Jeesuksen elämä ja raikkaudet

Nasaret sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Sepforiksen suurkaupungista. Sepforis oli ollut vuoteen 20 jKr. Galilean pääkaupunki, mutta puhjenneiden mellakoiden vuoksi roomalaiset olivat laajalti hävittäneet kaupunkia. Jälleenrakennuksen jälkeen se oli ollut vain suurkaupunki.

Niin, ja Sepforis oli leimallisesti juutalainen kaupunki. Jeesus on parhaassa nuoruudessaan voinut työskennellä rakentajan ammatissa Sepforiksessa. Kaupungin jälleenrakennuksen aikana siellä olisi riittänyt työtä. Tosin Nasaretkaan ei ollut mikään unelias tuppukylä, joten sieltä on voinut Jeesus löytää aivan tarpeeksi töitä itselleen.

Olin pitänyt vuoteen 2016 asti selvänä, että Jeesus osasi ainakin auttavasti kreikkaa sen vuoksi, että hän työskenteli Sepforiksessa. Mutta nykyään me tiedämme Nasaretin olleen siihen aikaan kaikin puolin vireä kylä. Ja tiedämme myöskin, että Sepforis oli leimallisesti juutalainen kaupunki, eli siellä asui vain vähän jos ollenkaan kreikankielisiä. Joten vasta äskettäin olen saanut selville, että Jeesus mahdollisesti ei osannutkaan kovin hyvin kreikkaa.

Julkisen toimintansa Jeesus aloitti joskus kolmekymppisenä. Tähän aikaan Roomaa hallitsi Tiberius. Herodeksen kuoleman jälkeen Juudeasta oli erotettu kaksi osaa, koska alue piti jakaa Herodeksen kolmen pojan kesken. Heistä yksi, Juudean maakunnan hallintaansa saanut, hoiti virkaansa niin huonosti, että roomalaisten oli pakko erottaa hänet. Tilalle nimitettiin roomalainen maaherra. Jeesuksen astuttua julkisuuteen tässä virassa toimi Pontius Pilatus (maaherrana 26-36 jKr.).

Juutalaiset olivat Rooman valtakunnan vaikeimmin hallittava etninen ryhmä. Jos roomalaisista hallitsijoista voisi ylipäätään sanoa, että he kohtelivat jotain alistamaansa kansaa hyvin, niin voi sanoa, että he kohtelivat jotensakin niin ainakin juutalaisia. Heillä oli vähän syytäkin kohtuullisen ihmismäiseen käyttäytymiseen, sillä juutalaiset olivat itsetietoista ja erityisyydestään ylpeää porukkaa. Juutalaisilla oli muista valtakunnan alamaisista poiketen oma yksijumalainen varsin erikoislaatuinen uskontonsa, ja juutalaisten uskonnolliset ja kansalliset tunteet olivat kaiken aikaa vaarassa leimahtaa liekkeihin. Roomalaiset miehittäjät voivat tuntea istuvansa ruutitynnyrin päällä.

Jeesus oli isältään oppinut rakentajan ammatin, mutta nyt 30 vuoden iän saavutettuaan Jeesus luopui työnsä tuottamasta taloudellisesta turvallisuudesta ja aloitti kiertelevän matkasaarnaajan elämän. Uuden testamentin mukaan hän opetti ja paransi sairaita ja pahojen henkien vaivaamia. Hänen opetuksessaan oli keskeisellä sijalla Jumalan valtakunta ja se että pyhien kirjoitusten lupaukset olivat hänessä käyneet toteen. Juutalaiset unelmoivat tähän aikaan suuresta Jumalan sankarikuninkaasta, joka ajaisi roomalaiset pois ja perustaisi juutalaisten Israelin valtakunnan uudelleen täyteen loistoonsa. Siksi Jeesuksen piti hillitä itseensä kohdistuvia messias-spekulaatioita, jotka aiheuttaisivat vain hallaa hänen työlleen. Hänen Jumalansa valtakunta oli aivan toisenlainen kuin juutalaisten unelma traditionaalisen uskonnon mukaisesti hallitusta ruhtinaskunnasta. Se merkitsi Jumalan hallintavaltaa.

Juutalaiseen kulttuuriin kuului käytäntö, että erityistä uskonnollista opastusta haluava mies saattoi etsiä itselleen rabbin, jonka opetusta liittyi sitten seuraamaan. Saarnaajanuransa alussa Jeesus teki asiat "väärin päin": hän itse etsi kansan joukosta sopivat kaksitoista miestä, joista hän teki ja muokkasi oppilaittensa ydinryhmän. Näille kahdelletoista hän antoi sitten lähempää opetusta.

