Runot

Anna kätesi käteeni

pidetään toisistamme kiinni

sinä siellä

minä täällä

kilometrit välissämme

kosketamme bittiavaruutta

tunteaksemme toisemme

lähellä

lähellä

kosketusta vailla

näyttöruudun vilkkuvaloissa

ystävyytemme hymyilee

(Nimetön)

Sylje, potki, hakkkaa.

Riuhdo, väsy, jatka.

Juokse, etsi, löydä.

Hukkaa, katso, viillä.

Nuku, nuku, nuku.

Herää, elä, huku.

Toivo, huuda, häpeä,

Pidä, pyydä, siedä.

Kunhan elät!

(Josefiina Inkiläinen)

Vessapaperitornin yhdessä rakensimme

sen sisällä porkkanaa nakersimme

Suurin piirtein tätä elämä on

paras vastaus epävarmuuteen on ystävyys.

(Nimetön)

Katson ulos ikkunasta. Lumihiutaleet leijailevat yksitellen taivaalta kuin pehmeä pumpuli. Ne takertuvat tiukasti ikkunalasiin ja pitkin räystäitä, kunnes lopulta sulavat.

Voi kuinka pienen ohitse kiitävän hetken kestää niiden kauneus ja ainutlaatuisuus.

(Emma Riekki)

Pöydällä kuolleet kasvit

muistuttamassa jokaisen hengenvedon epävarmuudesta

mutta minullapa on tuoremehua lasissa!

(Nimetön)

Lepakot vintillä

rapistelee ja ropistelee

vikisee ja sihisee

tietoisuuden liepeillä

Lepakoita vintillä

(Aaro Hakala)

Minä juoksin unessa viime yönä

Sinä tulit vastaan siellä

Siellä missä juostaan leijuen

Minä sukelsin ajatuksissasi

Enkä varmaankaan lukenut niitä oikein

Onneksi tykkään värittää sanoja

Kumittaa kirjaimia

Ja saatan olla ihan oikeasti pahoillani siitä

Mutta leikitäänkö hetki?

Leikitään onnellisia

Leikitään leijuvia

Leikitäänkö vielä toinenkin hetki?

Ollaan laskuvarjoja

Mennään ihan solmuun

Sinä hymyilet kuin tarkoittaisit jotain

Sitten sinä hyppäät yksin

Etkä halua ketään mukaasi

Jospa olisin valmis myöntämään:

Me mennään eri taivaisiin

Kun me kuollaan, darling

(Onerva Rousu)

Laskuista tippuneena

päiviä toistensa perään

herään

kerään itseni neljän seinän sisällä

riipun todellisuuden rajaviivalla

harhaluuloja

kangastuksia vapaudesta

hiivun

kuka muistuttais mua elämän merkityksellisyydestä

elänkö enää

elän elämää, joka supistunut on lasipurkkiin

vanhempien, vahvempien pyydystämä olio, jäänyt nilkkiin

päivän valo pilkkii sälekaihtimien raosta silmiini

pöly hengitysteissä, voimia hiivuttamassa

kissa hiiri leikkii – itseni kanssa

yksinäisyyden seittiin tarrautuneena

valkosii seinii

sotken kyyneliin.

(Josefiina Inkiläinen)

Kaipaus.

Suuri tai pieni.

Se hiipii elämään

haikeasti livertäen.

Se on harmaansininen,

kaunis laulu.

Uni.

Pehmeä höyhenpeite.

Silti se tarttuu

terävillä kynsillään kädestä.

Kuiskii korvaan.

(Iida Väisänen)

Yö on perhonen

se lentää ohitseni

kun sitä katson edessäni.

Aamu on toukka

se käärii minut koteloon

ja koitan syntyä uudelleen.

(Onni Vepsäläinen)

Ikkunan takana.

Sadepisarat tippuvat.

Kertovat tarinaansa.

Tanssivat keskenään.

Matkalla alas.

Ikkunan takana.

Kuuntelen toisten tarinoita.

Pelkään kertoa omaani.

Ikkunan takana.

(Iida Väisänen)

Kaupunki avautuu edessäni

sen ääriviivat jatkuvasti muutoksessa.

Minä etsin katseellani valoa,

mutta varjoon yksin jään

silmissäsi tunnen paloa

enkä kaupunkia enää nää.

En voi itseäni muuttaa

etsin itselleni kaupunkia uutta.

(Onni Vepsäläinen)

Avoin muistikirja. Sivut ovat tyhjät.

Eivät ne aina ole olleet. Eihän?

Kirjoita!

Kuuluu sana.

