Esipuhe

Kansainvälisissä apukielissä on kyse siitä ajatuksesta, että tulisi olla olemassa kieli, jota erikieliset ihmiset voisivat käyttää keskenään kansainvälisen yhteydenpidon kielenä ja joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli. Jälkimmäinen vaatimus tulee siitä, että halutaan ihmisten voivan olla kielellisesti tasa-arvoisessa asemassa keskenään riippumatta heidän äidinkielestään. Yleensä pidetään selviönä, että tällaisen kielen tulisi olla myös suhteellisen helppo oppia.

Yhtenä kauniina päivänä eli vuonna 2024 maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla olin World Wide Webissä selaillut suuria kansainvälisiksi apukieliksi kehitettyjen kielten arkistoja, jos saa sanoa näin runollisesti.

Selaillessani törmäsin Paul O. Bartlettin vuonna 2018 nettisivuillaan julkaisemaan kieleen nimeltä latinvlo. Nimi lausutaan "latinulo". Tämän sivun perusteella Bartlett oli aloittanut työnsä kielen kehittäjänä jo vuonna 2001.

Latinvlo perustuu pitkälle Stephen Chase Houghtonin kehittämään ja vuonna 1907 julkaisemaan kieleen nimeltä The Master Language. Sen oli ollut tarkoitus olla ikään kuin helpompi versio latinasta.

Bartlett puolestaan on muokannut kielensä hieman edeltäjäänsä enemmän latinaa muistuttavaksi, mutta ei silti vaikeammaksi. Hän on myös järkeistänyt kieltä.

Kielen sanat ovat erittäin pitkälle peräisin latinasta ja joskus harvemmin myös latinisoidusta kreikasta.

Kielen nimessä latinvlo on latinan -ul-pääte, joka merkitsee samaa kuin suomen kielen -nen. Eli kyseessä on pääte, joka pienentää tai tekee pääsanasta diminutiivisen. Eli latinvlo on suomeksi yksinkertaisesti "pikkulatina". Harvinaisen hyvä nimi latinapohjaiselle keinokielelle mielestäni.

Minusta on ollut hienoa, että on osattu keksiä sellainen piirre kieleen, että verbien muodot perustuvat latinan verbien supiinimuotoon. Olin itsekin hyvin monta vuotta sitten miettinyt osittain samanlaista ratkaisua, vaikkakaan en ollut toteuttanut piirrettä missään kohdassa omaa kieliprojektiani aikaisemmin, ja myöhemmin sitten olin kuitenkin törmännyt nyt jo lähes satavuotiaaseen germaaniseen novialin kieleen, jossa latinan ja romaanisten kielten verbeihin perustuvat verbit tavallaan perustuivat siihen myös. (Novialissa taas sitten kuitenkaan germaanisten kielten verbeihin perustuvat verbit eivät perustuneet samaan.)

Minusta on myös erittäin viehättävää se, että latinvlossa ei ole yhtä yksinkertaista ja jäykkää sanapäätteiden järjestelmää kuin esperantossa mutta silti kuitenkin varsin yksinkertainen järjestelmä:

-a on latinvlossa verbin infinitiivin, indikatiivin ja imperatiivin sekä myös feminiinin pääte. -o on substantiivien yleispääte, eräissä substantiiveissa ja pronomineissa maskuliinin pääte, gerundin pääte sekä substantivoitujen verbien pääte. -e taas on imperfektin sekä supiinin pääte ja vielä myöskin sukupuolisesti neutraali pääte sukupuolista olentoa merkitseville sanoille. -i on adjektiivien pääte, partisiipin preesensin pääte ja lisäksi vielä substantiivin tai pronominin päätevokaalin jälkeen genetiivin pääte.

Minusta myös tämä on melko nerokasta.

latinvlossa on vain kaksi sijamuotoa, eli nominatiivi ja genetiivi, kun taas alkuperäisessä latinassa niitä on viisi: nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, datiivi ja ablatiivi. Melko lailla tästä seikasta johtuu se, että Bartlettin kieltä käyttääkseen on oikeastaan hyvä osata jonkin verran tai enemmänkin klassista latinaa, jotta osaa vetää oikeita johtopäätöksiä siitä, miten johtaa kieleen sanoja latinasta. Kun mies ei ole halunnut tehdä minkäänlaista sanastoa kielelleen sillä perusteella, että latinan sanakirjastahan asia aina selviää. Oppiakseen uuden kielen siis tulee osata toista kieltä. Tällainen vaatii ihmiseltä kuin ihmiseltä joka tapauksessa ylimääräistä vaivannäköä.

Vuoden 2007 alussa olin aloittanut projektini, jossa alun perin tarkoituksenani oli ollut itse kehittää latinaan perustuva kansainvälinen apukieli. Projektini muodostui lopulta monipolviseksi. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, etten alun perin ollut sitten onnistunut latinaan perustuvan kielen rakentamisessa omin päin. Ja toiseksi sitä, että tutustuin 18 vuoden aikana käsittämättömän moneen kansainväliseksi apukieleksi kehitettyyn kieleen vähintäänkin pintapuolisesti ja välillä jopa oikein syvällisesti. Tutustumisen syvyys riippui melko lailla lähdemateriaalin laajuudesta.

Mutta vuoden 2025 alussa, kun olin saanut pääni tietyssä mielessä järjestykseen, päätin kirjoittaa nettisivujeni yhteyteen sivun, jolla vihdoinkin esittelen oman kansainvälisen latinaan perustuvan apukieleni. Ilman latinvloon tutustumistani ei kieltäni nimeltä latine mvltv malv locvte – kielen nimi tarkoittaa suomeksi hyvin huonosti puhuttua latinaa – olisi kuitenkaan koskaan syntynyt. Olen saanut latinvlosta erittäin arvokkaita virikkeitä. Vaikka toki kieleni lopulliseen muotoon ovat vaikuttaneet myös kaikki muukin, mitä latinasta ja kansainvälisiksi apukieliksi kehitetyistä kielistä olen oppinut vuosien varrella.

Minulta erittäin suuret kiitokset sekä Bartlettille että hänen edeltäjälleen kielessä Houghtonille.

Jatkumo jatkuu.

latine mvltv malv locvte lausutaan sitten "latine multu malu locute".

Alempana käytän useimmiten kielestä sen nimen alkukirjaimista muodostettua lyhennettä LMML.

Latinvlon päätteiden järjestelmää olen omassa kielessäni runsaasti parannellut.

Verbioppia olen muokannut omaan suuntaani myöskin melko lailla, erään aikaisemmin kehittämäni mallin mukaan.

Mutta minunkin kielessäni on vain kaksi sijamuotoa: nominatiivi ja genetiivi.

Tässä kieleni olisi:

latine mvltv malv locvten kielioppi

Ääntäminen, oikeinkirjoitus ja pilkutus

Kirjaimia latine mvltv malv locvtessa on samat kaksikymmentäyksi kuin latinvlossa. Ne ovat:

a, b, c, d, e, f, g, h, i, l, m, n, o, p, q, r, s, t, v, x ja z

Myös kielelle vieraita kirjaimia kuten J, K, U , W, Ä ja Ö voidaan käyttää, kun tarve vaatii.

Kielessä on kaksikymmentäkuusi perusäännettä (mukaan lukien diftongit ae, av ja oe). Kirjaimilla i ja v on kaksi äänneasua, vokaali- ja konsonanttiasu, ja niiden ääntäminen riippuu siitä, missä kohtaa sanaa ne ovat.

Kaikki kielen kirjaimet äännetään klassisen latinan tapaan eli siihen tapaan, millä lailla Rooman valtakunnan kirjallisesti kouliintunut väestönosa oli käyttänyt kieltänsä noin vuodesta 75 eKr. vuoteen 14 jKr.

c lausutaan siis aina kuten suomen K.

i vastaa suomen kirjaimia I ja J, ja v vastaa joko suomen vokaalia U tai on äänneasultaan jotain suomen kirjaimien U ja V väliltä (kuten W lausutaan englannin sanassa "wet"). v:n saa kuitenkin halutessaan lausua kuten suomen kielen V lausutaan.

qv lausutaan näin: suomen K ja äänne, joka on jotain suomen V:n ja U:n väliltä (eli lausutaan kuten englannin W).

z lausutaan kuten TS.

Kielessä ei ole erityistä sanapainoa, mutta monitavuisissa sanoissa voi käyttää kevyttä painoa viimeistä edelliselle tavulle.

Oikeinkirjoitus on klassiseen latinaan verrattuna varsin foneettista, vaikkakaan ei täydellisessä määrin. i ja v ovat ennen vokaalia konsonantteja, muutoin vokaaleja.

Toisin kuin on laita latinvlossa, niin minusta ainakin ihmisten ja lemmikkieläinten nimet tulee voida kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Oikeastaan minulle kävisi myös sellainen, että maiden, osavaltioiden, maakuntien ja paikkakuntien nimet kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella.

Virkkeen ensimmäisen sanan ensimmäistä kirjainta ei kuitenkaan pitäisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella, mikäli kyseessä ei ole em. kaltainen nimi.

