FlightGear-kotilentosimulaattori
FlightGear on avoimen lähdekoodin kotilentosimulaattoriohjelmisto, josta on tehty versiot tärkeimmille työpöytäkäyttöjärjestelmille: Microsoft Windowsille, macOS:lle, Linuxille ja FreeBSD:lle.
Sen saa ladattua ilmaiseksi projektin sivuilta. Työpöytä-Linuxin käyttäjät toki yleensä löytävät ohjelmiston käyttämänsä Linuxin levitysversion pakettivarastoista.
Kuvia joistakin FlightGearissa lennettävistä lentokoneista löytyy täältä. Lentokoneita ja muita lentolaitteita on siihen olemassa varsin monta. On lentokoneita, helikoptereita, gyrokoptereita ja liitokoneita. On potkurikoneita ja suihkukoneita. On isoja ja on pieniä lentokoneita. Valinnanvaraa on, ja lentohärveleitä on 1900-luvun alun malleista 2000-luvun malleihin saakka.
FlightGearin tapainen melko täysiverinen kotilentosimulaattoripeli vaatii melko paljon resursseja tietokoneelta. Koneessa pitää mieluiten olla paljon muistia ja tehokas näytönohjain, vaikkakaan FlightGear ei ole yhtä vaativainen tietokoneen ominaisuuksien suhteen kuin kaupalliset kotilentosimulaattorit Laminar Researchin X-Plane ja Microsoftin Flight Simulator.
Jos tietokoneessa eivät riitä kunnolla tehot FlightGearin pyörittämiseen tai jos haluaa mahdollimman kevyesti opetella lentämistä, niin arcademaisempi, internetselaimessa pelattava GeoFS, voi olla hyvä vaihtoehto aluksi.
Vuoden 2024 tammikuussa olin aloittanut laajemmin lentämisen omistamallani kaupallisella X-Plane 11 -simulaattorilla. Tämä johtuu siitä, että olin tullut ostaneeksi kauhean hienon ja immersiota lentämiseen lisäävän lentohärpäkkeen (linkin takana selostus asiasta). Lentotovereideni lentotarpeiden vuoksi en ollut aikaisemmin paljoa viitsinyt lentää tällä. (Simulaattorin 11-version jälkeen on ilmestynyt jo versio 12.)
FlightGearin käyttöliittymää ei ole suomennettu. Ilmailun ja lentoliikenteen virallisena kansainvälisenä kielenä toimii englanti, joten suomennoksen saaminen ei ainakaan minulle ole aivan välttämätön asia. Sanon näin, vaikka en olekaan englannin kielen suurin fani.
Itse käytän FlightGeariä Linuxissa, joten pieniä eroja tällä sivulla esittämääni saattaa näkyä, jos käyttäjän koneessa on jokin muu käyttöjärjestelmä. Myös minulla saattaa olla uudempi tai vanhempi versio sovelluksesta koneellani kuin joillakin muilla. Joten pitää soveltaa, jos esittämistäni syistä johtuvia eroja sovelluksen versioissa on.
Tälle sivulle olen koostanut vain suppean esittelyn FlightGearistä. Kotilentosimulaattorin laaja ohjekirja löytyy usealla kielellä (muttei suomeksi) täältä: FlightGear Manual. Siihen kannattaa tutustua, jos haluaa lentoharrastuksessa päästä yhtään pitemmälle.
FlightGearin kruununjalokivi on simulaattorin oletuslentokone Cessna 172P Skyhawk:
Tässä kuva koneen ohjaamosta, kun kone on kylmänä:
Kaikki isommat kuvat tällä sivulla saa näkymään isompana klikkaamalla kuvaa.
Tässä kuva Cessna 172P:stä kiitoradalla moottori sammutettuna:
Voidakseen pelata kunnolla kotilentosimulaattoria, ihminen tarvitsee sopivanlaisen peliohjaimen. Tärkein, mitä ihmisen kannattaa muistaa, kun menee sellaista ostamaan, on sen varmistaminen, että peliohjain sisältää säätimen kaasulle ja säätimen sivuperäsimelle.
