GeoFS-kotilentosimulaattori

Vuodesta 2020 alkaen olin lennellyt – alun perin koronapandemian aiheuttaman vapaa-ajan lisän vuoksi – ei-kaupallisella FlightGear-nimisellä kotilentosimulaattorilla kahden toverini HH ja JM kanssa. Jälkimmäinen lopetti harrastamisen tosin vuoden 2024 alussa.

Ennen sitä käytimme ei-kaupallista ja kevyttä, webbiselaimessa pelattavaa GeoFS-kotilentosimulaattoria. Se on vakavammin otettaviin kotilentosimulaattoreihin verrattuna yksinkertainen, mutta sillä pääsee ainakin lentämisessä alkuun. Jotkut saattavat pitää tällaisella lentelystä tietysti enemmänkin.

Sittemmin olen FlightGearilla lentämisen rinnalla aloittanut uudestaan GeoFS:llä lentämisen. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2023 perustettiin yhdistykseni länsi-Vantaan toimipisteeseen lentokerho. Ostettiin sitä varten peliohjainkin yhdistyksen väen käyttöön.

Vuoden 2024 tammikuussa olin aloittanut laajemmin lentämisen omistamallani kaupallisella X-Plane 11 -simulaattorilla. Tämä johtuu siitä, että olin tullut ostaneeksi kauhean hienon ja immersiota lentämiseen lisäävän lentohärpäkkeen (linkin takana selostus asiasta). Lentotovereideni lentotarpeiden vuoksi en ollut aikaisemmin paljoa viitsinyt lentää tällä. (Simulaattorin 11-version jälkeen on ilmestynyt jo versio 12.)

Käytän tällä sivulla myöhemminkin yksinkertaisuuden vuoksi GeoFS:stä nimitystä "simulaattori".

GeoFS:ssä on selvästi vähemmän namiskoita ja "liikkuvia osia" kuin FlightGearissä. Luultavasti juuri tämän vuoksi simulaattorissa on vähemmän bugeiksi katsottavia ominaisuuksia.

Yksi tärkeä bugi simulaattorissa kuitenkin on: se että joillakin kiitoradoilla on ylimääräisiä kumpuja.

Simulaattorin toinen merkittävä huono puoli on sen mukana tulevat huonot pikselimäiset maisemat. Tämä johtuu siitä, että GeoFS käyttää sitä, mitä halvalla saa eli halpoja satelliittikuvia. Paremmat maisemagrafiikat saa peliin kuitenkin maksamalla Microsoft-yhtiön satelliittikuviin perustuvasta tarkemmasta grafiikasta kymmenen euron verran vuodessa. Hinta on melko pieni varsinkin, kun ottaa huomioon, missä määrin grafiikka paranee kaivamalla kuvettaan.

Paremman maastografiikan maksaminen on kuitenkin mahdollista vain rajatuin keinoin. Nimittäin ainoastaan PayPal hyväksytään maksuvälineeksi.

Itse maksoin hinnan, koska oletusmaisemagrafiikka simulaattorissa on yksinkertaisesti susiruma.

Toisaalta jos ei kaiva kuvettaan, niin kiitoradat erottuvat maisemassa paremmin.

Kun GeoFS:ssä laskeutuu Cessna 172:lla, niin koneella on sellainen ikävä "ominaisuus", että kun sen pyörät osuvat maahan, niin kone alkaa hyppiä kuin kenguru, ellei laskeutumista ole tehty erittäin taiten, kieli keskellä suuta ja pehmeästi kuin hanhensulista tehty matto. Tämä taipumus näin suureen pomppimiseen on luultavasti jonkin verran epärealistinen.

Simulaattorissa on sellainen hyvä puoli, että sillä on helppo lentää kaveriporukassa samoissa maisemissa niin, että näkee toiset.

GeoFS:ssä voi kirjautua sisään Googlen tai Facebook-tunnuksillaan. Niin tehdessään saa kolme etua: simulaattori pitää kirjaa käyttäjän lentoajasta, ja voi myöskin ottaa käyttöön moninpeliä varten kutsutunnuksen (englanniksi callsign). Lisäksi kirjautumalla pääsee myös maksamaan paremmasta maastografiikasta. Huomaa: jos ei ole kirjautunut, niin simulaattorin taustalla oleva oleva järjestelmä ei pysty mitenkään yhdistämään maksua maksajaan.