Hyväksyisin latinvlon käytäntöön oikeinkirjoituksen suhteen kuitenkin senkin poikkeuksen, että lyhenteet saa kirjoittaa aina isoilla kirjaimilla.

LMML:ssä käytetään myöskin tavallisia moderneja välimerkkejä, toisin kuin on laita latinvlossa. Eivät muinaiset roomalaiset asiasta kykene enää loukkaantumaan.

Mutta kannatan joka tapauksessa sitä, että virkkeitä ei aloiteta isolla alkukirjaimella.

Ja jatketaan:

Kreikan kielestä johdetuissa sanoissa ch korvataan c-kirjaimella, ph f-kirjaimella, th t-kirjaimella ja y i-kirjaimella.

Esimerkkejä: ece (sanasta echo), kaiku; filosofie (sanasta philosophia); trone (sanasta thronus), valtaistuin; tipe (sanasta typus), tyyppi.

Tällaista oikeinkirjoituksen uudistusta olen kyllä muutenkin kannattanut latinaan.

Niissä latinan johdoksissa, joissa on kaksoiskonsonantti, toinen niistä jätetään pois.

Esimerkkejä: posesione (sanasta possessio), hallussapito; apelatae (sanasta appellare), kutsua nimeltä.

Etymologiaa eli sananselitysoppia

Sanaluokkia ovat substantiivit, pronominit, adjektiivit, adverbit, prepositiot ja konjunktiot. Voi käyttää myös latinan interjektioita, vaikka niitä ei tällä sivulla listata. Sanojen johtamisessa vokaalien lukumäärä alkuperäisessä latinassa jätetään huomiotta.

Substantiivit, adjektiivit, verbit ja adjektiiveista tai partisiipeistä johdetut adverbit muodostuvat kahdesta osasta, sanavartalosta ja päätteestä, ja niillä on kaikilla osillaan ja muodoillaan säännölliset päätteet.

-e on adjektiivien sekä (neutrinen) nk. substantiivien yhteissuvun pääte, toisin kuin on laita latinvlossa.

Nominien perusmuoto johdetaan latinan – tai joskus mahdollisesti jonkin riittävän yhteensopivan kielen  sanan – taivutusvartalosta:

bellvs -> bele (sota)

mvndvs -> mvnde (maailma)

pagvs -> page (kylä)

cvprvm -> cvpre (kupari)

liber -> libre (kirja)

bacvlvm -> bacvle (sauva, keppi)

vitivm -> vitie (pahe)

ager -> agre (pelto, maa, maaperä)

acetvm -> acete (etikka)

aer -> aere (ilma)

poeta -> poete tai poeto tai poeta (runoilija)

cirrhosis -> cirhose (kovettuma)

thesis -> tese (väite, teesi)

nomen -> nomine (nimi)

homo -> homine (ihminen)

ars -> arte (taito; taide)

lex -> lege (laki)

pax -> pace (rauha)

nox -> nocte (yö)

pvlex -> pvlice (kirppu)

rex -> rego (kuningas)

regina -> rega (kuningatar)

princeps -> principo [katso suomennosselitys alta]

principissa -> principa [katso suomennosselitys alta]

Hieman selitystä tähän:

Kuningasta tarkoittavan latinan sanan rex taivutusvartalo on reg-, ja siitä muodostetaan LMML:ään mies- ja naispuolista versiota tarkoittavat sanat -o- ja -a-päätteillä.

princeps-sanan suomennos taas kuuluu tähän  tapaan: ensimmäinen; etevin, arvokkain; päällikkö, johtaja; ruhtinaan tms. jälkeläinen.

Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari Octavianus/Augustus (63 eKr. - 14 jKr., virassa eli käytännössä yksinvaltiaana 27 eKr. - 14 jKr.) käytti itsestään nimitystä princeps hänen halutessaan esittää, että hän oli vain yksi senaatin jäsenistä, vaikkakin muita arvovaltaisempi jäsen.

Sanalla on tarkoitettu myös prinssiä ja muodossa principissa prinsessaa, ja nykyään lukuisissa kielissä näitä tarkoittavat sanat ovatkin latinaperäisiä.

Ja tässä taas joitakin esimerkkiadjektiiveja:

fuscvs -> fvsce (tumma)

hvmanvs -> hvmane (inhimillinen)

parvvs -> parve (pieni)

pvlcher -> pvlcre (kaunis, korea, ihana)

internvs -> interne (sisäinen, sisällä oleva)

velox -> veloce (nopea)

vetvs -> vetere (vanha)

Latinan adjektiivit muunnetaan yhdeksi sukupuolisesti neutraaliksi adjektiiviksi.

Esim.:

magnvs, magna, magnvm

-> magne (suuri, suurenmoinen)

caldvs, calida, calidvm

-> calide (lämmin)

absvrdvs, absvrda, absvrdvm

-> absvrde (järjenvastainen)

senex

-> sene (iäkäs)

minvscvlvs, minvscvla, minvscvlvm

-> minvscvle (pienehkö)

liber, libera, liberum

-> libere (vapaa)

Substantiivit ja pronominit voivat päättyä myös kirjaimiin -o ja -a, mutta näin tapahtuu lähinnä vain silloin, kun sana tarkoittaa joko mies- tai urospuolista taikka nais- tai naaraspuolista olentoa.

Voidaan sanoa, että -o- ja -a-päätteet substantiiveilla ja pronomineilla ovat ikään kuin luonnollisen suvun merkkejä, vaikka kieliopillista sukua ei sinänsä LMML:ssä olekaan.

Esim.:

homine (ihminen)

homino (miespuolinen ihminen)

homina (naispuolinen ihminen)

cane (koira)

cano (uroskoira)

cana (naaraskoira eli narttu)

medicvs, medica (mies- tai naispuolinen lääkäri)

-> medice, medica, medico

Kun substantiivista tehdään adjektiivi, se saa päätteen -ice:

finnia

->

finie -> finice (Suomi; suomalainen, suomenkielinen)

Se voi saada tällöin myöskin päätteen -al-:

infernum (helvetti)

->

inferne -> infernale (helvetti; helvetillinen)

Verbien infinitiivi eli perusmuoto muodostetaan lisäämällä latinan verbin supiinimuotoon -ae:

lat. ambulare -> ambulat-

lat. lavare -> lavat-

lat. vadere -> vas-

lat. venire -> vent-

lat. dicere -> dict-

->

ambulatae (kävellä, kulkea)

lavatae (pestä)

vasae (mennä)

ventae (tulla)

dictae (sanoa)

Verbeillä preesensin indikatiivi päättyy kirjaimeen -a:

ambulata

lavata

venta

vasa

dicta

ile ambulata (hän kävelee/kulkee)

cursore venta (juoksija tulee)

Partisiipin preesensin pääte on -in:

ambulare

->

ambulatae

-> ambulatin (kävelevä, kulkeva)

Partisiipin preesensin pääte voidaan kirjoittaa myös muodossa -ine:

ambulatine

Latinan kielessä samaa päätettä -in- käytetään joissakin tapauksissa silloin, kun tehdään substantiivista adjektiivinen:

divus (jumala)

-> dive

    -> divine (jumalainen, jumalallinen)

femina (nainen (täsmälleen samanmuotoinen sana niin klassisessa latinassa kuin LMML:ssä))

    -> feminine (naisellinen, naismainen)

Mutta tämän päätteen ottaminen myös toiseen käyttöön LMML:ssä ei varmaankaan tuota monitulkintaisuuksia, koska toisessa tapauksessa päätteen saa supiinimuodossa oleva verbi ja toisessa substantiivi.

Esimerkkejä joistakin epäsäännöllisistä verbeistä:

latinaa:

venire

->

ventae

-> ventin (tuleva)

latinaa:

currere

->

cursae

-> cursin (juokseva)

Menneen ajan passiivin partisiippi päättyy kirjaimeen -e:

ambulate (kävelty, kuljettu)

lavate (pesty)

tolerate (suvaittu, siedetty)

vise (nähty)

curse (juostu)

dicte (sanottu)

Tämä muoto itse asiassa vastaa täysin latinan supiinia, eli kyseessä on aina verbin passiivin perfektin muoto, kun latinvlossa kyse voi olla myös aktiivin imperfektistä.

Verbien supiinimuodoista voidaan tietenkin johtaa uusia sanoja, kuten on laita klassisessa latinassakin:

lavare

-> lavatae -> lavat- ->  lavatore

curare (hoitaa, pitää huolta)

-> curatae -> curat- ->  curatore

frangere (katkaista, murtaa, rikkoa, särkeä)

-> fractae -> fract- -> fracture

videre (nähdä)

-> visae -> vis- -> visione

invadere ([lääketieteellisenä terminä:] kajota, tunkeutua elimistön sisälle)

-> invasae -> invas- -> invasive

Sellainen huomautus tässä vielä, että verbistä vasae voidaan käyttää myös muotoa itae, jos tarve vaatii:

transitae (mennä yli, ylittää, siirtyä toiselle puolelle)

initae (mennä sisään)

exitae (mennä ulos, poistua)

On kuitenkin huomattava, että itae-verbin preesens-muoto ita on samanmuotoinen pikkusanan ita kanssa (ita=siten, niin, näin; kyllä). Kannattaa välttää monitulkintaisuuksia.

