Minä ja minusta

Aluksi rimpsu, jollainen on joillekin tuttu blogieni itsekuvauksesta:

Nimeni on Tom Kärnä. Olen syntynyt vuonna 1970. Pidän Linuxista, koirista ja hyvästä oluestakin. Harrastan lukemista, kirjoittamista, tietokoneilua, vapaaehtoistyötä ja kotilentosimulaattoreilla lentämistä. Olen myös pieni sananvapausaktivisti. Ja ennen wanhaan minulla oli ollut koirakin.

Olen syntynyt vuonna 1970 Helsingin maalaiskunnassa, nykyisellä Vantaalla. Päivämäärä on historiallisesti jossain määrin merkittävä 22.6.: Samana päivämääränä Adolf Hitlerin kansallissosialistinen Saksa hyökkäsi toiseen totalitaristisesti hallittuun hirmuvaltioon Neuvostoliittoon. Ja ennen wanhaan tämä päivä oli myös "kenraali" G. A. Custerin ja hänen joukkojensa viimeinen päivä leirissään ennen kuin he lähtivät tapaamaan sioux-intiaaneja.

Olen kasvanut ja elänyt KOKO elämäni Vantaalla. Asun tätä nykyä länsi-Vantaan Pähkinärinteessä loistavassa ympäristössä.

3/4 verenperinnöstäni on Karjalasta ja muu osa Pohjanmaalta.

Olen ainakin omasta mielestäni Charles Bukowski- nimisen yhdysvaltalaisen renttukirjailijan luoman hahmon Henry Chinaskin, kuuluisan tv-poliisi Columbon ja tosielämän venäläisen kirjailijan Daniil Harmsin välimuoto suuressa määrin.

Oikeasti minä kuitenkin haluaisin olla seuraavien kahden fiktiivisen henkilöhahmon välimuoto: Detective Chief Superintendent Christopher Foylen ja Captain John Sheridanin. Sheridan on tässä vain, jotta saisin tähän hiukan moderniutta. Sarjassa mies elää 200 vuoden päästä tulevaisuudessa. Foylen sota -sarjan nimihenkilö taas elää toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.

Minulla on kaksi pikkuveljeä, kantasuomalaisten sukulaisten lisäksi kiinalaisia sellaisia ja kunnioitusta Jeesusta ja Sokratesta kohtaan.

Musiikkimakuni kuuluu: monet kelpaavat Dire Straitsista ja jazzista ja bluesista alkaen vaikka mihin. Pohjimmiltani kuitenkin kannatan kantrimusiikkia, koska olen niin paha mies. Lisäksi olen lapsesta saakka pitänyt klassisesta musiikista. Kouluaikoina olin ollut musiikkiluokalla. Olin ollut huono oppilas.

Olen käytännössä uskonnoton ihminen, joka välittää kuitenkin Jeesuksen oivalluksesta, että ihminen ei kykene itsessään elämään moraalilain mukaisesti.

Arvostan mustaa huumoria ja aitoutta ja ystävyyttä ja epäilen ylitiukkaa dogmaattisuutta, kohtuutonta materialismin palvomista sekä hallitsevaa luokkaa. Olen myös evoluutikko. Poliittisesti olen netsi eli maahanmuuttokriittinen, isänmaallinen ihminen, pienimuotoinen ihmisoikeustaistelija, globaalinationalisti ja periaatteessa myös suorademokraatti. Pitäisin kuitenkin parhaimpana sitä, että voisin keskittyä rauhassa omaan elämääni tuhlaamatta aikaa politiikalle. Mutta valitettavasti muullakin on väliä. Niinpä lausun Mohandas Gandhin tapaan: "Kannan luolaa sisimmässäni."

Kannatan myöskin periaatteessa ja käytännössä ihmisten yhdenvertaisuutta. Suomen kieli on mahtavan hyvä, kun siinä on tällainenkin käsite. Joissakin länsimaisissa kielissä se ja "tasa-arvo" ovat sama sana.

Ja tieteissarja Babylon 5 oli/on mahdottoman hyvä. (Mutta tämä ei ehkä päde täysin sen viidenteen eli viimeiseen tuotantokauteen.)

Syvennän tietojasi minusta

Minulla on tällä hetkellä aika pahasti sukulaisia, mukaan lukien kiinalaiset sellaiset, ja ystäviä, ja ainakin periaatteessa Jumalakin, sekä tietysti äänioikeus. Myös minulla oli 14.:een kesäkuuta 2009 asti kaunis sekarotuinen koirani Elmeri Kärnä.

Lainaan John Sheridania: "Meanwhile, for your own safety, I urge everyone to stay in your quarters until this is over." (suomennos: "Sillä välin, oman turvallisuutenne vuoksi, kehotan kaikkia pysymään huoneistossaan siihen asti kunnes tämä on ohi.")

Olen monta vuotta itseäni nuoremman tai jos en niin ainakin varsin iättömän näköinen. Siitä on aina välillä ollut haittaakin. Tosin eräs joka paikkaan aikoinaan levittämäni kuva itsestäni on saanut minut yhden tuttuni mukaan näyttämään itseäni useita vuosia vanhemmalta. Ehkä näytän kuvissa enemmän itseni ikäiseltä, kun ruumiinkieli ja puhe eivät sisälly esitykseen.

Aikoinaan ajattelin muuten paljon sellaista, että voisin muuttaa kristilliseen kommuuniin asumaan... Sellaiseen jopa, jossa sukupuolet ovat aivan sekaisin, mutta sellaista ei silloin saatu aikaan.