Oikeassa lentokoneessa jalkapolkimilla käytetään sivuperäsintä. Ohjaussauvaa eteenpäin työntämällä saa korkeusperäsimen kääntymään alaspäin, mikä saa koneen nokan vajoamaan. Itseensä päin vetämällä saa luonnollisesti taas nokan nousemaan.
Lentokoneen ohjaussauvoja on karkeasti ottaen kahdenlaisia: sauvamaisia ja sitten sellaisia, joissa on eräänlainen ratti. Cessna 172P:ssa ohjaussauvan yläpäässä on ratti.
Sauvaa tai rattia vasemmalle kääntämällä lentokoneen vasen siipi vajoaa ja oikea taas nousee. Oikealle kääntämällä tapahtuu muutos vastakkaiseen suuntaan.
Oma peliohjaimeni on Logitech Extreme 3D. Siinä sivuperäsinpolkimia käytetään sauvaa akselinsa ympäri kiertämällä.
Tässä näkymä ohjaamosta ohjaussauvan ollessa poissa näkyvistä:
Oikeassa lentokoneessa ohjaussauvaa ei luonnollisestikaan saa pois näkyvistä, ellei kisko sitä irti tai pistä läpinäkymätöntä pussia päähänsä, mutta kotilentosimulaattorissa tällainen ominaisuus on joskus kätevä olla olemassa.
Ja seuraavaksi mennään Cessna 172P:n lentoa varten laittamiseen.
FlightGearissä hiiren vasemmalla napilla klikkaillaan tai säädetään kaikkea ohjaamossa. Hiiren oikealla napilla taas saa liikuteltua näkymää ohjaamossa (tai sen ulkopuolella).
Oikeassa lentoliikenteessä käydään ennen lentoa läpi tarkistuslistat. Niin voi halutessaan tehdä myös FlightGearissä, jos haluaa olla oikein kovan luokan harrastaja.
FlightGearin Cessna 172P:ssä tarkistuslistat löytyvät koneen vasemmanpuoleisen oven taskusta:
Tarkistuslistasto näyttää tämän koneen tapauksessa tältä:
Ja nyt voin esitellä ohjaamon tärkeimmät mittarit:
Nopeusmittari kertoo solmuina lentokoneen nopeuden. Yksi solmu on 1,852 km/h tai noin puoli metriä sekunnissa.
Keinohorisontista näkee koneen asennon, myös sen, osoittaako nokka alas- vaiko ylöspäin. Keinohorisontti on erityisen kätevä kapistus heikoissa valaistusolosuhteissa. Sellaisissa olosuhteissa erinomaista apua antaa myös korkeusmittari.
Korkeusmittari kertoo koneen korkeuden. Vasemmassa alakulmassa olevasta vääntönupista voi säätää mittaria. Esim. maassa lentokentällä ollessaan voi niin halutessaan säätää sen näyttämään sillä korkeudella nollaa.
Kompassista näkee, mihin suuntaan kone on menossa.
Tämä mittari kertoo koneen vertikaalisen nopeuden eli sen, onko kone vajoamassa vaiko ottamassa korkeutta.
Siirrytään seuraavaksi koneen lentoonlähtöön valmiiksi saattamiseen.
Cessna 172P:n moottorille tulee antaa kolme kertaa ryyppyä:
Ryyppynamiska jätetään lopuksi tähän asentoon:
Seuraavaksi voidaan laittaa sähköt päälle koneeseen:
Tämän jälkeen pistetään magneetot päälle. Magneettojen avulla tuotetaan sytytysvirta moottoriin. Cessna 172P:ssä niitä on kaksi, ja kannattaa käyttää niitä molempia. Käännä siis kytkin kokonaan oikealle:
Ja seuraavaksi pitää polttoaineen sekoitussuhde säätää rikkaalle, eli työnnetään säädin kokonaan sisään. Tähän tapaan:
Jostain kumman syystä parhaiten näyttää toimivan kaikissa olosuhteissa sataprosenttisen rikas sekoitussuhde. Jos laittaa vähänkin laihemmalle, niin moottorin teho laskee jyrkästi. Polttoaineen sekoitussuhdetta heikentämällä on toki helppo lennon lopuksi sammuttaa moottori.