Prepositiot, konjunktiot ja adjektiiveista johtamattomat adverbit tai partisiipit omaksutaan latinasta ilman muita muutoksia kuin oikeinkirjoitukseen liittyvät.

Yksikkö, monikko ja sijamuodot

LMML:ssä substantiiveilla on siis yksiköllinen ja monikollinen muoto, ja kielen ainoat sijamuodot ovat nominatiivi ja genetiivi latinan viiden sijamuodon, jotka ovat nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, datiivi ja ablatiivi, sijaan.

Seuraavassa kätevä tasaleveyksisellä kirjasimella toteuttamani taulukko, josta näkee hyvin substantiivien päätteet luvussa ja sijassa. Täytyy mainita, että substantiivien päätteet ovat hiukan monimutkaisempi asia LMML:ssä kuin latinvlossa, mutta toisaalta ne ovat myös jonkin verran lähempänä alkuperäisen latinan päätteistöä:

sijamuoto   yksikkö   monikko

nominatiivi  mvnde   mvndes

genetiivi   mvndis   mvndervm

nominatiivi  persone   persones

genetiivi    personis  personervm

nominatiivi  viro    viri

genetiivi    viri      virorvm

nominatiivi  femina   feminai

genetiivi    feminai   feminarvm

nominatiivi  poete   poetes

genetiivi    poetis    poetervm

nominatiivi  poeto     poeti

genetiivi    poeti   poetorvm

nominatiivi  poeta     poetai

genetiivi    poetai   poetarvm

Huomaa, että nominatiivin monikossa ja genetiivin yksikössä niin -o- kuin -a-päätteiset substantiivit ovat samanmuotoisia.

Mutta ei anneta tämän häiritä, ja se on oikeastaan myös ihan klassisen latinan mukaista.

Tärkeää on huomata myös se, että adjektiivimääritteet seuraavat pääsanansa lukua ja sijaa.

Ensimmäiset esimerkit:

alies paginaries (muut sivustot)

cvrsines lvpes (juoksevat sudet)

pvlcres homines (kauniit ihmiset)

Silloin, kun adjektiivi on substantiivinen eli sitä käytetään kuin se olisi substantiivi, taulukon päätteet pätevät myös adjektiiveihin. Esim.:

parves vasa ilvc. (Pienet menevät sinne.)

me visa canae. fvscae es ad sinistre et albidae hic.

(= Näen narttukoiria. Tummat (nartut) ovat vasemmalla ja vaaleat tässä.)

Tässä vielä joitakin esimerkkejä yksikön ja monikon ja sijamuotojen käytöstä:

"papa" eclesiis catolicis deventa apelate "serve servervm dei"

(=katolisen kirkon "paavia" kutsutaan "jumalan orjien orjaksi" (tai "jumalan palvelijain palvelijaksi" toisen tulkinnan mukaan))

matra omnervm belervm

(=kaikkien sotien äiti)

Repetivs es patro stvditorvm

(=Repetius on opintojen isä)

("Repetius" on antamani kutsumanimi eräälle tuntemalleni viisaalle vanhukselle)

iste ose es ose canis

(=tämä luu on koiran luu)

lvdito es laborato pverorvm parvorvm

(=leikki on pikkupoikien työtä)

Huomaa, että viimeisessä esimerkissä taivutettu adjektiivi on saanut maskuliinin päätteen. Tyylin vuoksi voi halutessaan laittaa adjektiivin seuraamaan pääsanansa sukua, mutta se ei ole pakollista. Yhtä hyvin tuossa olisi voitu sanoa myös:

lvdito es laborato pverorvm parvervm

Ja:

pvela parva = pvela parve

(=pikkutyttö)

Mutta ainakin omasta mielestäni seuraavanlaisissa tapauksissa syntyy jonkin verran ruma vaikutelma, mikäli ei käytä samaa loppukirjainta määritteessä kuin pääsanassa:

pvelai parves

pveri parves

Kyseessä on toki vain tyylikysymys. Silti sanoisin, että kaksi edellä olevaa ilmaisua olisi parempi ja tyylikkäämpää kirjoittaa ja lausua seuraavalla tavalla:

pvelai parvai

pveri parvi

Lisää etymologiaa eli sananselitysoppia

Johdetut adverbit päättyvät kirjaimeen -v:

infernalv (helvetillisesti)

pulcrv (kauniisti)

Sanoja voi myös yhdistää tai rakentaa latinan pohjalta mukaillen romaanisten kielten käytäntöjä. Esim.:

civilisatae, civilisatione, sivistää, sivilisaatio; supersensitive, yliherkkä; inamate, rakkaudeton, se jota ei rakasteta; inamatine, rakastamaton, rakkaudeton; disincorporatae, erottaa; malcontente, tyytymätön; disorganisatae, saattaa epäjärjestykseen.

Myös interlinguan kieltä, jonka sanasto on tavallaan latinapohjaista, voi käyttää hyväkseen sanojen muodostamisessa. Interlinguaa kirjoitetaan hyvin latinamaisesti, ja sen sanasto perustuu eurooppalaisten kielten yhteisten latinaan perustuvien sanojen mahdollisimman alkuperäiseen kirjoitusmuotoon klassisessa latinassa, tai sanotaan nyt: kansan puhumassa latinassa. Klassiseksi latinaksi nimitetään sitä latinan muotoa, jota Rooman valtakunnassa oli käyttänyt kirjallisesti kouliintunut (ylä)luokka. Se oli tarkasti normitettua ja jossain määrin jäykkää kieltä. Latinan tytärkielten eli romaanisten kielten sanasto taas perustuu pitkälle tavallisen kansan Rooman valtakunnassa puhumiin latinan kielen muotoihin.

Sivuhuomautuksena minun lienee pakko mainita, että itse haluaisin käyttää myös romaanisten kreolikielten pohjalta kehitettyä lingua franca novaa sanaston lähteenä, koska tiedän kieleen muodostetun runsaasti nykyelämän vaatimia sanoja. Ja itsehän olen tekaissut näille nettisivuilleni 10.000 sanan LFN-suomi-sanaston. LFN:ssä vain sanojen oikeinkirjoitus on keskimäärin varsin epälatinamaista. Mutta niiltä osin kuin on mahdollista käyttää tai muuntaa niitä latinamaisiksi, niin minusta "elefeniäkin" tulisi voida käyttää. Tosin tämäkin toisi ja vielä yhä laajemmin LMML:ään "vulgaarilatinaa", eli aikoinaan Rooman valtakunnassa tavallisen kansan puhuman latinan elementtejä.

Ja sitä paitsi oma klassisen latinan sanavarastoni on melko pieni, enkä jaksa opetella kieltä kokonaisuudessaan vain johtaakseni latine mvltv malv locvteen sanoja.

Kreikasta johdetut sanat muodostetaan lisäämällä kreikan sanavartaloihin LMML:n päätteitä.

Esimerkkejä: fenomene, fenomenes, ilmiö, ilmiöt; hipotese, hypoteesi; analise, analyysi; antitese, antiteesi; fotografe, fotografatae, valokuva, ottaa valokuvia (substantiivi ja verbi).

LMML:ssä ei ole olemassa substantiivien sukuja tai vastaavaa sanojen luokittelua, mutta kuten sanottu jo aikaisemmin, niin mies- tai urospuoliseen olentoon viittaavat sanat voivat saada mies- tai urossukupuolta merkitsevän päätteen -o, ja samoin nais- tai naaraspuoliseen olentoon viittaavat sanat voivat saada nais- tai naarassukupuolta merkitsevän päätteen -a.

Lauseoppi

Sanajärjestys väitelauseissa on melko lailla seuraavanlainen:

subjekti – verbi – objekti

Substantiivin adjektiivimääritteet voivat sijaita niin ennen pääsanaansa kuin sen jälkeen.

Substantiivin substantiivimääritteet tapaavat sijaita pääsanansa jälkeen.

Esim.:

cvrte persone contente bonv visa vaste agre increditabile per fenestre

(= lyhyt tyytyväinen henkilö hyvin näkee laajan uskomattoman pellon ikkunan kautta)

On tietenkin aina puhujan velvollisuus tuottaa sellaista kieltä, jolla vältetään sanotun monitulkintaisuus.

Romaanisten kielten tapaan LMML:ssä voidaan muodostaa yhdyssanoja liittämällä verbin preesensmuoto substantiiviin. Esim.:

portatae + pecunie (kantaa + raha)

-> portapecunie (lompakko)

iactae + lapide (heittää + kivi)

-> iactalapide (katapultti)

Lisäksi joissakin harvoissa tapauksissa voidaan muodostaa sellaisia yhdyssanoja, joissa pääsanan määrite sijaitsee ensimmäisenä. Esimerkeiksi otan käsitteitä politiikan maailmasta:

liberalisme nationaliste

(=kansallisliberalismi)

->

nationale-liberaliste

(=kansallisliberaali)

democratisme sociale

(=sosiaalidemokratia)

->

sociale-democrate

(=sosialidemokraatti)

LMML:ssä on kaksi sanaa, jotka molemmat merkitsevät "ei".

Kieltosanaa non käytetään erillään verbistä. Esim.:

non! (Ei!)