Pelin lentokartta on varsin selkeä. Sitä pystyy myös zoomaamaan hiiren vieritysnäppäimellä.

Mittaristo on myös usein selkeä.

HH tykkää siitä, että GeoFS:ssä on mahdollista laskeutua lentotukialukselle. Hän yleensä lentelee suihkuhävittäjällä tai taitolentokoneella.

Itse taidan pitää eniten suurista matkustaja- tai rahtilentokoneista.

Huonoihin puoliin pelissä kuuluu myös se, että simulaattori-istunto alkaa aina koneen moottori(t) valmiiksi käynnissä. Ja se, että kamera kuvaa konetta takaata ennen kuin menee itse muuttamaan näkymän ohjaamoon.

Simulaattorissa on noin 30 valmistajan tarjoamaa lentohärveliä. Lentokoneiden lisäksi siinä voi lentää helikopterilla, purjelentokoneella, riippuliitimellä ja jopa kuumailmapallolla.

Lentokoneissa on valinnanvaraa melko runsaasti. Voi lentää niin potkuri- kuin suihkukoneella, yksi- tai useampimoottorisella, pienkoneella tai matkustajakoneella tai hävittäjällä.

Simulaattoriin kuuluvien "virallisten" lentohärvelien lisäksi siihen on ympätty mukaan joukko käyttäjien tuottamia lentohärveleitä, jota eivät tosin yleensä ole aivan viimeistellyn oloisia, varsinkaan koneen ohjaamossa.

GeoFS:ssä on 40.000 kiitorataa.

Simulaattorissa voi säätää sään haluamansa laiseksi (tuulennopeus, ilmanpyörteet, termiikit eli nousuvirtaukset, pilvisyys, sateet) tai käyttää tosielämän reaaliaikaista säätä (METAR).

Siinä on myös mahdollista käyttää radionavigointia (ADF, VOR, NDB, DME).

Pelissä saa myös näkymään tosielämän kaupallisen lentoliikenteen.

Simulaattori toimii niin Windows-, MacOS-, Linux- kuin mobiiliympäristöissä (Android, iOS).

Jotta saa pelistä kaiken irti, kannattaa tehdä se kunnollisella peliohjaimella, josta löytyy myös vipstaakit kaasulle ja sivuperäsimelle. Oma peliohjaimeni on Logitech Extreme 3D, joka sopii mainiosti lentopeleihin. Tai siis kotilentosimulaattoreihin. Samantapainen mutta myös vasenkätisille sopiva on Thrustmaster T.16000M. HH käyttää sellaista.

Tämä pieni oppaani on tehty käyttäen normaalia PC-tietokonetta. En ole edes kokeillut GeoFS:llä lentämistä mobiililaitteella.

GeoFS:n sivuilta pääsee näkemään ruutukaappauksia pelistä.

Lentovehkeen mittarit ja laitteet

Kannattaa opetella käyttämään koneessa mittareita. Nopeusmittari, korkeusmittari, kompassi ja keinohorisontti ovat niistä tärkeimmät. Pikku hiljaa voi sitten opetella luomaan silmäyksiä myös variometriin, joka kertoo, kuinka nopea on vertikaalinen nopeus eli suunta ylös- tai alaspäin.

Ylimmällä rivillä ovat vasemmalta oikealle ilmanopeusmittari, keinohorisontti ja korkeusmittari.

Ilmanopeus lasketaan solmuissa (1 solmu 1,852 km/h ≈ 0,5144 m/s) ja korkeus mitataan jaloissa (1 jalka = 0,3048 metriä).

Alemmalla rivillä ovat asentomittari, kompassi ja variometri (kuinka monta sataa jalkaa minuuttia kohti noustaan tai vajotaan).