Lyijyn terä katkeaa.

Piirrä!

Tippuu maalitippa lavuaariin.

Mieti!

Katkeaa lanka haalea.

Luo!

Hän huutaa sirpaleiseen okulaariin.

(Nimetön)

Pieni sadepilvi.

Pehmeä pilvenhattara.

Tumma ja uhkaava ukkospilvi.

Se minä olen.

Tuulen liikuteltavissa,

suuren taivaan alla.

Välillä aivan ypöyksin.

Kepeä.

Silti täynnä maailman painoa.

Sisälläni tunteiden valtameri.

Pilvi.

Se minä olen.

(Iida Väisänen)

tiedän että kirsikkapuu kukkii raiteiden luona

siellä missä kulkisin jokaisena päivänä

mutta tänään maailma on paikallaan

huojuen heikossa tuulessa

tiedän että aurinko paistaa

huoneeseeni kurkottaa valo

mutta tänään varjot ovat pidemmät

kuin valkeimmat juhannusyöt

tiedän että olen aina asunut kummituskaupungissa

joka vaikenee lauantai-iltana

mutta tänään junan vihellystäkään ei kuulu

enkä tiedä miten elää

vain kasvoina ikkunassa

(Nimetön)

Ei punttiksella näkynyt enää sitä Petriä

Oli varmaan jäänyt kotiin eikä liikkunut metrin metriä

Mä treenasin rintaa ja käsiä, puhisin kuin pieni possu

Oli joltain pukkariin jäänyt vanha lenkkitossu

Pari blondia istui respassa hymyilemässä

Olis Petri tykänny jos olis niitä nyt syleilemässä

Istuin respaan venaa bussia

Rintaa kolotti niinku naapurin rampaa Jussia

Ulkona sato vettä

Oli puissa pari uutta kevään ennettä

Totesin et ei kannata lannistuu

Voi tää kaikki viel kuitenki onnistuu

Tuomas Pakkanen

Panikoin, navigoin,

Missä oon reitti valikoi,

Hiljasii teitä, ehtyneit meitä,

Kävelen, kengän pohjassa reikä,

Jokavuotinen huokaus, tulevan puistatus,

itseni muovaus, hengenahdistus,

Hiljenen, raukka, vetäydyn kuoreen,

Joka hiljenee, käänny ei lähimmän puoleen,

Mielessäni panikoin hiljaa,

Vieressäni valikoin suuntaviivaa,

Kilpaa juoksen ajatusvirtaa, pitkin,

Itkin kyynelten virtaa.

Navigaattori rikki, ku puhelinlanka,

Rullaan ja soitan, mikään ei auta,

Huutaminen lankaluuriin,

Muserrettuun suojamuuriin,

Paljastunut, heikko sotilas,

Kokelaana, peittopotilas,

Väsytetty jäykkä kanki,

Vankina, edessä elämän hanki,

Yhteys katkesi, kohtaus raukesi,

Kehtaus laukesi, vehtaus lakkasi,

Edessä pimeni, petin itseni,

Selvä peli, eli, shhh

(Josefiina Inkiläinen)

Pilvilinnoja,

taivas on täynnä pilvilinnoja.

Niiden kultaiset portit ovat lukossa ja sulkevat sisäänsä hurjasti iloa.

Pilvilinnoja,

joihin meitä ei kutsuta.

Pilvilinnoihin ei kutsuta ihmisiä, maallikkoja,

tylsiä ja arkisia heppuja.

On oltava yksisarvinen, ihmissusi, kentauri tai peikko.

On oltava velho, noita, haamu tai muuten kiinnostava veikko.

Mutta maallikko ei kelpaa.

Pilvilinnat haluavat peilikuvia,

vieraiksi itsensä kaltaisia.

Sisältä kauniit ja ulkoa kultaisia,

täynnä iloa,

kuin itse pilvilinnoja.