Kieltosanaa no taas käytetään verbin yhteydessä. Esim.:

me no vasabi.

(=En mene tulevaisuudessa. / En tule menemään. / En ole menevä.)

hodie ile no es hic. (Tänään hän ei ole täällä.)

non! ile no es hic hodie.

(=Ei! Hän ei ole täällä tänään.)

non! ile es hic hodie.

(=Ei! Hän on täällä tänään.)

– vasa tu a dome? (Menetkö kotiin?)

– no. (En.)

Kysymyslauseissa subjekti seuraa verbiä:

venta tv hvc? (tuletko tänne?)

Monitulkintaisuuden välttämiseksi latinan liitepartikkeli -ne voidaan liittää johtoverbiin kysymysrakenteessa:

ambulata-ne tu a Vantaa?

(=Käveletkö Vantaalle?)

Voi myös käyttää latinan kysymyssanoja none (=nonne) ja nvm latinan tapaan. Ensimmäisellä aloitetaan sellainen kysymys, johon odotetaan vastausta "kyllä", ja toisella aloitetaan sellainen kysymys, johon odotetaan vastausta "ei", ja näissä tapauksissa käytetään väitelauseen sanajärjestystä.

Esim.:

none ile viro habita in iste dome?

(=Eikö tuo/se mies asukin tässä talossa?)

(Kyllä, hän asuu tässä talossa.)

nvm ea sensa sane?

(=Eikö hän (naispuolinen) tunne olevansa terve?)

(Ei, hän ei tunne olevansa terve.)

Seuraavanlaisessa rakenteessa ei ole tarpeen käyttää englannin kielessä käytetyn tapaista rakennetta "there is", ruotsin kielessä käytetyn tapaista rakennetta "det finns" tai lingua franca novan kielessä käytetyn tapaista rakennetta "on ave":

vbi es igne es calore

(= missä on tulta, on kuumuutta)

Samaten ei tarvitse käyttää muodollista subjektia:

visaba vt (vaikuttaa siltä kuin)

mvltv plvita (sataa paljon)

Substantiivit

Latinan sijamuotojen, joita on viisi, korvikkeena käytetään LMML:ssä sijainnin ilmaisun, päätteiden ja prepositioiden yhdistelmää. Nominatiivi- ja akkusatiivimuodot ovat samanmuotoisia ja yleensä ne tunnistetaan siitä, että sijaitsevatko ne ennen verbiä vaiko sen jälkeen.

Yksikössä sukupuolettomat ja sukupuolineutraalit elävää olentoa merkitsevät substantiivit päättyvät yleensä -e-kirjaimeen.

Mikäli sukupuolella on asian kannalta merkitystä, niin mies- tai urospuoliseen olentoon viittaavat substantiivit päättyvät -o-kirjaimeen ja nais- tai naaraspuoliseen viittaavat substantiivit päättyvät -a-kirjaimeen.

LMML:n substantiivien vartalo perustuu melko lailla latinan substantiivien taivutusvartaloon.

Esim.:

harena -> harene (hiekka, hietikko; areena)

pontvs -> ponte (meri; aallokko)

ingenivm -> ingenie (synnynnäinen lahjakkuus tai nerokkuus)

mvscvs -> mvsce (sammal)

menopavsa -> menopavse

separatio -> separatione (erottaminen; eristys)

mens -> mente (mieli)

homo -> homine (ihminen)

nomen -> nomine (nimi)

arbvs -> arbore ((elävä) puu)

species -> specie (laji, lajike)

ponto -> pontone (lossi, proomu)

Substantiivien monikko muodostetaan yksinkertaisesti lisäämällä -s yksikölliseen sanaan.

Pääsanan adjektiiviset määreet eivät saa monikon päätettä, vaikka pääsana saa:

parve carcere, grande cancres

(= pieni vankila, suuret ravut)

Tässä voi sivumennen huomauttaa, että latinan kielessä sana "cancer" tuli merkitsemään myös syöpää, koska tämän katsottiin pitävän kiinni ihmisestä yhtä lujasti kuin ravun.

Substantiivit, jotka päättyvät latinassa -us:han mutta eivät kuitenkaan viittaa mies- tai urospuoliseen olentoon, saavat päätteekseen aina -e.

Esim.:

pontvs -> ponte (meri; aallokko)

mvscvs -> mvsce (sammal)

Substantiivit, jotka päättyvät latinassa -a:han mutta eivät kuitenkaan viittaa nais- tai naaraspuoliseen olentoon, samaten saavat päätteekseen aina -e.

Esim.:

poema -> poeme (runo)

navta -> navte (laiva)

Klassisen latinan taipumus sukupuolittaa kaikki asiat on minusta järjetön. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Ja mikä minä olen tuomitsemaan muita kulttuureita.

Joskus voi käydä niin, että monet latinan nominit riippumatta sukupuolisuudesta, taivutuksesta tai lukumäärästä, muunnetaan samaksi LMML:n substantiiviksi tai adjektiiviksi. Kuten esim. nämä latinan sanat:

mala, malae (leukaluu, poski)

malvm, mali (omena)

malvm, mali (paha; huono)

malvs, mali (tanko, tolppa; omenapuu)

Tällaisissa tapauksissa tarvitaan mukaan jokin lisämääre, jolla varmistetaan ilmaisun ymmärtäminen oikein. Kuten tässä:

faciale male (poski)

frvctice male (omenapuu)

arborale male (omenapuu)

Tässä olisi vielä yksi esimerkki lisämääreiden tarpeesta:

mens -> mente (mieli)

mentvm -> mente (leuka)

Ja vielä kerta kiellon päälle:

annvs -> ane (vuosi)

anvs -> ane (peräaukko)

Jos tarvitaan määritettä peräaukkoa merkitsevälle sanalle, niin se voisi minusta olla clvnervm (clvnis on latinaksi pakara ja clvnes takapuoli eli perse).

Tällöin peräaukko olisi latine mvltv malv locvten kielellä ane clunervm.

Toinen vaihtoehto lisämääreeksi olisi likaviemäriä tarkoittava sana cloaca, joka LMML:ksi olisi siis cloace:

ane cloace

Minusta peräaukosta kyllä voitaisiin yhtä hyvin käyttää nimitystä cloace clvnervm.

anvs tarkoittaa muuten latinan kielellä myöskin vanhaa naista eli akkaa.

Mutta tämä ei silti ole aito ongelma, koska LMML:ssä sukupuoli voidaan ja pitää tässä merkitä -a-päätteellä:

anvs -> ana

Näiden esimerkkien lisäksi lienee näitä tapauksia yllättävän runsaasti.

Latinan substantiiveihin, erityisesti kolmannen deklinaation substantiiveihin, joilla on nominatiivissa yksikön päätteenä -io, lisätään taivutusvartalon (latina: petitio -> petition-) jälkeen -e, kuten seuraavassa:

petitione sanoista petitio tai petitionis (petitio = anomus)

Latinisoidut kreikan substantiivit ovat poikkeus tähän sääntöön.

Taivuttamattomissa oleviin LMML:n substantiiveiksi muunnettuihin latinan substantiiveihin päätteeksi tulee -e:

fase, oikeus; nefase, vääryys, pyhäinhäväistys; instare, kuva; nihile, ei mitään, ei mikään; manee, aamu

Latinan taivutettavissa olevista substantiiveista johdetut LMML:n substantiivit, jotka eivät pääty nominatiivin yksikössä -o:hon (poikkeuksena latinan -io-päätteiset sanat), muodostetaan lisäämällä -e, -o tai -a taivutusvartaloon.

Esim.: nomine, nimi; parte, osa; lingve, kieli; patro, isä; milite, sotilas; argumente, väittämä; parente, vanhempi; mendicatine, mendicatino, mendicatina, kerjäläismunkki tai -nunna.

Päätteellä -ite muodostetaan abstrakteja adjektiiveista johdettuja substantiiveja, ja nämä päätteet vastaavat latinan päätteitä -itas ja -ietas (tai -itude):

Esim.: magne -> magnite, suuri, suuruus, mvlte -> mvltite, moni, paljous

LMML:n substantiiveista muodostetuissa substantiiveissa -ie, -ia ja -io korvaavat päätteet -e, -a ja -o:

Esim.: nominie, substantiivi; partie, puolue; lingvie, kielisyys; mendicatinio, kerjäläismunkkikunta; hominio, miessukupuoli; hominia, naissukupuoli; hominie, ihmiskunta; parentie, vanhemmuus

Huomaa, että ne substantiivit, joiden latinan yksikön nominatiivin pääte on -ivs, saavat myöskin päätteekseen -ie, vaikka sanoja ei olisi muodostettu tämä sääntö mielessä.