Lentovehkeen laitteita

Osassa koneista on kiinteät laskutelineet, joten niitä ei tarvitse eikä voi vetää sisään. Koneissa, joissa on sisäänvedettävät laskutelineet, ne kannattaa muistaa pistää ulos ennen laskeutumista. Yksi kaverini oli kerran lentänyt yhdellä toisella simulaattorilla Helsinki-Vantaalta Teneriffalle suurella matkustajalentokoneella. Loppupäässä lennettyään aika monta tuntia putkeen hän oli unohtanut pistää laskutelineet ulos, ja voi kuvitella käyneen sitten huonosti lentokoneen matkustajille.

Jos käytössäsi on  peliohjain, niin kannattaa ohjelmoida siihen muun ohella laskusiivekkeiden toiminto, eli niitä lasketaan ulos tai vedetään sisään. Laskusiivekkeitä käytetään nousussa ja varsinkin laskussa. Niiden ansiosta koneella voi lentää hitaampaa vauhtia. GeoFS:ssä ne taitavat toimia hieman liioitellun vahvasti kyllä.

Näppäimet ja valikot (ja hiiren vasen nappi)

Hiiren vasenta nappia pohjassa pitäen voi ohjaamossa käännellä näkymää mielensä mukaan. Oikea nappi toimii vähän eri lailla.

Tässä ovat usein hyödylliset näppäimet, joita GeoFS:ssä käytetään:

Numeronäppäimiä 1:stä 9:ään käytetään kaasun säätöön.

G-näppäimellä saa laskutelineet vedettyä sisään ja myös laitettua ulos.

Välilyöntinäppäimellä saa jarrutettua maassa.

E-näppäimellä saa moottorin/moottorit sammutettua ja käynnistettyä.

P-näppäimellä saa pistettyä simulaattorin paussille.

N-näppäimellä saa esiin elävän karttanäkymän. Oma kone näkyy näkymässä keltaisena.

R-näppäimellä saa aloitettua istunnon uudelleen.

Niin ohjaamossa, koneen ulkopuolella kuin karttanäkymässäkin saa zoomattua hiiren vieritysnäppäimellä.

Simulaattori-ikkunan alareunan valikot:

Aircraft-valikosta saa valittua lentokoneen tai muun lentovehkeen.

Location-valikosta saa valittua sijainnin.

Camera-valikosta saa valittua näkymän (esim. ohjaamossa tai kokonaan koneen ulkopuolella). Cockpit cam tarkoittaa normaalia ohjaamonäkymää.

Options-valikosta löytyy yhtä sun toista tärkeää:

Sen Control-alavalikosta saa laitettua kuntoon asetukset niin näppäimistölle, hiirelle kuin peliohjaimellekin.

General-alavalikosta saa säädettyä mm. äänenvoimakkuutta ja sen, ottaako simulaattori huomioon törmäykset. Ilmeisesti muihin lentovehkeisiin ei kuitenkaan voi simulaattorissa törmätä.

Multiplayer-alavalikosta saa pistettyä päälle monen pelaajan tilan, jossa näkyvät muut kyseisessä sijainnissa lentävät simulaattorilentäjät. Myös oikean elämän kaupallisen liikenteen saa näkymään täältä.

Moninpelitilan ollessa päällä useat paikalla lentävät muut lentokoneet voivat kuitenkin huomattavassa määrin heikentää tietokoneen kykyä pyörittää simulaatiota sujuvasti.

Graphics-alavalikosta saa säädettyä grafiikka-asetukset, joista osa on vielä kokeellisia.

Environment-alavalikosta saa säädettyä päivän ajankohdan ja sään sekä vuodenajan. Oletuksena käytössä on kuitenkin todellisen elämän tilanne, mutta klikkaamalla säädintä Set environment manually, pystyy tekemään simulaattoriin omat säädöt.

Ja lopuksi, kun asetuksia on rukannut simulaattorissa, kannattaa painaa napukkaa Save and close, jos haluaa tekemiensä säätöjen säilyvän.

Autopilotti

Autopilotti on lentokoneessa toiminto, joka hoitaa lentäjän puolesta joitakin navigointiin liittyviä asioita.

