävät epätasapainoisen, väkivaltaisen ja juopon isänsä hoiviin. Pikkuhiljaa kuitenkin velikin jättää Kayan. Kun se päivä koittaa, ettei isäkään enää palaa ryyppyreisuiltaan, Kayan on opeteltava selviytymään yksin. Luonto tarjoaa Kayalle turvapaikan, ystävät, ruuan ja kodin. Kirjailija kuvaa luontoa niin kauniisti ja mystisesti, ettei teosta ole turhaan kuvattu “villin luonnon ylistykseksi”. Owensin tietämys luonnosta näyttäytyy teoksessa vahvasti.

Kasvettuaan nuoreksi naiseksi Kaya ystävystyy ja rakastuu. Rakkaus ei kuitenkaan ole ihan ongelmatonta yhteiskunnan ulkopuolella elävälle “rämelikaksi” nimitetylle tytölle. Ihmisten ennakkoluuloja vastaan taisteleminen ei ole helppoa eikä kaupungin tavoitelluimman pojan Chase Andrewsin löytyminen kuolleena helpota Kayan tilannetta. “Rämelikka” leimataan heti syylliseksi - se on selvää. Yksilön taistelu yhteiskuntaa vastaan on julmaa.

Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta ja syvensi entisestään suhdettani luontoon. Suon villi laulu soi korvissani ja minulle tuli halu hakeutua luonnon keskelle ja vain kuunnella hiljaisuutta ja katsella mitä luonnolla on tarjottavaa."

rehtori Elina Arokannas