LMML:n adjektiivit saavat substantiivisen päätteen -o, tai -a, jos sanalla pitää viitata sukupuoliseen olentoon. Tällöin adjektiivista on muodostettu substantiivi:

Esim.: bone, hyvä; male, paha, huono; captive, captiva, captivo, vanki; pulcra, kaunotar; pulcro, komistus

Passiivin partisiipit muunnetaan substantiiveiksi lisäämällä loppuvokaalin jälkeen -e, -a tai -o. Näin syntynyt uusi substantiivi viittaa henkilöön, eläimeen tai objektiin, joka on verbin ilmaiseman toiminnan kohde:

Esim.: amatee, amatea, amateo, rakastettu, sydänkäpynen; condemnatee, condemnatea, condemnateo, tuomittu henkilö

Adverbin pääte -v voidaan lisätä verbin partisiipin preesens-muotoon:

Esim.: toleratinv, suvaitsemassa, suvaiten; lectinv, lukemassa, lukien; sensinv, tuntemassa, tuntien; pensatinv, ajattelemassa, ajatellen; avditinv, kuulemassa, kuullen.

Verbiperäiset konkreettiset substantiivit (eli sellaiset, jotka eivät viittaa prosessiin tai toimintaan) muodostetaan lisäämällä verbin supiinivartaloon -o:

lavato, pesu; dolito, tuska; creto, kasvu

Tämä on LMML:ssä ainoa poikkeus siihen sääntöön, että substantiivi voi olla -o-päätteinen ainoastaan silloin, kun koetaan oleelliseksi ilmaista ihmisen tai muun eliön mies- tai urossukupuoli.

Joskus voidaan kuitenkin käyttää verbin infinitiivimuotoa substantiivin asemessa:

notae ile es amatae ile

(tuntea hänet on (yhtä kuin) rakastaa häntä)

Ne verbiperäiset substantiivit, jotka merkitsevät subjektia tai tekijää muodostetaan lisäämällä pääte -oro, -ora tai -ore verbin supiinivartaloon:

Esim.: amatoro, amatora, amatore, rakastaja; rectore, rectora, rectoro, hallitsija; volvtore, pyörittäjä, factore, tekijä, actore, näyttelijä/tekijä/toimija

Jos sanalla kuitenkin tarkoitetaan ei-elävää asiaa, voidaan käyttää sen yhteydessä muuta määrettä, esim.:

aparate (koje, instrumentti, kone, laite)

aparate volvtore (pyöritin)

pistole revolvtore (revolveri)

On kuitenkin olemassa lyhyempikin tapa ilmaista sama asia, nimittäin -age-pääte merkitsee konetta, kojetta, laitetta taikka instrumenttia.

Esim.: cemiciage, kemian kapistus; telegrafage, sähkölennätin; fotografage, kamera

Päätteellä -icie merkitään taitoa, taidetta tai tiedettä (latinvlossa käytetään päätettä -ico):

Esim.: cemicie, kemia; matematicie, matematiikka; fisicie, fysiikka; organicie, urkujensoitto; telefonicie, puhelinpalvelut; fotograficie, valokuvaus.

Järjestelmällistä tutkimista ja tiedon hankintaa eli tiedettä tarkoittava sana voisi mielestäni olla LMML:n kielellä sciticie. Ainakin se tuntuu loogiselta minusta.

Pääte -isme merkitsee järjestelmää, teoriaa, periaatetta tai käytäntöä:

Esim.: deisme, deismi; panteisme, panteismi; cinicisme, kyynisyys

Päätteet -ista, -isto ja -iste merkitsevät tieteen, taiteen, järjestelmän tai teorian kannattajaa, tekijää tai harjoittajaa.

Esim.: cemiciste, kemisti; artista, artiste, artisto, taiteilija, artisti; fatalisto, fatalista, fataliste, fatalisti, kohtaloonuskoja

Pääte -arie merkitsee paikkaa tai sijaintia, missä jotain sijaitsee, tapahtuu tai tehdään.

Esim.: cemicarie, kemian laboratorio; somnarie, dormitarie,  makuuhuone; fotografarie, valokuvagalleria; paginarie, sivusto.

Päätteet -vle, -vlo ja -vla merkitsevät pienennystä, diminutiivisuutta taikka jälkeläistä.

Esim.: particvle, hiukkanen, partikkeli; globvle, pallonen, pallukka; angvle, angvlo, angvla, karitsa; latinvle, pikkulatina.

Lajia merkitsevien substantiivien pääte on -ee:

Esim.: tavree, nautalaji; tavre, nautayksilö; tavres, nautakarja; tavro, härkä; tavra, lehmä; tavrvle, vasikka; tavrvlo, urospuolinen vasikka; tavrvla, naaraspuolinen vasikka

Pääte -ile merkitsee eriävyyttä lajissa, kuten mm. alalajia tai rotua.

Paljon lisää esimerkkejä: tavrile; hominile; homine; homino, miespuolinen ihminen; homina, naispuolinen ihminen, hominvle, lapsi; hominvlo, poika; hominvla, tyttö; hominile, ihmisrotu; canee, koira eläinlajina; cane, cano, cana, canvle, canvlo, canvla, canile

Komparatiivissa ja superlatiivissa adjektiivit säilyvät muuttumattomina, kun niitä käytetään substantiiveina.

Esim.: grandior inclvsa parvior, suurempaan sisältyy pienempi.

Pronominit

LMML:n pronominijärjestelmä eroaa jonkin verran latinvlon vastaavasta.

Persoonapronominit:

me – minä; minut, minua

tv – sinä; sinut, sinua

ile – hän; hänet, häntä; tuo

is – [mies- tai urospuolisesta:] hän; hänet, häntä

ea – [nais- tai naaraspuolisesta:] hän; hänet, häntä

id – se; sen, sitä

nos – me; meidät, meitä

vos – te; teidät, teitä

iles – he; heidät, heitä;  nuo

isi – [mies- tai urospuolisista:] he; heidät, heitä

eai – [nais- tai naaraspuolisista:] he; heidät, heitä

ids, ides – ne; ne, niitä

Huomaa, että pronominia tv käytetään kaikissa yksikön toisen persoonan tilanteissa, eikä vain sellaisten ihmisten kesken, joilla on läheiset välit. Muinaiset roomalaisetkaan eivät harjoittaneet teitittelyä.

Pronomineilla on sama muoto niin nominatiivissa kuin akkusatiivissa:

iles visa me (he näkevät minut)

Possessiivipronominit:

meis – minun

tvis – sinun

ilis – hänen

isi – [mies- tai urospuolisesta:] hänen

eai – [nais- tai naaraspuolisesta:] hänen

idis – sen

nosis – meidän

vosis – teidän

ilervm – heidän

isorvm – [mies- tai urospuolisista:] heidän

earvm – [nais- tai naaraspuolisesta:] heidän

idervm – niiden

Refleksiivipronominit:

Ensimmäisissä ja toisissa persoonissa refleksiivipronominit ovat samanmuotoisia kuin persoonapronominien perusmuodot. Eli: me, tv, nos, vos.

Kolmansissa persoonissa refleksiivipronomini on se. Esim.:

me visa me, et ile visa se

(= näen itseni, ja hän näkee itsensä)

nos visa nos, et iles visa se

(=näemme itsemme, ja he näkevät itsensä)

Liisa visa ile, no se

(= Liisa näkee hänet, ei itseään)

ile visa seis fele, no meis fele

(= hän näkee (oman) kissansa, ei minun kissaani)

Possessiivipronomineja voi käyttää myös irrallisina:

id es meis libre (=se on minun kirjani)

libre es meis (=kirja on minun)

Possessiivipronominit seuraavat korrelaattinsa lukua ja sukupuolisuutta:

is es eai fratro

(=hän (joka miespuolinen) on hänen (joka naispuolinen) veljensä.)

is (monikollisena isi) tai ea (monikollisena eai) tarkoittaa sitä henkilöä, josta ensimmäiseksi tai pääasiassa on puhe. Jos tarvitaan toista viittausta kolmanteen persoonaan, silloin käytetään pronominia iste (monikollisena istes).

Tässä muutama esimerkki siitä, miten näitä käytetään (verbien aika- ja tapamuodot käsitellään täydellisemmin myöhemmin):

Virtanen dictaba a Lahtinen, qve is ocisavera seis cane.

= Virtanen kertoi Lahtiselle tappaneensa koiransa.

Virtanen dictaba a Lahtinen, qve is ocisavera istis cane.

= Virtanen kertoi Lahtiselle tappaneensa tämän koiran.

Virtanen dictaba a Lahtinen, qve iste ocisavera isi cane.

= Virtanen kertoi Lahtiselle, että tämä oli tappanut hänen koiransa.

Virtanen dictaba a Lahtinen, qve iste ocisavera seis cane.

= Virtanen kertoi Lahtiselle, että tämä oli tappanut oman koiransa.

Kuten suomen kielessä, niin myöskin LMML:ssä on sukupuolineutraali hän-pronomini. Tämä on ile. Sitä käytetään LMML:ssä silloin, kun henkilön sukupuoli on epäoleellinen taikka epävarma, ja sitä käytetään silloinkin, kun puheenaiheena on joukko ihmisiä kummastakin sukupuolesta (iles).

ile iam visa me

(hän näkee minut jo)

meis amices amata me, et me amata iles

(= ystäväni rakastavat minua, ja minä rakastan heitä)

ili propinqve es ibi. viro debea visae ile nunc

(= Hänen omaisensa on tuolla. Miehen pitäisi nähdä hänet nyt.)

Pronomini ile tarkoittaa klassisen latinan tapaan myös kuuluisaa tai maineikasta, kun sen sijoittaa pääsanan jälkeen:

Titvs Pvlo ile! (kuuluisa Titus Pullo!)