GeoFS:ssä autopilottia pääsee käyttämään luultavasti millä tahansa lentovehkeellä klikkaamalla hiiren vasemmalla napilla simulaattori-ikkunan ylälaidassa olevaa AUTOPILOT-napukkaa. Tai painamalla näppäimistöltä A-näppäintä.

Kun napukka on muuttunut vihreäksi, voi ylälaidassa oleviin laatikoihin syöttää arvoja.

Vasemmanpuoleisimmassa laatikossa oleva arvo määrittää halutun ilmanopeuden.

Toisena vasemmalta olevassa laatikossa oleva arvo määrittää halutun kompassisuunnan.

Kolmantena vasemmalta olevassa laatikossa oleva arvo määrittää halutun korkeuden.

Oikeanpuoleisimmassa laatikossa oleva arvo määrittää vertikaalisen nousun tai vajoamisen nopeuden. Jos arvoon laittaa eteen miinusmerkin, kyse on silloin vajoamisesta.

Autopilottia ei kannata laittaa päälle ainakaan alle 3000 jalan korkeudessa. Autopilotti pistää jostain syystä lentovehkeen lentämään melko hitaalla nopeudella, ja jos autopilotti pistää koneen tekemään käännöstä, voi törmäyksen vaara maahan tai merenpintaan olla pian selviö.

Elävä kartta

Tässä on GeoFS:n elävä kartta, jonka saa näkyviin paitsi simulaattori-ikkunan alalaidasta, niin myöskin painamalla näppäintä N näppäimistöstä:

Ruutukaappaus on otettu Yhdysvaltain Havaijin osavaltion pääkaupungin Honolulun yläpuolelta.

Kohtaa Create flight path klikkaamalla pääsee suunnittelemaan haluamansa lentoreitin. Tähän ei kuitenkaan liity mitään automaatiota, eli haluamansa reitin joutuu lentämään sitten ihan omin käsin. Taikka autopilotin avulla.

Sinisillä pallukoilla merkityt kiitoradat ovat pitkiä, keltaisilla pallukoilla merkityt lyhyitä.

Jos kiitoradan päässä on eräänlainen nuolisymboli, se merkitsee sitä, että kiitoradalle voi tehdä nk. ILS-laskeutumisen. ILS tulee englanninkielisestä ilmaisusta Instrument Landing System. Kun lentovehje on tarpeeksi lähellä tällaista kiitorataa, sen automaattinen navigointijärjestelmä voidaan määrittää seuraamaan ILS-signaalia. Toisin kuin oikeassa elämässä, GeoFS:ssä taitaa kaikissa lentovehkeissä on tämä ominaisuus.

Tässä välissä voin kertoa sen, että mihin tahansa kohtaan karttaa voi määrittää automaattisella paikannusjärjestelmällä GPS:llä määritetyn kohteen, jota kohti voi lentää autopilotin ollessa käytössä. Tätä tekemään pääsee klikkaamalla karttaa hiiren oikealla napilla. Kun klikkaa näkymässä olevaa kohtaa GPS FIX, voi määrittää autopilotin lentämään kyseiseen kohteeseen.

Kannattaa muistaa, että jos haluaa määrittää uuden GPS-kohteen, pitää poistaa edellinen kohdemääritys kohteessa olevan ympyrän sisällä olevan kolmio-symbolin kautta esiin saatavan valikon roskakori-symbolin kautta.

Kun on määrittänyt GSP-kohteen, aukeaa simulaattorin radiotoiminto, joka näkyy ikkunan oikeassa laidassa. Ylimpänä lukee siinä GPS vihreällä taustalla. 

Kun kiitoradan päässä olevaa sinistä tai keltaista pallukkaa klikkaa hiiren vasemmalla näppäimellä, tulevat esiin kiitoradan tunnus ja lentoaseman nimi. Nyt näkymässä ovat myös kolme vaihtoehtoa: voi halutessaan määrittää istunnon alkamaan lentoonlähdöstä ao. paikasta, ohilennosta tai kiitoradan lähestymisestä.