Harrastukseni (ainakin melkein kaikki): lukeminen, filosofoiminen, kirjoittaminen, tietokoneen käyttäminen, vapaaehtoistyö, koirien katsominen silmilläni, lenkkien tekeminen Lammaslammen ympäri kavereiden ja tuttujen kanssa, sen toivominen että voisin käydä kirkossa, näiden kotisivujen pitäminen, epäkaupallisilla FlightGear- ja GeoFS-kotilentosimulaattoreilla sekä kaupallisella X-Plane 11 -lentosimulaattorilla lentäminen, bloggaaminen (ja tässä toinen suomenkielinen blogitekeleeni, tässä kolmas ja tässä neljäs; tässä viides, toisella kielellä kirjoittamani), poliittisen, ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan rekisteröityneenä käyttäjänä oleminen (nykyisin en enää jaksa kirjoittaa sinne, joten kyseessä on hyvin pieni harrastus).

Pidän nykyään myös Lentoblogia, jonka ideasta pääset lukemaan tältä sivultani.

Eikä siinä vielä kaikki. Pidän nykyään myös blogia Television potilastapauskertomukset. Se saattaa sisältää juonipaljastuksia. Julkaisen blogissa oikeastaan vain harvoin mitään.

Vielä vähän aikaa sitten harrastuksiini oli kuulunut myös  sfnet.keskustelu.evoluutio -Usenet-ryhmän seuraaminen. Usenetistä sen verran, että koska kyseessä on varsinkin Suomessa väistyvä teknologia, koska meillä on pienehkö kielialue ja koska nykyään on olemassa niin paljon Usenetia korvaavaa palvelua WWW:ssä, kuten sosiaalisen median yhteisöpalvelut ja webbipohjaiset keskustelupalstat, niin siksi luin välillä Usenetin ryhmiä Googlen Google Groups -alustalta, joka on tavallaan Usenetin arkistointipalvelu, joka oli ollut ainakin melkein ajantasainen. Vuoden 2024 helmikuussa Google oli ilmoittanut lopettavansa Groups -palvelunsa tuen Usenetille, mikä harmitti minua. Ja juu, en kyllä kirjoittele mitään Usenetiin. Olen myöskin eräällä tavalla hullu kielimies. En nero, vaan hullu.

Edelliseen liittyen, olen myös vuoden 2024 tammikuussa saanut täyteen 10.000 sanaa Lingua Franca Novan kohtuullisen kokoiseen sanastooni. Viisi vuotta vain siinä oli mennyt.

Omalääkärini on vanhoilla päivilläni todennut, että minulla on luultavasti ärtyvän suolen oireyhtymä. Jostain syystä maitotuotteet sekä hiivan käymisellä valmistetut tuotteet, mukaan lukien leipä ja alkoholijuomat, aiheuttavat minulle löysää vatsaa. Myös kaupan hunaja ja kaupan sinappi tekevät jostakin syystä pahaa. Sattumalta olin keksinyt itse yllättävän lääkkeen tähän: maitohappobakteerit. Ne korjaavat jo riesaksi yltyä ehtineen ongelmani pois noin 85-prosenttisesti. Minun ei edes tarvitse popsia maitohappobakteereita joka päivä. Yksi tädeistäni valmistaa minulle aina välillä sinappia. Hänen sinappinsa ei jostain syystä ärsytä vatsaani ollenkaan.

Tietokone ja Linux

Olen nk. tietokoneihminen. Myös kotisivujen teko on kuulunut harrastuksiini, itse asiassa jo 1990-luvulta alkaen. Ja on se vähäisessä määrin ollut palkkatyötänikin joskus.

Kannettavan tietokoneeni käyttöjärjestelmänä on työpöytä-Linux (linkin takana blogimerkintäni vuodelta 2014, joka ei ikänsä vuoksi ole enää kovin ajantasainen). "Työpöytä" käyttämässäni termissä merkitsee sitä, että kyseessä ei ole mobiililaite eli kännykkä tai taulutietokone (eli "tabletti"). Tällä hetkellä käytössäni on Mint Linux -niminen levitysversio Cinnamon-työpöytäympäristöllä varustettuna. "Levitysversio" tarkoittaa sitä, että ainakin periaatteessa kuka tahansa tarpeeksi pystyvä taho voi rakentaa ohjelmakomponenteista "oman" version Linux-käyttöjärjestelmästä. Helppokäyttöisiä Linuxin levitysversioita on useita olemassa, joten kenenkään ei oikeasti tarvitse itse rakentaa "omaa" Linuxiaan, ellei sitten jostain käsittämättömästä syystä aivan välttämättä tahdo. Ja Linuxin levitysversioita voi käyttää sitten ilman lisenssimaksuja, vaikka se ei ole siinä tärkeintä, vaan vapaus.

En ole kuitenkaan mikään "Linux-guru". Linux on kannettavan tietokoneeni käyttöjärjestelmänä yksinkertaisesti siitä syystä, että pystyn käyttämään Linuxia, ja myös siihen liittyvien kauniiden arvojen vuoksi. Toki olen tietokoneen käyttäjänä suhteellisen osaava kuitenkin. Eräs tietokoneenkäyttäjänä varsin kädetön kaverini yhteen aikaan käytti tietokoneessaan Ubuntu Linuxia, joka on ilmiselvästi tehty ihmisille, jotka ovat tietoteknisesti "kädettömiä".

Neuvostoliiton romahdettua – tämä tapahtui vuonna 1991 – Virossa oli kysytty, että miksi olla marxilainen, jos ei ole pakko. Samalla lailla voidaan nykyään kysyä, että miksi käyttää Microsoftin Windowsia, ellei ole pakko. 2000-luvulla on Linux-käyttöjärjestelmästä tullut yhä enemmän sopiva normaalikansalaisen PC-tietokoneessaan käyttää. Minua ei huvita olla sidoksissa mahtavaan amerikkalaiseen ohjelmistoyhtiöön nimeltä Microsoft, jolla on PC-tietokoneissa määräävä markkina-asema. Linuxhan on hajautettu ja edelleen pitkälle vapaaehtoistyöhön perustuva projekti – vaikka Linuxia hyödynnetään paljon kaupallisestikin – eikä Linuxin kernelistä eli ytimestä tarvitse maksaa lisenssimaksuja kenellekään. Vapaus on hieno arvo!