Jeesus saavutti suurta suosiota juutalaisen kansan keskuudessa. Hän oli karismaattinen ja lämmin ja ystävällinen persoonallisuus. Hänen opetuksensa oli aivan toisenlaista kuin se mihin ihmiset olivat tottuneet. Hän opetti niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin juutalaiset kansanjohtajat ja lainoppineet. "Mitään tämänkaltaista emme ole koskaan kuulleet", ihmiset päivittelivät.

Jeesus opetti, että ihmisten tulee ennemmin kantaa toistensa taakkoja kuin moralisoida kanssaihmisiä kauheasti siitä, että nämä eivät aina pystyneet noudattamaan hirmuisen tarkasti juutalaisten uskonnollista lakia. Moraaliopetuksessa hän toi esiin sellaisen aivan uuteen ihmiskuvaan perustuvan näkemyksen, että Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä on enemmän kuin hyviin tekoihin pyrkimistä ja pahojen tekojen välttämistä: Jeesus ulotti etiikan ihmisen sisimpiin vaikuttimiin asti. Tämän ihmiskuvan mukaan ihminen on moraalisesti ja siis Jumala-suhteensa kannalta psykofyysinen kokonaisuus, eikä vain ihmisen hyvien ja pahojen tekojen summa: ihmisen teot ja hänen käyttäytymisensä ovat hänen kokonaispersoonallisuutensa hedelmiä. Tässä, että Jeesus opetti eettisyyden vaatimusten ulottuvan myös ihmisen sisimpiin vaikuttimiin, vaikutti se tärkeä motiivi, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei kukaan voi omiin voimiinsa turvaten täyttää moraalilain vaatimuksia. Kaikki ovat luonnostaan synnin vallassa eivätkä omiin, Jumalasta ja hänen valtakunnastaan irrallisiin mahdollisuuksiinsa turvaten kykene millään elämään eettisesti hyvää elämää. Siksi pitää kokonaan luopua yrittämisestä kelvata Jumalalle. Tämä oli asia, jota hänen lähimmät oppilaansakaan eivät oikein pystyneet käsittämään.

Jeesus sanoi kerran oppilailleen, että vaikeampi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Oppilaat olivat tästä aivan hämmennyksissään ja kysyivät häneltä, että voiko sitten kukaan pelastua. Jeesus vastasi heille: "Mikä on ihmisille mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista."

Jeesus joutui saarnaajantyössään myös arvostelemaan ihmisiä. Juutalaisen yhteisön arvostettuja ja kunnioitettuja jäseniä hän moitti kovuudesta ja tekopyhyydestä. Tämä nakersi näiden ihmisten arvovaltaa, mikä toi Jeesukselle vihamiehiä. Viimeinen pisara on voinut sitten olla se, kun hän mellasti ajaen Jerusalemin temppelin alueelta rahanvaihtajia ja uhrieläinten myyjiä.

Lopulta kävi niin, että juutalaisten pääsiäisjuhlan saapuessa Jeesusta tultiin yöllä vangitsemaan. Joku hänen oppilaistaan löi ylipapin palvelijalta korvan irti, mutta Jeesus paransi korvan ja totesi: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Hänen lähimmät oppilaansa, jotka olivat hänen seurassaan, pakenivat ja jättivät hänet. Heitä ei ruvettu jahtaamaan, koska heitä ei koettu isommaksi uhaksi normaalille järjestykselle.

Ensin Jeesusta kuulustelivat juutalaisten omat viranomaiset. Kuulustelussa Jeesus totesi juutalaiskansan ylipapille Joosef Kaifaalle olevansa Jumalan poika. Tätä kuulustelijat pitivät jumalanpilkkana, varsinkin kun kuulustelijat tiesivät, että Jeesus samaisti Jumalan pojan Danielin kirjassa mainittuun Ihmisen poika -hahmoon. Kuulustelijat myöskin aidosti pelkäsivät, että juutalaisen messiasideologian vuoksi Jeesukseen ladatut toiveet voisivat aiheuttaa sen, että Jeesuksen takia roomalaiset tuhoaisivat heidän kansakuntansa.

Koska juutalaisella tuomioistuimella ei ollut oikeutta langettaa kuolemantuomiota, Jeesus toimitettiin roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen luo. Juutalaisten kansanjohtajien asiamiehet syyttivät maaherran edessä Jeesusta kapinoitsijaksi. Pilatus ei muuttanut kansanjohtajien langettamaa tuomiota. Koska Pilatus havaitsi syytetyn pitävän itseään juutalaisten messiaana, hän katsoi olevan varminta tuomita Jeesus kuolemaan; päätöstä varmastikin auttoi se, että pääsiäisjuhlan aikana juutalaisten uskonnolliset tunteet olivat kuumimmillaan. "Räjähdyksen" vaara oli aina olemassa. Ja näyttää siltä, että Jeesuksen vastustajat olivat vieläpä kiihottaneet hieman lisää Jerusalemiin saapuneita pyhiinvaeltajia. Pilatus ei halunnut joutua keisarin silmissä huonoon huutoon.