Nuolella varustettua pallukkaa klikatessa hiiren vasemmalla napilla tulee nyt esiin myös keltaisella merkitty ILS-vaihtoehto, jossa näkyy radiotaajuus.

Kun sitä klikkaa, radiotoiminto muuttuu. Nyt oikeassa laidassa kohta NAV näkyy vihreällä pohjalla, mikä merkitsee, että se on päällä. Jos autopilotti ei ole päällä, klikkaa se päälle.

Ylälaidan kompassisuunnan määrittävän laatikon alla tulee myös kohdan NAV olla klikattuna vihreäksi, jos se ei jo ole.

Heti autopilotin kompassisuuntamääritteen alapuolella lukee HDG, joka merkitsee suuntaa. Sen tausta on nyt vihreä merkkinä siitä, että tämä toiminto on päällä.

Nyt koneen pitäisi automaattisesti lentää kohteeseen. Kannattaa kuitenkin katsoa suunnat tarkkaan etukäteen, ettei autopilotti yritä sitten jotain mahdotonta lähellä kiitorataa.

Sopivasti ennen laskeutumisen viimeisiä hetkiä tulee autopilotti kytkeä pois päältä. Laskeutumisessa loppulähestymisen joutuu hoitamaan ihan itse. Tai voi siihen käyttää autopilottiakin, mutta se ei kannata, koska mokoma toimii maakosketuksen jälkeen vähän epäreilusti.

Huom. Jos lentovehje on liian kaukana, jotta sen autopilotti voi saada kiitoradan ILS-signaalista kiinni, elävässä kartassa lukee out of range. Tällöin lukittuminen signaaliin ei onnistu.

Sakkaus

Sakkaus tarkoittaa sitä, että siipien kautta lentovehkeelle nostetta tuova ilmavirtaus on heikentynyt siinä määrin, ettei vehje enää lennä tai liidä, vaan pikemminkin putoaa maha edellä. Kyse on siitä, että vehkeen nopeus ei ole enää riittävä, jotta vehje lentäisi oikeasti.

Älä siis päästä vehjettäsi sakkaamaan!

Jos vehkeesi on kuitenkin jo sakkaamassa, on kaksi tapaa korjata asia: voit lisätä koneesi nopeutta joko lisäämällä kaasua taikka painamalla koneen nokkaa alaspäin. Usein kannattaa tehdä molemmat.

Kohtaaminen maan tai meren kanssa ei ole yhtä järkyttävä, jos sen tekee liitämällä kuin jos sen tekee putoamalla.

Korkeusperäsintrimmi

GeoFS:n lentovehkeissä on mukana myös korkeusperäsintrimmi. Tämä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse tiettyyn suuntaan vääntää vallan mahdottomasti peliohjaimesta, kun voi trimmata koneen käytöksen sellaiseksi, että se on joko enemmän nokka- tai sitten peräpainoinen.

Ikään kuin peräpainoiseksi vehkeen käytöstä saa trimmattua näppäimistön Home-näppäimellä ja ikään kuin nokkapainoiseksi End-näppäimellä.

Ikävä kyllä GeoFS-simulaattoriin ei kuulu sivuperäsintrimmiä. Toisaalta peliin ei taida edes kuulua potkurin pyörimisen koneelle aiheuttamaa hyrrävoimaa, joten ehkä asialla ei ole sitten kauheasti väliä.

Itse lentäminen

Joillakin ihmisillä on hallussaan kokonainen peliohjainpatteri, johon voi kuulua erilliset ohjaintikku, kaasuvivusto ja polkimet.

Minulla itselläni on vain ihan tavallinen lentopeliohjain, jossa kaikki on samassa "tikussa" kiinni.

Ohjaimen tikkua kääntämällä vasemmalle tai oikealle kone kallistuu. Kallistuminen tapahtuu lentokoneessa siivissä olevien siivekkeiden asennon muutoksella.

Tikkua kiertämällä taas käännetään konetta vasemmalle tai oikealle. Tämä vastaa lentokoneessa polkimien polkemista. Niiden avulla koneen peräsimessä oleva sivuperäsin kääntyy.