Älykännyköissä ja taulutietokoneissa (=nk. tabletit) laajalti käytetty Android-käyttöjärjestelmä on muuten Linux. Siinä on mukana toki myös kaupallisia elementtejä, joista tärkein on Play-kauppa.

Olen auttanut useita ystäviäni ja tuttujani Linuxin käyttäjäksi siirtymisessä, vaikka en olekaan guru. Ubuntu Linux ja Mint Linux ovat ainakin tavallisen kansalaisen kannalta helposti lähestyttäviä Linuxin levitysversioita. Etenkin Ubuntu. Canonical-yhtiö jakaa kehittämänsä Ubuntua ilmaiseksi, ja Ubuntusta on olemassa myös erilaisia eri yhteisöjen tai yritysten valmistamia versioita, joista osa on Canonicalin virallistamia.

Levitysversion nimi Ubuntu on muuten eteläafrikkalaisperäinen filosofinen termi.

Linuxin levitysversiot saa tyypillisesti ladattua netistä. Sen jälkeen tarvitsee vain polttaa DVD- tai CD-levylle – tai nykyään yleensä voi käyttää myös muistitikkua hommaan – tämä asennuslevykuva. Asennuslevyjä saa usein myös tilattua netistä halvalla. Yleensä saman asennuslevyn avulla saa myös ennen asentamista tarkastettua, millainen lopullinen järjestelmä on. Englanniksi tällaisesta asennuslevystä on käytetty nimitystä Live DVD tai Live CD. Ja itse asiassa nimitystä ei ilmeisesti ole koskaan osattu suomentaa. Mutta koska myös muistitikkuja käytetään nykyään samaan tarkoitukseen, niin olisi parempi varmaan puhua yleisesti livemediasta. Säilytin tuon wanhan nimityksen tässä, koska aiheesta löytyy kiva linkki.

Tietokonelaitteiden määrässä mitattuna Linux on maailman käytetyin käyttöjärjestelmä nykyään. Esim. digilaatikossa tai televisiossa saattaa olla ja todennäköisesti onkin Linux.

Yleisin käytetty Linux-laite maailmassa on älykännykkä, jossa on Android-käyttöjärjestelmä. Kuten sanoin jo aikaisemmin, niin Android on myös Linux. Mutta minun hieman puristiseen maailmankuvaani se on hieman liikaa, koska käyttöjärjestelmän tärkeänä kehittäjänä toimii käyttäjien yksityisyyttä raottava yhdysvaltalainen Google. Mutta sitä pitää pärjätä sillä mitä on. Android on järjestelmänä varsin toimiva, mutta toivoisin alalle hieman kilpailua jonkin käyttäjien yksityisyyttä enemmän kunnioittavan epäkaupallisemman lafkan Linux-järjestelmän myötä. Piti minun tämäkin nähdä elämässäni, että Linux yleistyy tavallisten ihmisten tietokonelaitteissa kaupallisen tahon ja vielä suuryrityksen ansiosta.

Android siis perustaltaan on Linux ja perustuu avoimeen lähdekoodiin, kuten hyvä tapa kuuluu, mutta siinä käytössä oleva sovelluspalvelu Google Play on kaupallisen toimijan omistama ja hallitsema.

Ensimmäinen aikuisen oikeasti käyttämäni Linuxin levitysversio oli Mepis Linux, joka oli oikeasti helppokäyttöinen. Käytin sitä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen ainoa huono puoli oli se, että siihen ei saanut suomenkielistä käyttöliittymää. Myöhemmin käytin myös melko pitkään puristien suosimaa Debian Linux -nimistä levitysversiota, joka ei kylläkään siihen aikaan ollut viimeisen päälle käyttäjäystävällinen tavallisen ihmisen kannalta, mutta käytin sitä, koska halusin olla erilainen. Sittemmin olen siirtynyt lähemmäksi tavallisten työpöytä-Linuxin käyttäjien valtavirtaa.

Linux on jo valloittanut alueita supertietokoneista palvelimiin ja mobiililaitteisiin. PC-työpöytien valloitus kestää jonkin verran pitempään osittain Microsoftin määräävän markkina-aseman vuoksi ja osittain hitausvoimien takia. Osasyy on kyllä Linuxissa itsessäänkin, ja tärkeimpinä ongelmakohtina tässä pidän seuraavia kahta, tai sanotaan nyt kolmea: 1) Koska Linux on vapaa käyttöjärjestelmä, niin se on jonkin verran hajanainen projekti, mikä tavallisten tietokoneenkäyttäjien kannalta tarkoittaa sitä, että ei ole "yhtä ainoaa oikeaa Linuxia", vaan levitysversioiden valikoima on ehkä turhankin laaja. Vaikka se mitä löytyy Linuxin "konepellin alta" on jossain määrin samaa tavaraa, niin levitysversioiden käyttöliittymät voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. 2) Linuxille ei ole olemassa läheskään yhtä loistavaa kaupallisten pelien valikoimaa kuin Windowsille. Tätä ei voi korvata se, että vapaita pelejä on olemassa edustava valikoima. Tosin Valven alettua julkaista vuoden 2013 alussa Steam-alustallaan pelejä myös työpöytä-Linuxille tilanne on ollut tässä suhteessa viime vuosina paranemaan päin päin. 3) Ja tietenkin on vielä rikkana rokassa se, että työpöytä-Linuxille ei ole olemassa yhtä kattavaa sovellusvalikoimaa kuin Windowsille.

Steamiin kuuluu nykyään kuitenkin myös avoimen lähdekoodin Wine-rajapintaan perustuva Proton-niminen palikka, jonka avulla on mahdollista saada ainakin jotkut Windowsille kehitetyt pelit toimimaan Steamin kautta myös Linuxissa. Olen käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseni.