Ja lopuksi voi jo tässä vaiheessa ottaa seisontajarrun pois päältä (onnistuu myös painamalla samanaikaisesti Vaihto- ja B-näppäimiä):
Jotkut simulaattorilentäjät tosin tekevät tämän vaiheen vasta moottorin ollessa jo käynnissä. Aloittelijalle tämä tapa voi muuten olla paras, niin ei tarvitse hätääntyä, jos kone lähteekin yhtäkkiä liikkeelle.
Cessna 172Pn saa tosin pysähtymään, jos nopeasti pistää kaasun minimille.
Nyt voidaan sitten lopulta käynnistää moottori. Se tapahtuu näin:
Magneettojen namiskan ulkopuolella olevalla kehällä klikkaa kello yhden tai kahden kohdalla (tai niiden välissä), niin moottori yrittää käynnistyä. Vaihtoehtoisesti voi painaa S-näppäintä. Lentäjän tulee hakea kaasun avulla sopiva kohta, jossa moottori pysyy käynnissä. Sitten voi lopettaa käynnistysnapin painamisen.
Jos moottori ei yrityksestä huolimatta käynnisty, joutuu ryyppyä antamaan uudestaan kolme kertaa ennen uutta yritystä.
Työnnä peliohjaimesi kaasunsäätimestä kaasu täysille. Yritä pysyä kiitoradan keskivaiheilla. Kun nopeus on noussut 45 solmuun (noin 85 km/h) tai sen yli, on mahdollista Cessna 172P:n nousta ilmaan. Kun nopeus nousuun on riittävä, sen voi tuntea myös koneen käyttäytymisessä, kun viima alkaa vaikuttaa lentopintoihin.
Mutta kannattaa mieluummin ottaa kiitoradalla liikaa kuin liian vähän vauhtia, että pääsee ilmaan. Ja on noloa, jos kone saman tien rojahtaa takaisin kiitoradalle (tai muualle lentokentän alueella).
Vedä sauvasta rauhallisesti itseesi päin. Pian lienet ilmassa.
Älä ota heti aluksi jyrkkää nousukulmaa, jotta et tipu lentoonlähdön jälkeen. Anna nopeuden rauhassa nousta lisää.
Vältä äkkinäisiä liikkeitä.
Jos olet päässyt ilmaan, koneesi saattaa näyttää tältä ulkopuolelta katsottuna:
Cessna 172P:ssä ei ole sisäänvedettäviä laskutelineitä, joten laskutelineet saa jättää ulos.
Noustuasi ilmaan sinun kannattaa vetää laskusiivekkeet kokonaan sisään, jotta ne eivät hidasta menoa, siis mikäli olit niitä laskenut hieman ulos ennen lentoonlähtöä.
Yritä lentää aluksi suoraan ja ottaa tuntumaa koneeseen. Pikku hiljaa voit sitten alkaa tehdä varovaisia kaarroksia.
Muista, että Cessna 172P:n rakenteet eivät kestä kovin rajua käsittelyä. Monet muut koneet kestävät sellaista paremmin. Cessna 172P:ssä yleensä ensimmäisenä hajoaa konetta pahoinpidellessä keinohorisontti.
Oletan, että olet lentämässä Havaijilla ja päiväsaikaan, jolloin vuoria pystyy väistämään suhteellisen helposti. Yöllä se olisi paljon vaikeampaa.
Koneen potkurin vääntövoiman vuoksi Cessna 172P:llä on taipumus kääntyä vasemmalle. Asiaa pystyy auttamaan sivuperäsimen trimmipyörällä. Samoin koneen nokan asentoa pystyy säätämään sopivaksi korkeusperäsimen trimmipyörällä.