Tikkua työntämällä eteen tai taakse saadaan nokkaa joko laskemaan tai nousemaan. Lentokoneessa tällöin korkeusperäsimen asentoa muutetaan.

Vaikeinta lentämisessä

Vaikeinta lentämisessä on laskeutuminen. Toiseksi vaikeinta siinä on koneen ilmaan kunnialla saaminen.

Hyvään lentokäytökseen kuuluu se, että koneen ollessa lähellä maata ei pulista joutavia vaan keskitytään tehtävään. Tätä kutsutaan ohjaamokuriksi, ja sen puute aiheuttaa usein ongelmia lentäjien ja matkustajien hengissä selviämiselle.

Kiihdyttäminen kiitoradalla ja nouseminen

Alat kiihdyttää konetta kiitoradalla. Kannattaa pistää kaasu täysille, ellei allasi ole suihkuhävittäjää. Periaatteessa laskusiivekkeitä pitäisi ennen lähtöä pistää hieman ulos, mutta GeoFS:ssä se ei ole täysin välttämätöntä.

Pidä kone kiitoradan keskiviivan kohdalla kiihdyttäessäsi.

Cessna 172:ssa nousun voi aloittaa siinä vaiheessa, kun nopeusmittarin osoitin on päässyt vihreälle alueelle. Joissakin koneissa oikean lentoonlähtönopeuden joutuu opettelemaan muuten.

Kun nopeus on noussut riittävästi, vedä ohjaussauvasta kevyesti itseesi päin. Koneen pitäisi nyt nousta kiitoradan pinnasta.

Nyt voit sitten vetää laskusiivekkeet ja laskutelineet sisään, jos käyttämässäsi lentovehkeessä sellaisia on.

Yleensä kannattaa kaasua pistää jonkin verran pienemmälle tässä vaiheessa.

Tottumattoman kannattaa välttää äkkinäisiä liikkeitä. Käytä ohjaussauvaa harkiten ja rauhallisesti. Monet aloittelijat tapaavat tempoa ohjaussauvaa. Älä sinä tee niin.

Tarkkaile nopeusmittaria, korkeusmittaria ja keinohorisonttia. Jos lennät valoisaan aikaan, myös ikkunasta näkyvän horisontin tiirailu auttaa määrittämään lentovehkeesi asentoa.

Jos olet ohjelmoinut peliohjaimen hatun kääntämään katseen suuntaa, voit halutessasi käyttää sitä tähän ja katsella ympärillesi. Voit myös vaihtoehtoisesti hiiren vasenta nappia pohjassa pitämällä kääntää näkymää.

Laskeutuminen

Kun olet lennellyt ja katsellut ilmassa kylliksesi, voit aloittaa laskeutumisen. Se on vaikeampi homma.

Etsi itsellesi sopiva kiitorata. Se voi olla vaikka se, jolta olit alun perin lähtenyt lentämään. Jos sellaista ei näy, voit näppäimistön N-näppäimen avulla ottaa esiin elävän kartan ja tarpeen vaatiessa zoomailla sieltä itsellesi kiitorataa.

Kiitoradoilla on valot, joista näkyy, onko lentovehje oikeassa kulmassa kiitorataan nähden. Neljä valkoista valoa merkitsee, että lentäjä on laskeutumispolulla, joka on kolmen asteen kulmassa kiitoradan päästä laskien. Neljä punaista taas merkitsee, että lentäjän lähestyminen on ihan viturallaan.

Laskusiivekkeet voi pistää ulos osittain tai kokonaan. Jos lentovehkeessäsi on sellaiset, laske myös laskutelineet ulos. Se auttaa lentovehkeen säilymisessä ehjänä.

Vaikeaa laskeutumisessa on saada lentovehje asetettua linjaan kiitoradan kanssa.

Hiirellä voi napsauttaa BRAKES-napukasta jarrut päälle viimeistään koneen pyörien koskettaessa kiitoradan pintaan.

Koska GeoFS on lentosimulaattori, ei onneksi laskeutumisen epäonnistuminen ole kohtalokas asia. Aina voi yrittää uudestaan.