Käytin yhteen aikaan myös Applen koneita. Periaatteessa pidän MacOS:n käyttöliittymästä. Joskus hyvin kauan sitten käytin kotonani myös Windowsia PC:ssä. Eri puolilla pääkaupunkiseutua saatan käyttää välillä Windowsia vielä nykyäänkin joskus. Mutta en kotonani, koska se on pyhää maata. Tai no, käytin välillä toisessa kotikoneessani jonkin aikaa Windowsia, mutta kun kyseessä oli vanhentunut Windows XP, niin kyseessä ei kai ollut kovin suuri synti (en yhdistänyt konetta ollenkaan internetiin).

Olin toivonut voivani käyttää sosiaalisen median yhteisöpalvelu Diasporaa paljon. Kyseessä on avoimen lähdekoodin kilpailija Facebookille. Diasporan asiakkaita ovat käyttäjät, jotka omistavat itse palveluun laittamansa datan ja kuvat (jos ne ovat omia). Kaupallisilla kilpailijoillahan mainostajat ovat varsinaisia asiakkaita. Tästä pääset näkemään Diaspora-virtani. "Virta" merkitsee Diasporassa samaa kuin mainostajia palvelevassa Facebookissa "seinä".

Olin aikonut kirjoittaa pienen oppaan Diasporan käyttöön ottamista helpottamaan. Mutta en saanut paljoakaan aikaan, ja lopulta hermostuin itseeni.

Diasporassa jo alun perin oli ollut kannaltani yksi huono puoli. Se, että Facebookin tapaisia yrityksen tai yhteisön tai harrastesivuja siihen ei voi pistää.

Diasporan virrassa en ollut edeltävinä vuosina julkaissut enää mitään kovin kummoista, koska yksikään kavereistani ei ollut ollut siellä enää aktiivisena. Se oli toiminut sittemmin vain eräänlaisena arkistointipalveluna minulle.

Oman Diaspora-"virtani" olin kuitenkin poistanut ajatushäiriössä vuoden 2023 lokakuussa. En silloin muistanut, että vaikka palvelu olikin viimeiset vuodet toiminut minulla lähinnä eräänlaisena arkistona, niin siellä oli ollut myös sellaista tärkeää, johon olin linkittänyt toisaalta.

Ihan jotain vielä lisää

Omia luonteenpiirteitäni: Olen ystävällinen ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Toisaalta olen melko ujo. Tai jopa hieman ihmiskammoinen.

Onneksi teen paljon myös sellaista, mihin ei kuulu tietokoneen päätteen edessä möllöttäminen.

Muita tärkeitä arvostuksiani: ystävyys, ruohonjuuritason jutut, henkiset arvot yms. Lisäksi vastustan rasismia ja nykyisessä valtapolitiikassa suosittua pseudoantirasismia, joka on eräänlaista valepukuista rasismia.

Olen ehdottomasti ihmiskasvoisen poliittisen epäkorrektiuden kannalla. On kuin mahdollinen Jumala itse olisi näyttänyt minulle, miten kaunis tämä asia on. Toinen asia on sitten kuitenkin se, että millä lailla ihmisen on hyvä olla poliittisesti epäkorrekti. Kaikki, mitä voidaan tehdä, ei ole arvokasta. Kaikki, mitä voidaan sanoa, ei ole arvokasta.

Pidän myös melko paljon Kanadasta. Seuraan Suomen televisiosta kanadalaisia tv-sarjoja, kun sellaisia tulee.

"Uskonasiat"

Olen käytännössä uskonnoton ihminen, mutta varpaani ovat syvällä kristinuskon mullassa.

Varvasjuttu liittyy siihen, että pidän Kristuksen sovitustyöhön perustamista nerokkaana keksintönä. Se kun näyttää toimivan, vaikka sen takana ei tosiasiassa olisikaan mitään Jumalaa.

Uskon tieteeseen, koska se on ylivoimaisesti paras keino saada suhteellisen luotettavaa tietoa maailmasta. Mutta toki voi sanoa olevan olemassa myös elämyksellistä tietoa, jos niin haluaa esittää. Mutta minusta se ei ole ihan niin kova ja pätevä juttu laadullisesti kuin tieteeseen perustuva tieto.

Saatan sanoa: "Jumalan tahtoa ei voi vastustaa!" Mutta jos minulta kysytään, että mitä Jumala sitten tekee tai on tehnyt, niin vastaan, etten tiedä.

Jumala on minulle ennen kaikkea kirjallinen tehokeino.

Ja minusta paras Jumala on sellainen Jumala, johon ei ole pakko uskoa.

Minusta näyttää siltä, että toistaiseksi ei ole ainakaan objektiivista syytä uskoa Jumalan tai minkään jumalista olemassaoloon.

En usko, että rukoileminen noin yleisesti ottaen olisi kauhean hyödyllistä puuhaa. Mutta minusta se on kuin "lääke, josta ei ole haittaa".

En kuitenkaan aktiivisesti torju sisältäni nousevia uskonnollisia yllykkeitä.

Uskontojen sisältämät yliluonnollista koskevat väittämät maailmasta ovat mielestäni suurin piirtein yhtä perusteltuja kuin etiikankin väittämät. Ja koska etiikkaakin silti tarvitaan, niin en katso, että tehtäviini tässä maailmassa kuuluu sotajalalla oleminen uskontoakaan vastaan yleisesti. Koska "kauneus on katsojan silmässä".

Mutta mielestäni on asiallista vastustaa uskonnon piirissä tapahtuvaa tiedon salaamista, sitä että ihmisiä pidetään pimennossa eikä anneta heidän ajatella vapaasti.

Toisinajattelijoita vastaan toimiva uskonnollisuus tulee mielestäni murskata.