Kun nämä säädöt on tehty oikein, siis kuhunkin tilanteeseen sopivaksi, ei tarvitse niin paljoa käyttää koneen ohjaimia.
Osittainen ongelma on se kyllä, että itse lentokoneesta tiukasti katselemallakaan ei tunnu löytyvän sivuperäsimen trimmiä, vaikka se selvästi on olemassa, koska sen kerran pystyy ohjelmoimaan peliohjaimeen.
Kun olet katsellut maisemia tarpeeksi, voit etsiä itsellesi sopivan kiitoradan, jolle laskeutua.
Voit käyttää apunasi liukupolkua, jonka saa pelissä näkyviin View-valikon kohdasta Toggle Glide Slope Tunnel. Liukupolku näkyy punaisina jollekin kiitoradoista ohjaavina raameina:
Oikean Cessna 172P:hen käyttöliittymään ei kuulu liukupolkun näkyminen punaisina raameina johtuen mm. siitä, ettei kone ole moderni hävittäjälentokone.
Lentokoneella laskeutuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ilmaan nouseminen. Sanon tämän vain tiedonantona enkä pelotellakseni.
Vähennä kaasua jonkin verran. Katso, ettet laskeudu liian jyrkästi. Liian suuri tilannenopeus kiitorataan iskeytyessä hajottaa koneen (ja voisi oikeaa lentokonetta lennettäessä olla myös hengenvaarallista).
Voit halutessasi pistää laskusiivekkeet kokonaan ulos. Itse tapaan laskeutua Cessna 172P:lla ilman niitä, mutta aloittelijalle ne voivat olla kullanarvoisia.
Tässä kuva Cessnan ohjaamosta, kun ollaan laskeutumassa kiitoradalle:
Itse usein hoidan laskeutumiset matalalähestymisinä, mutta sitä tapaa ei voi suositella aloittelijalle.
Vähän ennen maakosketusta kannattaa loiventaa liukua vetämällä jonkin verran itseensä päin ohjaussauvasta.
Ja kun pyörät koskettavat kiitoradan pintaa, kannattaa vakauttaa kone siten, ettei toinen siipi ole vähällä koskettaa maata. Ja samalla kannattaa säätää kaasu minimille. Maajarrut saa toimimaan painamalla B-näppäintä. Ja kun kone on pysähtynyt, voi painaa Vaihto- ja B-näppäimiä samanaikaisesti. Tällöin seisontajarrut menevät päälle.
Mutta jos et onnistunut ensimmäisellä kerralla laskeutumaan kunnialla, ei se mitään. Kotilentosimulaattorilla lentokoneen romuttaminen ei tapa, mutta se voi vahvistaa.
Pitää vain ruveta harjoittelemaan.
Jos laskeutuminen menee nk. pitkäksi, voi pistää kaasun taas täysille ja tehdä uuden laskeutumiskierroksen.
Jos tietokone on varsin tehokas, FlightGearissä voi käyttää paljon laajempaa peli-ikkunaa kuin näkyy ylempänä olevissa kuvissa:
Muista, että lentokoneen ohjaamossa noudatetaan hyvää ohjaamokuria, eli lennon kriittisissä kohdissa kuten nousussa ja laskussa pitää keskittyä siihen, mitä tekee, eikä esim. höpötellä turhia vierustoverin tai lentoemon kanssa.
Peliohjaimen ohjelmoiminen
Kuten olen aiemmin sanonut, niin oma peliohjaimeni on Logitech Extreme 3D.
Peliohjaimensa pääsee ohjelmoimaan itse peli-ikkunan File-valikon kohdasta Joystick Configuration. Seuraavasta kuvasta näkee, mitkä asiat olen ohjelmoinut peliohjaimeeni:
Käytä peliohjaimesi namikoita nähdäksesi, missä niiden kohta on ohjelmointipaneelissa. Sitten klikkaat ao. kohdassa olevaa suorakaidetta, niin pääset valitsemaan, minkä toiminnon määräät ao. namiskalle.