Tuo taisi olla Rooma-draamasarjasta. Joten sanotaan mieluummin näin:

Marcvs Tvlivs ile (kuuluisa Marcus Tullius! [kyse on siis poliitikosta, asianajajasta, filosofista ja kaunopuhujasta Marcus Tullius Cicerosta, joka eli vuosina 106-43 eKr.])

Latinvlossa pronominia ile on käytetty myös ikään kuin passiivisena subjektina.

LMML:ssä kuitenkin siinä tarkoituksessa käytetään sanaa vne:

vne ambulata (kävellään/kuljetaan)

tunc vne visa animales (silloin nähdään eläimiä)

Relatiivi- ja kysymyspronomeja:

qvis    kuka

qvisqvis    kuka tahansa

qvid    mikä, mitä

qvidqvid    mikä tahansa, mitä tahansa

qvod    joka; kumpi vain

Huomaa, että sanoja qvid ja qvod käytetään kuten sanoja mikä ja joka suomen kielessä. Esim.:

qvid viittaa virkkeessä koko pilkkua edeltävään asiaan, kun taas qvod viittaa ainoastaan pilkkua välittömästi edeltävään sanaan:

vito es pulcre, qvid me amata

(=elämä on kaunista, mitä rakastan)

ibi es cane, qvod me amata

(=tuolla on koira, jota rakastan)

Pronominia qvis voidaan tietenkin käyttää myös relaviivipronominina:

ibi es persone, qvis me amata

(=tuolla on henkilö, jota/ketä rakastan)

Mutta sama voidaan toki ilmaista myös tällä tavoin:

ibi es persone, qvis me amata

(=tuolla on henkilö, jota rakastan)

Demonstratiivi- ja adjektiiviset pronominit:

iste    tämä; myöhempi, jälkimmäinen

ile    tuo; aikaisempi, edellinen

istes    nämä; myöhemmät, jälkimmäiset

iles    nuo; aikaisemmat, edelliset

alie    muu, toinen

alies    muut, toiset

mvlte    moni

nvle    ei mitään

vle    mikä tahansa, mitä, tahansa, mitä vain, mitä tahansa; mikään, mitään

ambe    kumpikin, molemmat

plvre    moni

aliqve    joku, jokunen

omne    kaikki; jokainen, joka...

qvisqvis    jokamies, jokainen henkilö

tale    sellainen

vtre    jompikumpi

nvtre    ei kumpikaan

(aliqve ilmaisee tuntematonta tai määräämätöntä määrää)

Adjektiivit

LMML:n adjektiivijärjestelmä eroaa jonkin verran latinvlon vastaavasta, sillä siinä adjektiivit päättyvät e-kirjaimeen, kun taas jälkimmäisessä i-kirjaimeen. Voidaan myös sanoa, että adjektiivien muodostuksessa LMML on jonkin verran latinvloa vaikeampi kieli.

LMML:n partisiippeja käytetään adjektiivien tapaan sellaisenaan.

Adjektiivit eivät seuraa pääsanansa lukua, eli vaikka substantiivi olisi monikossa, niin adjektiivi ei ole.

Kaikkien adjektiivien ja (ja adjektiiveina käytettävien partisiippien) komparatiivi muodostetaan lisäämällä pääte -ior, ja kaikkien adjektiivien (ja adjektiiveina käytettävien partisiippien) superlatiivi muodostetaan lisäämällä pääte -ivs. Adjektiivin pääte -e korvautuu tällöin.

Esim.:

bone, hyvä; bonior, parempi; bonivs, paras

amate, rakastettu; amatior, rakastetumpi; amativs, rakastetuin

amatine, rakastava; amatinior, rakastavampi; amatinivs, rakastavin

Adjektiivien komparatiivi- ja superlatiivimuodot voi myös kirjoittaa pistämällä loppuun adjektiivin päätteen -e:

amatiore, amatiore

amatiniore, amatinivse

Komparatiivi- ja superlatiivimuotoiset adjektiivit voi myöskin substantivoida, eli ne voivat saada monikon päätteen. Esim.:

amatines (rakastavat)

amatiniores (rakastavammat)

amatiniuses (rakastavimmat)

amatiores (rakastetumpi)

amatiuses (rakastetuimmat)

Niin adjektiiveille kuin adverbeille samanarvoisuuden vertailu tapahtuu sanaparilla tam... qvam, yhtä... kuin. Komparatiivissa käytettävä konjunktio on qvam, kuin.

Esim.:

ile es tam magne qvam tv (hän on yhtä suuri kuin sinä)

Schindler es bonior qvam Hitler (Schindler on parempi kuin Hitler)

Sellaiset latinasta johdetut adjektiivit, jotka päättyvät yksikön nominatiivissa -vs ja jotka merkitsevät laatua tai samankaltaisuutta, saavat päätteekseen -vse:

eronevse, fatvvse, bibvlvse, varivse, nefarivse, fictitivse, factitivse, ignivse, continvvse, prepostervse, conspicvvse, frivilvse, dvbivse, anxivse, serivse, asidvvse, barbarvse, extranevse, censorivse

Kun substantiivista tehdään adjektiivi, se voi saada päätteen -ice.

finnia

->

finie -> finice (Suomi; suomalainen, suomenkielinen)

anglia

->

anglie -> anglice (Englanti; englantilainen, englanninkielinen)

Se voi saada myöskin päätteen -al-:

infernum (helvetti)

->

inferne -> infernale (helvetti; helvetillinen)

Italia on vaikeampi tapaus:

italia

-> italie (Italia)

  -> italice (itaalinen)

  -> italiane (italialainen, italiankielinen)

latinvlossa ei ole yhtä vaikeaa tapaa muodostaa adjektiiveja kuin seuraavassa, jossa enemmän turvaudutaan klassisen latinan tarjoamaan esikuvaan:

(latinvlo: avro/avri)

avrvm -> avre (kulta)

avrevs -> avree (kultainen, kulta-)

(latinvlo: argento/argenti)

argentvm -> argente (hopea)

argentevs -> argentee (hopeinen, hopea-)

(latinvlo: metalo/metali)

metallvm -> metale (metalli)

metallicvs -> metalice (metallinen, metalli-)

(latinvlo: ligno/ligni)

lignvm -> ligne (puu, halko, tukki)

lignevs -> lignee (puinen, puusta valmistettu)

(latinvlo: lano/lani)

lana -> lane (villa)

lanevs -> lanee (villainen)

Välttääksemme monitulkintaisuutta tällä tavoin muunnettu substantiivi merkitsee materiaalia tai jotain luonteenomaista sille substantiiville, jota näin luotu adjektiivi määrittää, joten horee stramentice on oljista valmistettu lato. Lato, johon varastoidaan olkia taas olisi horee pro stramente tai horee stramentale.

Latinan komparatiivi- ja superlatiivimuodot voivat toimia sanojen perustana LMML:ssä:

svpreme, ylin, korkein, ylimmäinen; extreme, äärimmäinen, ääri-; proxime, lähin; vltime, äärimmäinen, viimeinen, lopullinen; infinitesime, infinitesimaalinen; maiorite, enemmistö; optimiste, optimista, optimisto, optimisti

Adjektiivinen pääte -ple merkitsee "kertainen":

dvple, kaksinkertainen; treple, kolminkertainen; decple, kymmenenkertainen, plvreple, moninkertainen

Numeraalit

Perusnumerot:

vn – 1

dv – 2

tre – 3

qvat – 4

qvin – 5

sex – 6

sep – 7

oc – 8

nem – 9

dec – 10

decvn – 11

decdu – 12

dectre – 13

decqvat – 14

decqvin – 15

decsex – 16

decsep – 17

decoc – 18

decnem – 19

dudec – 20

dudec-vn – 21

dudec-dv – 22

tredec – 30

qvadec – 40

qvindec – 50

sexdec – 60

sepdec – 70

ocdec – 80

nemdec – 90

cent – 100

mil – 1000

milion – 1.000.000

miliarde – 1.000.000.000

bilion – 1.000.000.000.000

trilion – 1.000.000.000.000.000

cent un – 101

milion cent mil cent dec    1.100.110

Järjestysluvut:

Toisin kuin on latinvlossa, järjestysluvut muodostetaan LMML:ssä lähes aina -(e)sime-päätteen avulla:

prime, ensimmäinen; dvsime, toinen; tresime, kolmas; qvatesime, neljäs; qvinesime, viides; decprime, yhdestoista; decdvsime, kahdestoista; dvdecesime, kahdeskymmenes; dvdec-prime, kahdeskymmenesensimmäinen; dvdec-dvsime, kahdeskymmenestoinen; centesime, sadas; cent prime, sadasensimmäinen

Murtoluvut:

Murtoluvut muodostetaan käyttämällä rakennetta x ex y partes, esim.:

qvin ex oc partes, viisi kahdeksasosaa.