Jenina Tynnilä

2020 piti olla elämäni vuosi

se vuosi kun

meen

tuun

nauran

juoksen

tanssin

itken

ilosta onnesta ja surusta

laulan

rakastun

ihastun

punastun

muustakin kuin poskipunasta

mutta ei kukaan estä elämästä

tulemasta

menemästä

kuka sano, että ei selvittäis tästä

Lydia Ponkiniemi

Herätessäni auringon säteet paistavat sängylleni

noustessani kylmä lattia koskettaa jalkojani

videopuhelutuntien ääni rätisee

jokainen päivä

sama toistuu

tänään

huomenna

ensi viikolla

mietin milloin tämä päättyy

milloin lattiasta tulee taas lämmin

ja milloin auringonsäteet paistavat sängyn sijasta iholleni

Lydia Ponkiniemi

Elämä onkin

elämisen arvoista

Oma parveke

muuttuu huvipuistoksi

ja ulkoilma ilokaasuksi

Nimetön

Mulla on vielä kuva susta

pieni, levoton ajatus

sitä silitän salaa

selkäni takana

sen kuvan itse pyydystin

villitsin

ja lopulta kesytin

se nukkuu niin kauniisti häkissä nyt

välillä pakko kurkata

kun itken itseni pois

tai sekoilen jonkun sylissä

kun puhut mulle tyhmiä

ja minä tyhmempää takaisin

älä nyt herranjestas

älä päästä sitä vapaaksi

se on suloinen kuin sinä

ja yhtä tappava

ihan vitun suloinen, kuuletko!

(Onerva Rousu)

Hän nukahti unelmissa

ja heräsi kyynelissä

surua ja onnea sekaisin

olin himmeävaloinen disko

jo loppuun juhlittu

sinä sateen sammuttama kokko.

mikä piti hereillä

kun ei ollut helpotusta missään

ja unen värit hiljaa haaleni?

Tuudittaa, tuudittaa

vasten lämpimän vartalon

Tuudittaa, tuudittaa

sun tuoksun tunnistaisin ilman aisteja

niin kauan kuin oon katsonut sun taistelevan

olen eri sotaa kanssas sotinut

älä huoli, mutta itke vaan

mä lupaan sua vuorollani kantaa

(Onerva Rousu)

Miks pitää tunteil leikkii,

Miks pitää niillä pelata,

Kelaat kaiken, mun siimasta,

Jääny oon sun koukkuun,

Sulatit mut jäästä,

Mut nyt taas jäädytät,

Et mua luotas päästä,

Hei mä palelen,

Vaivun horrokseen, missä ollu en,

Mut sä loit sen, en enää osaa juoksee,

Pakoon, en mee, en mee,

Otat musta kuvan, mustavalkoisen,

Värität sen siniseks vaik oon keltainen,

Haluut koittaa jäätä, vaik on kesä sää,

En haluis sua pettää, mut jää on särkyvää,

Taiteilija sielu, ei oo päässä baskerii,

Pilvissä mä leijun vaikkei siipii näkyvii,

Korkeella, keinun kosken taivaan kauluksii, heilun,

Pisaroita nappaan silmiin kiiluviin,

Vaivun horrokseen, missä ollu en,

Mut sä loit sen, en enää osaa juoksee,

Pakoon, en mee, en mee,

(Josefiina Inkiläinen)

oranssi ja keltainen

kuin silmissä sumenisi

niin värit tanssivat keskenään

niiden keskellä kimaltelee

silmissä kimaltelee

korvissa kimaltelee

4/4

auringonnousu ja väsymys

tempo 138

kuin haluaisi lentää, mutta ei jaksa

tunnen lämpöä ja

minusta tuntuu että

olen ilmavirtaus

välkehtivä lampi

.*.:*.:*joka kimaltelee vieläkin*:.*:.*.

tänään en pelkää korkeita paikkoja

Sävellaji H-molli

I stayed up with the sun

(Onerva Rousu)

Lensit talveksi etelään.

Koko kaamoksen lauloin lauluani,

odottaen sinua takaisin.

Lopulta nokkani jäätyi kiinni,

kaipaus vain säilyi.

Kevät tuli,

sinä et.

Odotanko turhaan?

(Sara Paakkari)

Etsin sopivaa

sitä oikeaa

hieman kulahtanutta ja saumoista ratkennutta miestä, sohvalleni istumaan

tupakka suussa ja autolla hintaa

nahkainen takki ja kuvioituja pintaa

ottaako pukki enää vastaan vanhan naisen lahjalistaa?

(Nimetön)

Minä pidän rikkinäisistä kukkaruukuista

kukan terälehdet loistavat kirkkaammin

sirpaleiden seassa

minä loistan kirkkaammin

olen tässä sirpaleiden takia

riko vielä yksi kukkaruukku

minä muutun entistäkin kauniimmaksi

(Nimetön)

monta kertaa uneksi toivoin

kun sinä vieressä vain nauroit

nauroit

nauroit

nauroit

ja minä itkin

kun sattui

sattui niin, että edes kyyneleet eivät auttaneet

monesti naurustasi erotin kivun

joka sattui

sattui sinuakin

mutta minä en nauranut

kun sinua sattui

minä katsoin

katsoin tietämättä mitä tehdä

en halunnut satuttaa sinua naurullani

joten en nauranut

en nauranut

en naura.