Vasemmanpuoleisimmassa sarakkeessa näkee, että olen ohjelmoinut kuusi eri akselia peliohjaimeeni: laskusiivekkeet, korkeusperäsimen, sivuperäsimen, kaasun ja katseenohjaushatun kaksi akselia. Joissakin peliohjaimissa joutuu ruksaamaan johonkin näistä kohdista ruksinpaikan, jonka yläpuolella lukee Inverted.
Muut toiminnot, jotka olen ohjelmoinut peliohjaimeeni, ovat: liipaisin (jolla ammutaan), laskutelineet alas, korkeusperäsintrimmiä alas, zoomaa ulospäin, jarrut (ilma/pyörät), laskusiivekkeet sisään, zoomaa sisäänpäin, sivuperäsimen trimmiä vasemmalle, laskusiivekkeet ulos, laskutelineet sisään, korkeusperäsimen trimmiä ylös ja sivuperäsimen trimmiä oikealle.
Hyödyllisiä näppäinpainalluksia
V eri näkymät
Vaihto + V palaa oletusnäkymään eli lentokoneen kapteenin istuimelle
B jarruta
Vaihto + B seisontajarrut päälle/pois
S moottorin käynnistys
Ctrl + C namiskoiden, joihin pystyy vaikuttamaan, näyttäminen keltaisena
Muuta hyödyllistä
Laskutelineiden laskeminen aikaansaa lentokoneelle taipumuksen nokan laskemiseen, kun taas laskusiivekkeiden pistäminen ulos saa aikaan sille taipumuksen nokan nousemisen.
FlightGearissa saa myös muita lentokoneita ja -härveleitä otettua käyttöön. Itse taidan pitää eniten raskaammilla matkustajakoneella lentämisestä. Harrastustoverini H taas pitää eniten Douglas A4F Skyhawk -suihkuhävittäjällä lentämisestä. Sattumoisin koneella on nimessään sama "Skyhawk" kuin sitä huomattavan paljon hitaammalla ja rajoitetummalla oletuslentokoneella. Harrastustoverillani J:llä taas ei taida olla mitään erityisempää lempilentokonetta, ellei Cessna 172P:tä lasketa sellaiseksi.
Lentoryhmässämme taitaa nykyään olla myös ulkojäsen, kun wanha kaverini M oli saanut vuoden 2022 syksyllä syntymäpäivälahjaksi kaksi kaupallista lentosimulaattoria. Myöhemmin hän on nimittäin ehtinyt kokeilla myös FlightGearia.
Harvinaisissa tapauksissa FlightGearissa simulaattori ilmoittaa pelaajalle seuraavia asioita:
V1 on nopeus, jonka saavuttamisen jälkeen lentoonlähtöä ei voi enää keskeyttää
V2 on lentoonnousuun riittävä nopeus, ja useampimoottorisilla lentokoneilla tällä nopeudella voi nousta lentoon, vaikka yksi moottoreista olisi poissa pelistä
VR on nopeus, jossa lentäjän tulee vetää kone ilmaan
Rotate Tämä kehoitus tarkoittaa, että koneen voi nostaa lentoon.
FlightGearissä useaa lentokonetyyppiä käytettäessä voi eteen tulla seuraavanlaisia huutaen tehtyjä ilmoituksia:
Bank angle! koneen kallistuskulma on liian suuri
Sink rate! kone vajoaa liian nopeasti
Too low! kone on liian matalalla (mutta lentäjä itsehän päättää, onko kone liian matalalla)
Pull up! koneen lentokorkeus on liian matala, tai tulee pian olemaan sellainen
Terrain! maa on liian lähellä
Don't think! "Älä ajattelekaan tekeväsi tuollaista!" (viittaa siihen, että lentäjä näyttää olevan yrittämässä laskeutumista tilanteessa, jossa sitä ei pitäisi tehdä)
Lentokone voi myös päästellä ei-sanallisia varoitusääniä eri tilanteissa.