Desimaalit

LMML:ssä käytetään desimaalierottimena pilkkua suomen kielen tapaan:

π (pii) = 3,14

veloce luminis C (valonnopeus C):

1 079 252 848,8 km/h

2,5 homines in edificie

(2,5 ihmistä rakennuksessa)

Tuhaterotin

LMML:ssä voidaan käyttää pistettä tuhaterottimena:

23.453.923.101

45.744,2

Artikkelit

Aivan kuten suomen kielessä ja klassisessa latinassa tai latinvlossa, niin myöskään LMML:ssä ei käytetä sen enempää määräistä kuin epämääräistäkään artikkelia. Määräisyys siis merkitsee eri kielissä sitä, että puheena oleva asia on entuudestaan tunnettu tai juuri mainittu, ja epämääräisyys taas sitä, ettei asia ole entuudestaan tuttu tai juuri mainittu.

Kuitenkin, jos se on ehdottoman välttämätöntä, niin pronomineja iste ja ile voidaan käyttää määräisyyden ilmaisemiseen, samoin kuin sanaa aliqve ("jonkin verran"). Epämääräisyyden ilmaiseminen sen sijaan on tuskin koskaan tarpeellista.

Verbit

LMML:ssä verbioppi eroaa eniten latinvlosta.

Mutta kuten siinä, niin myöskin LMML:ssä verbi muodostetaan latinan verbin supiinimuodon avulla.

Verbin infinitiivi muodostetaan -ae-päätteen avulla (vastaa latinan päätettä -are):

ambulatae (kävellä, kulkea)

amatae (rakastaa)

coloratae (värittää)

perforatae (lävistää)

visae (nähdä)

cursae (juosta)

Näistä verbeistä kaksi viimeistä ovat latinassa epäsäännöllisiä, ja siksi niiden supiinimuoto on epätavallinen:

videre -> vis-

currere -> curs-

Kun verbin infinitiivistä otetaan -e pois, saadaan aikaiseksi verbin preesensin indikatiivimuoto:

ambulata

me ambulata (kävelen, kuljen)

Toisin kuin on laita latinvlossa, LMML:ssä verbin imperatiivimuoto saadaan aikaan lisäämällä preesens-muotoon yksi -a lisää:

ambulataa! (kävele!/kulje!)

ventaa! (tule!)

Kun taas verbin supiinivartaloon lisätään pääte -e, saadaan passiivin menneen ajan muoto:

cane saepe vise (usein nähty koira)

ambulate dum longe tempore

(kuljettu pitkän ajan kuluessa)

Partisiipin preesens muodostetaan lisäämällä verbin supiinivartaloon pääte -ine (tai -in):

muliera ambulatine (kävelevä/kulkeva nainen)

viro scriptine (kirjoittava mies)

fele lavatine se (itseään pesevä kissa)

Muodostaaksesi sellaisen verbin infinitiivin, joka ilmaisee päämäärää, kohdetta, tarkoitusta tai aikomusta, käytä partikkelia a ennen verbin infinitiivimuotoa. Rakenne "tehdäkseen" muodostetaan preposition pro ja verbin infinitiivimuodon avulla. Sellainen rakenne kuin "haluan hänen menevän" muodostetaan LMML:ssä mieluummin sivulauseen kuin infinitiivin kautta, täten: me volita, qve ile vasa (haluan hänen menevän).

Klassisessa latinassa ei muuten ole sanaa "että", mutta LMML:ssä, kuten latinvlossakin, on. Se on tämä qve.

Verbejä muodostetaan LMML:n substantiiveista korvaamalla substantiivin pääte verbin päätteellä:

petitionatae, anoa, tehdä anomus; cemicatae, harjoittaa kemiaa

Apuverbit

Latinan verbi esse (olla) on LMML:n kielellä esae.

Verbin aktiivin preesensmuoto on periaatteessa esa, mutta sen voi lyhentää muotoon es:

me nvnc es fatigate, sed tv no es tale nvnc

(olen väsynyt, mutta sinä et ole sellainen nyt)

esae-verbiä voi pitää yhtenä apuverbeistä.

Muita LMML:n apuverbejä:

habae (omata, olla jollakulla tai jollakin)

potae (voida, kyetä)

debae (täytyä, pitää)

Kaikilla näillä kolmella apuverbillä passiivin partisiipin perfektin muoto on epäsäännöllinen:

habae -> habe

potae -> pote

debae -> debe

Lisäksi ovat seuraavat apuverbit:

volitae (tahtoa, haluta)

licitae (saada, olla lupa)

nolitae (olla tahtomatta)

malitae (mieluummin tahtoa)

Aika- ja tapamuodot yhdessä paketissa

Tärkeimpänä esimerkkiverbinä on seuraavassa verbi lavatae, "pestä":

AKTIIVI:

preesens:

lavata

esimerkki: me lavata (pesen)

imperfekti:

lavataba

esimerkki: me lavataba (pesin)

I futuuri:

lavatabi

esimerkki: me lavatabi (tulen pesemään / olen pesevä / pesen (tulevaisuudessa))

II futuuri eli futuurin perfekti:

lavataveri

esimerkki: me lavataveri (tulen olemaan pessyt)

perfekti:

lavatavi

esimerkki: me lavatavi (olen pessyt)

pluskvamperfekti:

lavatavera

esimerkki: me lavatavera (olin pessyt)

preesensin irreaali:

lavatea

esim.: me lavatea (pesisin)

perfektin irreaali:

lavatavisse

esim.: me lavavisse (olisin pessyt)

Esimerkkinä epäsäännöllisistä verbeistä:

dictae (sanoa)

-> me dictaba (sanoin)

visae (nähdä)

-> me visaba (näin)

PASSIIVI:

Passiivin muodostaminen onkin hiukan vinkeämpää LMML:ssä.

Usein voidaan passiivinen verbimuoto muodostaa persoonattoman une-pronominin avulla:

preesens:

une lavata (pestään)

imperfekti:

une lavataba (pestiin)

esae-verbiä käytetään joskus eli perfektin ja pluskvamperfektin tapauksessa apuverbinä passiivimuodon muodostamisessa:

perfekti:

es lavate (on pesty)

pluskvamperfekti:

esaba lavate (oli pesty)

perfektin irreaali:

esea lavate (olisi pesty)

deventae-verbiä (deventae = tulla joksikin) voi käyttää yleisestikin passiivin apuverbinä. Esim.:

me deventa lavate

(=minut pestään)

me deventaba lavate

(=minut pestiin)

me deventea lavate

(=minut pestäisiin)

me deventaveri lavate

(=tulen olemaan pesty)

Muita esimerkkejä:

si une lavatea autocinete (jos moottoriajoneuvo pestäisiin)

dictae (sanoa) 

-> sic une dicta a me(niin minulle sanotaan)

visae (nähdä)

-> une visaba me (minut nähtiin)

Toivotuksissa ja toivomuksissakin voidaan käyttää apuverbinä yllä mainittua verbiä deventae (tulla joksikin):

deventaa vos esate felices!

(= olkaa onnellisia / toivon teidän olevan onnellisia)

deventaa nos abvase iam!

(= kunpa lähtisimme jo!)

Adverbit

Puhtaat adjektiiveista ja partisiipeista johtamattomat adverbit omaksutaan latinasta sellaisenaan yksin oikeinkirjoituksen mahdollisia muutoksia lukuunottamatta.

Muut adverbit muodostetaan LMML:n adjektiiveista korvaamalla -v:llä adjektiivin pääte:

magne -> magnv

finice -> finicv (suomeksi, suomen kielellä)

LMML:n partisiipin preesens -muotoon voi myöskin lisätä päätteen -v:

amatine, rakastava; amatinv, rakastaen

Kaikki adverbit päättyvät komparatiivissa päätteeseen -vor, ja superlatiivissa päätteeseen -vis. Esim.:

mox, pian; moxvor, pikemmin; moxvis, pikimmin, pikimmiten

liberv, vapaasti; libervor, vapaammin; libervis, vapaimmin

amatinv, rakastavasti; amatinvor, enemmän rakastavasti; amatinvis, eniten rakastavasti, rakastavimmin

Huomaa, että passiivin perfektimuodossa adverbin päätteet tulevat aina vasta loppu-e:n jälkeen:

vnitev, yhdistyneenä; vnitevor, yhdistyneemmin; vnitevis, yhdistyneimmin

Prepositiot

LMML:n prepositiot ovat melkein samat kuin latinassa vain sillä erotuksella, että ne ovat foneettisesti kirjoitettuja. Latinasta poiketen kuitenkin prepositio ab toimii tekijäagenttina niin elävien olentojen kuin elottomien asioiden kanssa:

aqve esaba congelate ab frigore

(vesi oli pakkasen jäädyttämä)

navicule esaba fabricate ab Pekka et Mari

(vene oli Pekan ja Marin valmistama)

Jokaisella prepositiolla on vain yksi merkitys tai joukko toisilleen läheisiä merkityksiä.

Transitiivisia eli objektin saavia partisiipin preesensin muotoja käytetään joskus prepositioina:

regardatinv, koskien; exceptinv, poislukien

Konjunktiot

Latinan konjunktiot, foneettisesti kirjoittaen, omaksutaan sellaisenaan. LMML:ssä ei ole juurikaan poikkeuksia tästä toisin kuin latinvlossa.

"Kyllä" on latinaa mukaillen ita, ita vere tai sic es eikä "si".