Myöskin pseudotieteiden tietopohjainen kritisoiminen on mielestäni täysin asiallista.

Vuoden 2021 keväällä olin tehnyt havainnon, että ei edes periaatteessa tarvita turvautumista Kristuksen sovitustyöhön (jonka takana olisi mahdollisesti vain kuvitteellinen Jumala). Riittää, että tajuaa, että ihminen ei kykene muuttamaan itseään moraaliseksi eikä motiivejansa puhtaiksi. Eikä hänen pidä sellaista yrittääkään. Ihminen muuttuu yrityksestään riippumatta, jos muuttuu.

Tämä uusi näkemykseni on mielestäni myöskin peruskristinuskon (keksimäni ilmaisu) sukulaisaate. Ja nähdäkseni lähellä sitä, mitä Jeesus oli esittänyt. Minun käsittääkseni Jeesuksen Vuorisaarna oli miehen juoni, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset tajuamaan, ettei kukaan voi täyttää moraalilain vaatimuksia. Ja hän oli myös lausunut oppilailleen kerran, kun nämä olivat päivitelleet, että voiko kukaan pelastua: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."

Jumalakuvaltani olen nykyään eräänlainen unitaari ("Jumala on yksi eikä moneus"). Sikäli kuin voidaan edes sanoa, että minulla on jumalakuva.

Arvostan myöskin kveekarismia sen yleisen rauhanomaisuuden vuoksi. Kveekarit myös kannattivat uskonnonvapautta ja tasa-arvoa sekä vastustivat orjuutta jo kauan ennen kuin sellaisesta tuli länsimaissa muotia.

"Ihminen on poliittinen eläin"

Vuonna 2010 minulla alkoi olla ensimmäistä kertaa elämässäni puoluepoliittinen vakaumus.

Voi miksi, voi miksi kukaan ei kutsu minua oikeistopopulistiksi?!?

Periaatteessa arvostan ihmiskasvoista sosialismia. ainakin syvällä sisimmässäni.

Karl Marx itse kuvasi itseään näin: "Tiedän vain sen, että itse en ole marxilainen." Kommunistidiktatuurit ovat lianneet osaltaan Marxin maineen, ja se on sääli. Kuulemma nuori polvi kuitenkin kykenee jossain määrin suhtautumaan Marxiin ilman kommunistidiktatuurien kammottavaa historiaa riippakivenä.

Marx ajoi työläisten vapautta, ja kommunistidiktatuurit raiskasivat hänen visionsa. Pidän "puhdasoppisena" klassisena marxilaisuuden edustajana saksalaista sosialidemokraattista teoreetikkoa ja poliitikkoa Eduard Bernsteinia. Tämä oli vielä Marxiakin marxilaisempi, kun luopui jopa höpisemästä dialektiikasta. Bernstein sanoi, että dialektiikka on kuvaileva teoria, mutta kun pitäisi teorian avulla tehdä toimivia ennusteita, niin dialektiikasta ei ole siihen.

Olen joskus sanonut, että vapautta ja yksilöä kannattava aate liberalismi tulisi ympätä wanhan kunnon ajan Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) aatteeseen. Niin saataisiin hieno poliittinen aate. Onhan tämä varsin tuhmasti sanottu, mutta silti.

Suhtaudun ihmiskasvoiseen sosialismiin periaatteessa hyväksyvästi, ja jos sellaista on olemassa, niin on olemassa myöskin ihmiskasvoista nationalismia, ja minä suhtaudun siihenkin periaatteessa hyväksyvästi. Sellaiseen, joka kannattaa demokratiaa ja oikeusvaltiota ja vastustaa rasismia, kiihkonationalismia, kiihkoisänmaallisuutta ja poliittista väkivaltaa.

Kannatan myöskin kansainvälistä kulttuuri"nationalismia". Mielestäni länsimaitten kulttuurinen perusta eli kreikkalaisroomalainen antiikin perintö, kristillinen perintö, Valistuksen perintö, ja sananvapaus, demokratia ja oikeusvaltio ovat sellaista, mille voi perustaa.

Hitler halusi kaiken muun ohella tappaa mielenterveyspotilaat. Siinä yksi syy lisää inhota miestä.

Hitlerin ja tämän kavereiden pahat teot liittyvät ihmiskasvoiseen nationalismiin yhtä paljon kuin Pol Potin ja tämän kavereiden pahat teot nykyaikaiseen sosialidemokratiaan. Suomi ei myöskään olisi koskaan itsenäistynyt Venäjästä ilman nationalismia. Ilman nationalismia me puhuisimme nykyään venäjää ja meillä olisi venäläiset instituutiot ja hyvinvointivaltiosta voitaisiin maassamme tai tarkemmin sanoen alueellamme vain haaveilla.

Talvisodan ihmettäkään ei olisi syntynyt ilman nationalismia.

Mutta pidän oikein pahana sitä, että sisällissotamme aikana valkoiset tappoivat myös valkoisia kannattaneita venäläisiä vain sen vuoksi, että nämä olivat venäläisiä. Tämä oli rasismia.

Sekin oli kyllä varsin paha asia, että valkoiset tappoivat myös valkoisten puolella taistelleita venäläisiä siitä syystä, että epäilivät näitä vakoojiksi.

Kannatin ennen puoluetta, joka muun ohella kannatti myöskin suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa. Ja olin sen jäsenkin. Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa siihen, että puolue ei saanut vaaleissa edustajiaan yhtään mihinkään. James Hirvisaari oli tosin lyhyen aikaa puolueen kansanedustaja, mutta tämä johtui siitä, että Persut oli erottanut hänet keskuudestaan. Suoraa demokratiaa kannatan periaatteessa edelleen.

Persuissa oli jopa Hallis usean vuoden ajan puikoissa ja uuvatit poissa puolueesta, ja puolue on mennyt entistä syvemmälle Voiman pimeällä puolella. Ylistäkää Herraa!