Jos Jeesus olisi ollut Rooman kansalainen, hän olisi säästynyt tältä kauheudelta - mutta hänpä oli vain juutalainen maalaispoika. Ennen kuin Jeesus vietiin ristiin naulattavaksi, roomalaiset sotilaat kiduttivat häntä. Jeesus joutui sitten verissään, ruoskanjäljet selässään ja orjantappuroista kyhätty "kruunu" päänsä lihaan painettuna, kantamaan ristinsä poikkipuun teloituspaikalle. Uuteen testamenttiin tallennettu perimätieto kertoo, ettei Jeesus jaksanut kantaa palkkia perille asti. Siksi eräs pelloltaan töistä tuleva kaveri pakotettiin kantamaan puuta lopun matkan. Maaherra Pontius Pilatus, käski kiinnittää Jeesuksen ristiin kyltin, jossa kerrottaisiin teloituksen syy kolmella kielellä, latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi: "Tämä on Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Hän tarkoitti sillä: Näin käy jokaiselle, joka itsensä kuninkaaksi nimittämällä uhmaa Rooman valtaa.

Uuteen testamenttiin talletettu perimätieto kertoo, että Jeesuksen kanssa teloitettiin myös kaksi muuta rikollista. Heitä kaikkia jotkut ilkeän näytännön katselijoista pilkkasivat onnessaan.

Jeesus kuoli jostain syystä onnekkaasti aivan ennen aikojaan. Ehkä sotilaat olivat ruoskineet häntä ennen tuomion täytäntöönpanoa tavallista ankarammin. Mutta kaksi muutakin tuomittua olivat ristiinnaulituiksi suhteellisen hyvässä asemassa: koska ristiinnnaulatut eivät saaneet jäädä riippumaan juutalaisten pääsiäisen ajaksi, sotilaat kävivät jossain vaiheessa katkomassa heidän sääriluunsa, jotta he eivät voisi jaloillaan tukea itseään ristillä ja siten tukehtuisivat kuoliaaksi riittävän pian. Koska Jeesus oli jo kuollut, hänen luitaan ei tarvinnut katkoa. Ruumiit otettiin sitten alas.

Jeesus haudattiin. Mutta melko läheisessä tulevaisuudessa Jeesus kuitenkin sitten nousi kuolleista. Niin hänen oppilaansa kokivat asian. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi joukolle lähimpiä oppilaitaan, puhui heidän kanssaan, söi heidän kanssaan ja opetti heitä. Sitten myöhemmin Jeesus katosi heidän näkyvistään. Mutta ennen lähtöään hän vakuutti oppilailleen olevansa heidän kanssaan joka päivä tämän maailmanajan loppuun saakka.

Niin se käy.

Asiaan edes jotenkin liittyvää kirjallisuutta:

• T.P. Virkkunen: Yksilön uskonnollinen kehitys (kehityspsykologinen ja uskontotieteellinen tutkimus)

• T.P. Virkkunen: Uskonto ja maailmankuva (edelliseen perustuva yleisesitys)

• Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus (kristillinen romaani, joka melkein tulisi valita joka vuosi vuoden kristilliseksi kirjaksi)

"Siihen aikaan minä olin todella viisas ja ymmärsin kaiken"

PS. Ensimmäinen äkillisistä hengellisluontoisista kriiseistäni oli ollut vuonna 1993 tapahtunut kristinuskon perusasian tajuaminen. Vuonna 2016 taas olin ruvennut ajattelemaan, että Kristuksen sovitustyön ja Pyhän hengen voiman takana ei välttämättä olekaan toimivaa Jumalaa, vaan että kyseessä saattaa olla pelkästään hyvää tekevä psykologinen ilmiö. Vuonna 2021 olin tullut siihen tulokseen, että ei edes tarvita turvautumista Kristuksen sovitustyöhön. Riittää, että tajuaa, että ihminen ei kykene muuttamaan itseään moraaliseksi eikä motiivejansa puhtaiksi. Eikä hänen pidä sellaista yrittääkään. Ihminen muuttuu yrityksestään riippumatta, jos muuttuu. Siteeraan lopuksi Jeesus Nasaretilaista: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."

Viimeinen PS

Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa nk. pääblogistani 21.12.2022 julkaisemani blogimerkinnän Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.