Perustava kieliopillinen sanasto

abhinc     [aikaa] sitten

adeo    niin, siinä määrin; jopa, vieläpä

adhvc    toistaiseksi, tähän asti, yhä vielä

admodvm    melko, varsin, hyvin

alias    muulloin, toiste, toisella kertaa; toisessa yhteydessä

alibi    muualla, toisaalla

aliqva    jotakin tietä, jotenkuten

aliqvanto    jossain määrin, jokseenkin

aliter    toisin, muuten

alivnde    muualta, toisesta paikasta

antea    sitä ennen, aikaisemmin

aversvs    taaksepäin

cras    huomenna

cvr    miksi

denvo    uudestaan, uudelleen, jälleen, toistamiseen

deorsvm    alaspäin

div    kauan, jo kauan sitten

dvm    sillä aikaa kun, aikana, kuluessa

eqvidem    todella, todellakin

etiamnvnc    vielä nytkin

extra    ulkopuolella

heri, hesterno    eilen

hic    täällä, tässä

hinc    tästä, täältä; tämän jälkeen; tästä lähtien; tämän johdosta

hodie    tänään

hvc    tänne; tähän (asti)

iam    jo

ibi    siellä, tuolla

ilic    tuolla, tuossa, siellä

ilvc     tuonne, sinne, siihen

impvne    rankaisemattomuudella, koskemattomuudella

inde    sieltä, siitä; sen jälkeen; sen johdosta

insvper    sitä paitsi; päällä, päälle, päältä

interea    sillä välin, sillä aikaa; kuitenkin

interdvm    ajoittain, joskus, toisinaan

ita    siten, niin, näin; kyllä

ita, ita vere, sic es    kyllä

itervm    jälleen, uudelleen, uudestaan, jälleen

modo    (kunhan) vain; ainoastaan; äsken, juuri, heti

mox    kohta, pian; sitten

nedvm    sitä vähemmän, saati sitten, puhumattakaan

neqvaqvam    ei mitenkään

necne    vai ei [aloittaa alistetun kaksoiskysymyksen jälkimmäisen osan]

nimis    liian, liiaksi

nihilominvs    siitä huolimatta

no    ei (käytetään verbin yhteydessä)

non    ei (käytetään erillään verbistä)

nondvm    ei vielä

nvnc    nyt

nvnqvam    ei koskaan, ei milloinkaan

nvper    äskettäin, hiljattain

nvsqvam    ei missään; ei mihinkään; ei mitään varten

obiter    häthätää, ohimennen, sivumennen

paene    melkein, lähes

pariter    yhtäläisesti, samoin; yhdessä

parvm    liian vähän

parvmper    vähän aikaa; vähäksi aikaa; hetkeksi

pasim    hajallaan, siellä täällä, sinne tänne

poro    edelleen, eteenpäin; vastedes

postea    jälkeenpäin, myöhemmin, sittemmin

posthac, postibi    tästedes, vastedes

potivs    pikemmin, pikemminkin, mieluummin

praes    käsillä, valmiina

pridem    jo aikoja sitten

procvl    kauas, kaukaa, kaukana

propterea    sen tähden, sen vuoksi

prorsvm    eteenpäin; suorastaa, aivan; täysin sanalla sanoen

qvam, qvomodo    kuinka, miten, millä lailla

qvamlibet     mielin määrin, kuinka paljon tahansa

qvamprimvm    niin pian kuin mahdollista

qvamvis    vaikka; vaikka kuinka

qvando    milloin, koska; jolloin; joskus; kerran; kun, koska kerran

qvantopere    kuinka suuresti; niin suuresti kuin

qvantvm    yhtä paljon kuin, niin paljon kuin

qvare    miksi; jonka tähden

qvasi    ikään kuin jos; tavallaan; suunnilleen

qve    että

qvidem    kyllä, tosin

qvidni    miksi ei

qvipe    todella, epäilemättä; näet, -han, -hän

qvondam    kerran, muinoin, aikoinaan; joskus, vastedes

qvoniam     koska (kerran)

qvotidie    jokapäiväinen

saepe    usein, monesti

saltem    ainakin, edes, vähintään

satis    riittävä; riittävästi, tarpeeksi, kylliksi

semel    (vain) kerran

semper    aina

sensim    pikkuhiljaa, vähitellen

sic    niin, siten

sic es, ita vere, ita    kyllä

sicvt    kuten, niin kuin; ikään kuin

simvl    samalla, yhdessä, yhtäaikaa

sis    jos tahdot; ole hyvä

solv    ainoastaan, vain

statim    heti; kohta

svbter    alapuolella, alla, alitse

tandem    lopulta, vihdoin; oikeastaan

tantvm    niin paljon; ainoastaan, vain

tvnc    silloin, sitten

vbi    missä, jossa

vbiqve    kaikkialla, missä tahansa

vna    yhdessä, samalla

vnde    mistä, josta

vndiqve    kaikkialta; kaikin puolin

vsitate    kuten tavallista

valde    kovasti, sangen, suuresti

vix    vaivoin, hädin tuskin

Itse paheksun sitä, että latinvlossa "kyllä" on si, kun sanalla on sitten toinenkin merkitys. Itse vedin tässä klassisemmaksi.

Prepositiot

a    luo, kohti, päin; [ajasta:] asti, saakka

ab    luota, -lta, -sta, lähtien; tekijäagentti

ad    lähellä, vieressä, luona, kohdalla, kohdassa, -lla, -llä

ante    edessä, edellä; ennen, aiemmin, etukäteen

apvd    luona, lähellä; varrella, vieressä; parissa, keskuudessa

circvm    ympärillä, ympäri; tienoilla, luona; noin, suunnilleen

cis    tällä puolella

clam    huomaamatta, salaa

contra    vastapäätä, toisella puolella; sitä vastoin, päinvastoin; vastaan, vasten, vastoin

coram    edessä, julkisesti, läsnä; läsnäollessa

cvm    kanssa, mukana

de    koskien, -sta; -lta, -sta, -ltä, -stä

desvper    ylhäältäpäin

dvrante    aikana, kuluessa

erga    kohtaan, suhteen, vastaan

ex    -sta, -stä, ulos, pois

gratia    ansiosta, kiitos kuuluu

in    sisällä, sisässä

infra    alapuolella, alla

inter    välillä, välissä

intra    sisällä

ob, propter    vuoksi, takia, johdosta, tähden

palam    ääneen, julkisesti

penes    hallussa, käsissä, luona

per    halki, läpi, kautta

pone    takana, takaa

post    takana; jälkeen, jäljessä

praeterea    sitä paitsi, lisäksi, edelleen

pro    puolesta, hyväksi, varten; tehdäkseen

prope    lähellä; lähes, miltei, melkein

qvoad     niin kauas kuin, mikäli, niin kauan kuin, kunnes

secvndvm    myöten, pitkin; mukaan, mukaisesti

sine    ilman, vailla

svb    alla, alapuolella

svper     ylhäällä, päällä

svpra    yläpuolella

svr    pinnalla, päällä, -lla, -llä

svrsvm    ylös, ylöspäin

tenvs    asti, saakka

trans    toisella puolella, jonkin takana

vltra    tuolla puolella

versvs    kohti, päin

vice    sijaan, sijasta

Konjunktiot

avt    tai; vai

avt... avt, vel... vel, sive.,. sive    joko... tai

dvmodo    kunhan vain

ergo    siis, niinpä, sentähden

et    ja, sekä

etiam    myös

etsi    joskin, vaikka

igitvr    siis, niinpä

nam    sillä, näet, nimittäin

ne    ettei, jottei

nec... nec    ei... eikä

nisi    jollei, ellei

propterea qvod    sen tähden että

qvam    kuin

qvia    koska

qvod    sikäli kuin, minkä tähden; koska, sen tähden että, se että

sed    mutta; vaan

si    jos

sive... sive, avt... avt, vel... vel    joko... tai

tam    niin, yhtä

tamen    kuitenkin, kuitenkaan, joka tapauksessa, silti; yhtä kaikki

vt    kuten

vt    jotta

vtrvm    -ko, -kö

vel    eli, tai

vel... vel, avt... avt, sive... sive    joko... tai

Lopuksi

Haluaisin lopuksi todeta lyhyeksi, mitä kolme asiaa ovat mielestäni tärkeimmät omat kontribuutioni osana Houghtonin-Bartlettin-Kärnän jatkumoa.

1. Olen keksinyt adjektiivien ja nk. substantiivien yhteissuvun yhteisen päätteen, joka on-e.

2. Kuinka nominit taipuvat luvussa ja sijassa.

3. Vaikka kieleni verbiopissa on vahvoja vaikutteita Bartlettin latinvlon verbiopista, niin se on silti omanlaisensa.

Ja ihan lopuksi:

Blogini eli meis diarie binarie in latine mvltv malv locvte

libre fasces

Blogin nimi on itse keksimäni sanaleikki. Oli ihan sisäinen pakko nimetä se siten. No hyvä on, minä kerron sitten. Kaupallisen ja ruman sosiaalisen median yhteisöpalvelun Facebookin nimi ja muinaisroomalainen toimeenpanovallan tunnus fasces, joka sana tarkoittaa vitsakimppua, liittyvät molemmat siihen.