Itse muuten olin Halla-ahon puikkoihin astumisen jälkeen ollut jokusen vuoden Persujen jäsenenä.

Nykyään olen pelkästään perussuomainen. Erosin puolueesta vuonna 2022, kun minun piti raivata itsestäni pois viiden sellaisen yhdistyksen jäsenyys, joissa en ollut kuin nimellisesti mukana.

Uuvatit eivät onnistuneet vuoden 2019 eduskuntavaaleissa lisäämään Keskustan ja Kokoomuksen suhteellista painoarvoa. Runollista oikeutta!

Politiikan kentällä pyrin ajattelemaan laajasti ja luovasti.

Järjestöjä

Kannatan sähköisiin oikeuksiin ja sananvapauden puolustamiseen keskittynyttä ihmisoikeusjärjestöä Electronic Frontier Finlandia. Effin emojärjestö on yhdysvaltalainen Electronic Frontier Foundation.

Arvostan pseudotieteitä vastustavaa ja tieteellistä menetelmää kannattavaa Skepsis-yhdistystä. Lueskelin aikoinaan myös säännöllisesti 25 vuoden ajan yhdistyksen keskustelupalstaa, vaikka se oli viimeisinä aikoinaan melkein kuollut.

Eräs Skepsistä intohimoisesti vihaava kommunisti kautta Venäjän rakastaja oli kovasti "riemastunut" tiedosta, että hänen julkaisupaikkansa menee sulki vuoden 2023 lopussa ja intoutui vallan kovasti kirjoittelemaan viimeisiä viestejään palstalle.

Kannatan Attac-järjestön aatteita. Attac pyrkii edistämään kriittistä globalisaatiokeskustelua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kansalaislähtöistä demokratiaa, yhteiskunnallista avoimuutta ja kestävää kehitystä. Järjestö on tunnettu erityisesti siitä, että se kannattaa kansainvälistä Tobinin-Spahnin kaksivaiheista valuutanvaihtoveroa. Järjestö kannattaa myös veroparatiisien suitsimista.

Vieläpä olen Internet-käyttäjät ikuisesti ry:n (=IKI ry) jäsen. IKI tarjoaa uudelleenohjausosoitteita jäsenilleen. Yhdistys ei siis tarjoa varsinaista palvelintilaa, vaan esim. ihminen voi määritellä palvelun asetuksissa, että hänen IKI-sähköpostiosoitteeseensa saapuva posti uudelleenohjautuu hänen käyttämäänsä varsinaiseen sähköpostipalveluun. Ja jos palvelun käyttäjä niin haluaa, niin yhdistys tarjoaa myös WWW-uudelleenohjauksen. Eli minä olen laittanut omiin asetuksiini IKI:ssä, että osoitteesta www.iki.fi/tom.karna/ netissä surffailija ohjautuu nk. pääblogiini.

Muuta elämääni liittyvää

Yhdistykseni

Kaiken muun ohella olen myös Hyvät Tuulet ry:n jäsen. Kyseessä on vantaalainen mielenterveysyhdistys, jolla on kaksi kahvilatyyppistä kohtauspaikkaa, Lauhatuuli Simonkylässä ja Myöhätuuli kotitanhuvillani Pähkinärinteessä. Yhdistyksen toiminta perustuu ennen kaikkea vertaistukeen, vaikka sillä on ollut jo vuosien ajan pysyvää palkattua henkilökuntaa.

Myöhätuuli on tiloiltaan pienempi jo kodinomaisehko, ja Lauhatuuli taas on isohko.

Myöhätuuli sijaitsee asuinkerrostalon alakerrassa, ja Lauhatuuli sijaitsee monitahoisen liike- yms. rakennuksen yläkerroksessa.

Myöhätuuli sijaitsee myös luonnonkauniilla paikalla Lammaslammen rannalla. Lammen ympäri kulkee kävelyhiekkatie. Mutta ei tässä kilpailla.

Käytän sosiaalisessa mediassa Hyvistä Tuulista nimitystä yhdistykseni.

Hyvillä Tuulilla on kaksi pysyvässä virassa olevaa toiminnanohjaajaa ja samoin kaksi pysyvään virkaan palkattua järjestötyöntekijää. Lisäksi on palkattuna kokkeja ja järjestöapulaisia, ja myös apukokkeja ja siistijöitä, ja täysin sopivina aikoina myös sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita on kuulunut työntekijäistöömme harjoittelijoina. Lisäksi meillä on nykyään erään projektin puolesta nuorisotyöntekijä.

Toimipisteet ovat kesällä auki hieman epätavallisesti johtuen lievästä henkilökuntapulasta. Myöhätuuli on auki arkisin klo 10-15 ja Lauhatuuli klo 9-14. Aukioloaikojen eriävyys toisistaan johtuu siitä, että Myöhätuulen kävijät ovat enemmän iltapäiväpainotteista väkeä ja Lauhatuulen kävijät aamupäiväpainotteista.

Kun olen itse viime ajat nauttinut työkyvyttömyyseläkettä, niin Myöhätuuli on ollut minulle hyvä olohuoneen jatke, jossa on tavannut ihmisiä ja jossa on päässyt myös niin halutessaan osallistumaan erilaisiin ryhmiin ja toimintaan. Ja päässyt myöskin osallistumaan retkille.

Yhdistyksessä voi myöskin vain olla ja möllöttää. Tai lukea lehtiä. Kävijöille löytyy kummastakin yhdistyksen toimipisteestä myös tietokoneita, joita voi käyttää.

Toimipisteissä saa huokeata kahvia, teetä, kaakaota, rooibosia, matea ja pullaa nautittavakseen.

Niissä voi myös halutessaan nauttia maittavan vain neljä ja puoli euroa maksavan lounaan, joka on hyvää kotiruokaa.