Lydia Ponkiniemi

Kapeat äänet

luikertelevat sisään

ovenraosta.

Kevät nauttii keskenään,

voin koskettaa sen pintaa.

(Saana Norra)

Radion kuunnelmia vuosien varrelta,

kuuntelen kertomuksia armeijan saarelta.

Lukija poikkeuksellinen puheenparreltaan.

Uuden maailman katu on kolean koskettama.

Kestävää kiveystä autojen alle, sellaista

joka kestää raskasta askelta.

Betonirakenteet kutistuvat,

massiiviset tähdet luhistuvat.

Ripustan seinälle yhtiöryhmän unelmakuvat,

joita tuhlaan kuin ajan ilmaisuja.

(Saana Norra)

Näinä päivinä ei ole enää mitään,

paitsi tuulenvire joka,

heilauttaa hiuksiani aiheuttaen kylmiä väreitä,

matkaten läpi koko kehoni, niinkuin sinun kätesi ennen kuin lähdit.

Miksi lähdit ja minut vain jätit,

tunsin tuskan ja kivun, mutta nyt sekin on poissa.

Jäljellä on vain väreet, vanhan kosketuksen aiheuttamat väreet,

tuulenvirekin on poissa, koska kaikki minut jättää,

niin kuin sinä teit.

(Nimetön)

Yhtäkkiä emme kuulleet enää suvivirsiä.

Ei ollut enää serkkujen kevätjuhlien näytelmiä,

ei keittiöön pöydässä opeteltavia vuorosanoja,

ei yömyöhään kuuluvaa ompelukonetta,

Ei ollut enää hikoilevia käsiä,

sydämen hakatusta ja hiostavia korkokenkiä.

Nyt jumppasali oli tyhjä,

eikä ruusuja jaettu

Ei ollut enää onnellisia abeja,

valkolakkisia nuorukaisia,

joukossa onnellisia,

ei,

oli vain stream-esitys ja classroomin tehtävät

(Adi Eronen)

Näinä päivinä vielä nousen ylös ja keskityn

herään haaveista ja keskityn.

Tulevaisuus on oleva minulle suuri tuntematon

haluan kokea sen ajattelematta turhaa,

vaikka se todennäköisesti tulee olla sitä.

Sekin on pian menneisyyttä.

Isomummoni muistaa olleensa lotta

olen hänen lapsenlapsensa tytär.

Nykyään vain aukko hänen aivoissaan

turha olo.

Näinä päivinä nousen ylös ja olen:

turha, tärkeä, olematon, oleellinen.

Jos vaikka aloittaisin keskittymällä.

(Jenna Keränen)

Arvaatko kuka olen?

olen sosiaalinen

rakastan matkustamista

ja suuria ihmismassoja

Kiinasta olen kotoisin

mutta tunnettu jo koko maailmalla

erityisesti Italiassa olen rakastettu

ja Espanjassa vähintään ihailtu

ikäihmisiin kajoan

mutta nuoria kartan

jos haluat tutustua

hit me up

mutta älä käytä maskia

se on turn off

(Nimetön)

Seisoin vain jaloillani

On raskasta seistä jaloilla

yrittää vain olla

kun muut käyttävät hyödykseen

istuvat päälleni

itsekästä

Ei he oman kaltaisille tekis

on mullakin tunteet

ja päämäärä

Ajattelen positiivisesti

autan heitä

osa heistä ei pysty vain olemaan

heidän on pakko käyttää minua

Paras ystäväni on raskas

hänellä on paljon asioita

kokemuksia

en aina jaksa kuunnella

hän on naiivi

minä en

(Nimetön)

Olen vain virus

Merien takaa tulen

Maailman mahti

Mukanani tulee kuoleman aalto

Pelolla ja kivulla kontrolloin

En ole paha tai ilkeä

En ole paha tai ilkeä

Ette sitä tajua

Tämä on luontoni

Omastahan hengestä taistelen

Kuolleeksi vainotaan

Lääkkeillä alistetaan

Syytäkin pelkää

Taistelua elämästä en luovuta helpolla

Sinä tai minä

Olen itsekäs kuin ihminen

Vaikka olenkin vain virus

(Nimetön)

Kipu olkapäässä

Kipu polvessa

Kipu nilkassa

Kipu ranteessa

Kipu rinnassa

Kipu sielussa, yksin istuessa.