Nykyään kummassakin toimipisteessä on myös maksupääte.

Hinnat keittiöissämme ovat tällaiset:

Lounas maksaa yleensä 4,5 euroa (joskus harvoin vähemmän).

Kahvi, kaakao ja pulla maksavat kaikki euron verran.

Tee, rooibos ja mate maksavat 50 senttiä.

Kerrosvoieipä maksaa 1,5 euroa, ja leipä ilman kerrosta päällisineen euron.

Mehulasillinen maksaa 30 senttiä.

Keittopäivää lukuunottamatta jälkiruoaksi saa aina lämpimän juoman, keittopäivänä jotain kiinteämpää.

Itse olen vetänyt Myöhätuulessa erilaisia ryhmiä.

Olen vetänyt Myöhätuulessa levyraatia, ja luultavasti tulen myös vetämään sitä ajasta ikuisuuteen.

Olen ennen wanhaan myös vetänyt lauantaiaukioloa.

Englannin keskusteluryhmääkin tapaan vetää.

Ennen wanhaan olen pitänyt Myöhätuulessa myös esperanton, latinan, italian ja espanjan kielten opetusta.

Osa Myöhätuulen porukasta saattaa myös lähteä lounasajan jälkeen kiertämään Lammaslammen ympäri. Lenkille tulee pituutta noin puolitoista kilometriä. Itse olen nykyään nk. nopeiden lenkkien vetäjä, mutta tarpeen niin vaatiessa minua voi pyytää tai vaatia kävelemään myös hitaammin. Periaatteessa siis kävelen aina hitaimman mukaan.

Yhdistykselläni on kamalana korona-aikana, ja oikeastaan jo hieman ennen sen alkamista, ollut Discord-palvelussa oma "huone". Kyseessä on tunnettu, alun perin ennen kaikkea pelaajien suosima viestintäpalvelu, ja yhdistykseni "huoneessa" on pidetty myös etälevyraateja. Yhdistykseni nettisivujen Ajankohtaista-sivulta sivun puolivälin ja lopun välimaastosta löytyy kutsulinkki "huoneeseemme". Sitä kannattaa klikata yhden ainoan kerran, koska muuten tulee käyttäjälle helposti teknisenä ongelmana se, että ei sitten pääsekään sinne.

"Huone" on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää ole läheskään niin aktiivinen kuin niinä aikoina, jolloin toimipisteet olivat koronan vuoksi olleet suljettuina.

Myöskin yhdistykselläni on Facebook-sivujensa yhteydessä keskusteluryhmä.

Osan yhdistykseni jäsenlehdistä pääset lukemaan täältä (ovat PDF-muodossa).

Onneksi olemme pitkän ajan jälkeen jälleen auki ja toivottavasti pysyvästi.

Piipponen, ei peipponen

...Tekaisin muuten aikoinaan, siis hyvin monta vuotta sitten, yhtenä päivänä Jukka Piipponen -nimiselle kirjailijalle nettisivut. Piipponen on tietokirjailija, joka on kirjoittanut sotiemme lentäjistä varsin monta elämäkertateosta ja lisäksi yhden kirjan saksalaisesta sääasemasta Barentsinmerella toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut kaikki tai melkein hänen kaikki kirjansa riippuen siitä, milloin hänen viimeisin kirjansa on ilmestynyt. Voit niin halutessasi myös käydä lukemassa blogimerkintäni hänestä.

Piipponen on kirjoittanut myös kahdeksanosaisen blogimuodossa olevan jatkokertomuksen Raitiotie, joka kertoo raitiotien saapumisesta Tampereelle.

Jukka Piipponen on myös aloittanut kirjoittajavieraana uudessa Lentoblogissani.

Ja aineista

En polta tupakkaa enkä käytä laittomia huumehia. Toistaiseksi. Tupakkaa opettelen nauttimaan sitten kun Karjala on saatu takaisin. Nautiskelen alkohoolijuomia kuitenkin joskus. Pyrin pitämään kaikkein järjettömimmän menon silti vähäisellä tasolla. Pintahiivaolut maistuu niistä eniten.

Muuten voisin sanoa, että tykkään brittiläistyylisistä oluista ja näin sanomalla viittaisin ale-, stout- ja porter-oluisiin, mutta en kuitenkaan voi niin sanoa, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistetut oluet ovat usein laimean makuisia. Parempi olisi sanoa, että tykkään brittiläistaustaisista oluista, kunhan ne on valmistettu Yhdysvalloissa.

Nykyään on varmaa, että pidän keskimäärin eniten Yhdysvalloissa valmistetuista oluista. Ja juu, Budweiser ei kuitenkaan kuulu näihin. Monet Yhdysvalloista Suomeen tuotetuista oluista ovat älykkäitä ja aromikkaita.

Nautiskelen mielelläni myös skottilaisvalmisteisia savuisia viskejä.

Tosin lääkärin määräämän rajoituksen alettua vuonna 2019 olen tullut huomanneeksi, että ei minulla ole alkoholiriippuvuutta.

Ja toiseksi, vihaan krapulaa. Näin vanhana ruumiini ei enää toivu alkoholinkäytöstä yhtä nopeasti kuin se oli tehnyt vielä 20-vuotiaana.

Tapaan nauttia aina sunnuntai-iltaisin jauheesta tehtyä pikacappuccinoa. Vaikka eihän se tietenkään ole samaa kuin cappuccinokeittimellä tehtävä cappuccino, mutta sitä on pärjättävä sillä mitä on. Kyseinen jauhe on maidotonta ja vähäsokerista.

Olen viime aikoina nauttinut sunnuntai-iltaisin myös viljakahvia.

Teetä nautin paljon iltaisin ja öisin. Nautin myöskin eteläafrikkalaista rooibos-yrittijuomaa silloin tällöin. Rooibos ei sisällä kofeiinia.