Yksin kotonaan, ilman ystäviään

(Nimetön)

istun pöytään hiljaiseen

istun tässä pöydässä taas

istun yksinäin hiljaa ikkunassain

istun ullakolla yksinäin

istun hämärässä odotan vieläkin hetkeä, joka ei lopu koskaan

istun

istun taikka kävelen

(Nimetön)

Joka kerta ne tyyntyvät yöksi

Aallot majakan kyljessä

Jäänyt vain muisto

Kaiusta, johon kukaan ei vastaa

Joka kerta ne palaavat pohjaan

Hirviöt syvyyksien maassa

Peilityyni yksinäisyys

(Olli Kilpeläinen)

Taivas itkee hyistä valkoisuuden pyryä

nostan valkoisen pölyn lämpimään syleilyyn

suolainen kihelmöinti valtaa tuntoni

kunnes valkoisuus syleilystäni hävinnyt on

Tipat valuvat kämmeniltäni

Risteilevät näppieni välistä

katoavat takaisin maanpinnalle

(Nimetön)

silmäni uppoutuvat syvään vihreään

ympärilläni hiljaisuus

ilmassa metsän tuoksu

olisiko outoa sanoa että neulanen tuoksuu vihreältä

sen kosketus hieman liian terävä

(Nimetön)

Pieni lehti, ei yhtään peukaloani isompi, heilui tuulessa.

Kosketin sitä ja pinta yli kylmä. Ilma oli kylmä sen ympärillä, mutta silti lehti kasvoi.

En tuttua lehtien kahinaa kuullut, koska lehti oli yksin.

Pienen lehden tuoksu oli niin mitätön etten haistanut mitään vaikka yritin.

Pieni lehti, ei yhtään peukaloani isompi, heilui tuulessa

(Nimetön)

Istun siellä missä ennen

Keväällä pois en pääsekään

Elämän tuuli mulle laulaa

Mutta en kiinni siitä saakaan

Taivasalla, suhun kääriydyn

Kylmä kevät mahan pohjaan ottaa

perhoset on varotusmerkkejä

niillä on täällä lyhyt elämä

Istun tähtien alla niin kuin ennen

On niin kovin kylmä, tuulee

Suojaa antaa vain tuo lehdetön puu

joka narisee rakkautta vailla

Taivasalla, suhun kääriydyn

Kylmä kevät mahan pohjaan ottaa

perhoset on varotusmerkkejä

niillä on täällä lyhyt elämä

Virheeni tiedän, kun nyt nojaan

Syystuuli tulee heittää ojaan

keloon kajosin, pian vajosin

Taivasalla, suhun kääriydyn

Kylmä kevät mahan pohjaan ottaa

perhoset on varotusmerkkejä

niillä on täällä lyhyt elämä

Perhoset on varoitusmerkkejä,

kun ne mahan pohjaan ottaa.

(Nimetön)

Sul on asioita monta,

mist mä oon kiinnostunu.

Ei meijän tiet ees välttämättä kohtaa,

sä vaa aina saat mut innostuu

Sä kasvatat, sä opetat

Sä opetat mut nauttimaan ja

tuot mulle unelmia, sä pyydät vaan,

et mul on hyvä olla.

Sä tuot mulle perhosia vatsaan ja huolehdit,

että voidaan suudella päivittäin nurmikolla

Sä luot mulle arkeen turvallisuuden,

ja pystyn antaa sulle takas rakkauden.

En haluu muuttaa, en vaihtaa

en toivo mitää muuta. Sä viet mut itkien kattomaan

tähtiä ja kuuta. Sä pidät kii, etkä päästä irti,

sä et halua että mä voin itteni satuttaa,

me ollaa vahvimpia eikä tää voi mua alkaa ees kaduttaa

Kato mua silmiin, pysy siinä,

teet mut onnelliseks pelkäl sun katseella

ja lupaan aina meit muistella mun kuolinvuoteella

Sä opetit unelmoimaan, ja mut täl hetkel

saan itteni vaa meitä muistelemaan

Et pysyny, et rakastanu, sä annoit meijän valuu pois,

meijän tulevaisuus ei ollu tarpeeks vakaa,

etkä jaksanu kantaa molempian taakkaa

Mä muistelen, mä rakastan, ja edelleen,,

sun asioista oon kiinnostunu

(Nimetön)

Hullu lentäjä läheltä Poria.

Liiti kaukaa kohti toria.

Kone löpöä vaati.

Kohta herkesi saanti.

Siten putos lentäjä Jori

(Halti Henttonen)

Yks tyttö kaukaa Turust

päätti tehdä kakun sahapurust

kakku pahalta maistu

vaikka se kauan paistu

lopulta tyttö pääty itkemään surust

(Nimetön)