Ei ihan uusi suuri juomauutuus elämässäni oli ollut yerba maté. Ilex paraguariensis on eteläamerikkalainen puu. Siitä tehdyn juoman espanjankielisessä nimessä yerba tarkoittaa yrttiä ja maté on peräisin ketšuan kielen sanasta mati, joka tarkoittaa kuppia. Mate on 1900-luvun alusta alkaen, kun juoman tuntemus oli siirtynyt alkuperäisväestön tultua lähinnä tapetuksi Argentiinan valkoisen valtaväestön pariin, ollut erittäin suosittu sosiaaliseen yhdessäoloon liitetty "kansallisjuoma" maassa. Sitä nautitaan käsittääkseni paljon myös Paraguayssa ja Uruguayssa sekä osissa Chileä ja Brasiliaa. Minulla on jopa virallinen yerba-pilli, jolla ryystin kupista juomaa, silloin kun sitä vielä tapasin harrastaa (monta vuotta sitten). Tosin se ei ole valmistettu hopeasta ja kullasta, mikä on periaatteessa väärin.

Lopetin yerban nauttimisen, kun huomasin sen lisäävän nälän tunnetta. Kun on muutenkin taipumusta ylipainoisuuteen, niin ei sitä haluaisi juoman takia lisätä.

Vuodesta 2022 alkaen olen jauhanut omin käsin pavuista nauttimani kahvin. Ensimmäinen ostamani manuaalinen pavunjauhin meni poistoon, koska sen avonaisuuden vuoksi pirstaleita kahvipavuista lenteli pitkin kämppää jauhaessani sillä. Ostin sitten uuden umpinaista mallia olevan. Ostin myös hirveän laadukkaan sähköisen jauhimen, jota kuitenkin käytän ainoastaan silloin, kun on kiire saada kahvi valmiiksi. Minusta on niin kiva jauhaa kahvini käsin.

Nykyinen kahvipapuharrastukseni juontaa juurensa koronapandemiaan. Kun on tylsää, niin pitää keksiä kaikenlaista. Ystäväni Liisan kanssa olin keksinyt, että kun yhdistykseni toimipisteet taas joskus jälleen aukeavat, niin meidän pitää juhlistaa asiaa sivettikissakahvilla. Kyseessä ovat siis sivettikissan, joka ei varsinaisesti ole kissa, persiistä tulleet kahvipavut, jotka käsitellään normaalilla tavalla sen jälkeen, kun niistä on ensin puhdistettu pois uloste. Kyseessä on maailman toiseksi kallein kahvi.

Ensin Liisa oli ostanut sivettikissakahvia. Hän oli tarjonnut sitä myös minulle maistettavaksi. Ja sitten minä ostin samanlaisen paketin. ja minä tarjosin sitä hänelle maistettavaksi. Mm. hänelle.

Olen tarjonnut sitä ihmisille kerran myös isänpuoleisen sukuni juhlissa. Suurin osa ihmisistä juhlissa halusi maistaa sitä.

Sivettikissakahvi on yksinkertaisesti hyvää. Kykenen nauttimaan sitä jopa ilman riisimaitoa (tai muuta maidonkorviketta, tai aitoa maitoa). Siitä jää mukava jälkimaku kitalakeen myös. Mutta se ei ole hintansa – n. 87,50 euroa 250 grammalta papuja – väärtiä.

Sivettikissakahvissa on ilmeisesti ongelmana tuotantoeläinten kohtelu, joten jatkossa vältän sen ostamista. Ja on se jonkin verran kallistakin.

Toki sen tavallaan ymmärtää, että 90 % sivettikissakahvista ei ole peräisin vapaana elävien sivettikissojen jätöksistä. Jos olisi, niin hinta olisi varmaan kymmenkertainen.

Maailman kalleinta kahvia on kuitenkin luultavasti norsukahvi. Se lienee eettisemmin tuotettua kuin sivettikissakahvi.

Lopussa olevaa tekstiä

Musiikkimaustani kerroin jo jotain ylempänä, joten ei siitä tässä paljoa enempää. Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Musiikki merkitsee minulle sinänsä paljon, mutta en välitä olla mikään alueen asiantuntija. Kolmekymmentä täytettyäni olin suureksi hämmästyksekseni havainnut alkaneeni pitää jonkin verran country & western -musiikista.

Mutta missä pirussa ovat kaikki klassisen musiikin CD:ni? Ei, kun nykyaikana tämä vitsi on jo vähän vanhentunut.

No kerrotaan vielä se, että pidän paljon kappaleesta "Killing me softly with Windows". Tämä ei koskaan vanhene.

Olen joten kuten muuten sivistynyt mies, mutta urheilusta tai mistään siihen liittyvästä en tiedä enkä välitäkään ikinä tietää mitään. Kuitenkin pyrin pitämään ikiomaa kuntoani yllä.

Ja aina välillä laulan suihkussa. Useimmiten laulelen seuraavia kappaleita: Paul Grossin ikivihreää balladia Ride Forever ja Arrogant Worms -yhtyeen kappaleita The Mountie Song ja Proud to Be Canadian.

Tavallisesta suomalaisesta urheilua näkevästä sohvankuluttajasta eroan vahvasti siinä, että minua ei tippakaan liikuta, miten Joonas Hytönen pärjää formulakisoissa! Tämä on tosi tarina. (Mutta anteeksi tarinan vanhentuneisuus.)

Lopuksi tarjoan vielä tämän bonuksena vilkaistavaksi.

Aivan lopuksi virallinen ihmisentaimikuvani, joka on ollut tämän sivun lopussa jo 1990-luvulta saakka. Piirsin sen aikoinaan Windows 98:n Microsoft Paintillä.

Kuvaa klikkaamalla pääset mahdollisesti kuulemaan wanhan ja alkuperäisen englanninkielisen Ruoki minua! -äänen.