Alla oleva ensimmäinen teksti koirastani kuuluisi oikeastaan arkistoon, koska Elmeri on kuollut. Mutta en vain ole jaksanut enkä varmaan koskaan jaksakaan tai halua muuttaa ao. tekstiä menneeseen aikamuotoon.

Huomattavasti alempana sitten ainakin jossain määrin pätevä tietolaatikko koirasta. Siis koira-nimisestä eläinlajista. Osastossa oli alkuperäisten Elisan palvelimella (Tai Nicin, ja myöhemmin Saunalahden, ja myöhemmin Elisan) sijainneen sivustoversioni yhteydessä sijainnut laajempi katsaus koiraan, mutta sen laatuongelmien vuoksi olen poistanut sen, koska en ollut jaksavainen päivittämään ja korjaamaan sitä. Tietolaatikkoa olen kuitenkin hieman parannellut.

Elmeri

Urospuolinen koirani Elmeri Kärnä on vankka anarkokonservatiivi. Hän syntyi v:n 1993 huhtikuussa osana viiden pennun pesuetta. Hänen äitinsä ja isänsä olivat molemmat sekarotuisia. Ulkonäöllisesti hän muistuttaa lapinkoiran ja belgianpaimenkoiran risteytystä. Hän on myös ollut uskomattoman kaunis: ennen vanhaan tietämättömät luulivat häntä siksi puhdasrotuiseksi. Hän on huuliensa seutua lukuunottamatta täysin musta, paitsi että hänen rintansa on valkoinen. Säkäkorkeus hänellä on muutaman sentin vähäisempi kuin saksanpaimenkoiralla. Jos sanotaan vähän tarkemmin, niin hän on lievästi isokokoisempi kuin tyypillinen lapinkoira. Hänellä on erittäin hyvä luonne; Elmeri on ollut tavattoman ystävällismielinen niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan. Häntä saa toinen koira yleensä provosoida paljon, ennen kuin hän suuttuu. Toisaalta hänellä on ollut myös ihan mielettömästi sisua. Elmeri on myös ollut itse lempeys itseään pienempiä koiria kohtaan (kuin Jeesuksen äiti!) Ja hän on tavattoman sosiaalinen eläin. Pahaksi onneksi en aikoinaan onnistunut kasvattamaan häntä kamalan hyvin, joten hän ei ehkä ole aina hirveän tottelevaista tyyppiä. Vanhemmiten hän on nukkuessaan kuorsannut. Myös koko hänen suunympäryksensä on muuttunut harmaaksi tai valkoiseksi (pentuiän jälkeen valkoista oli vain etuhuulissa). Vuoden 2004 aikana myös hänen peppukarvansa harmaantuivat.

E l m e r i o n v a n h a . Vuoden 2005 keväällä Elmerillä alkoi olla hengitykseen liittyviä ongelmia. Välillä hänellä oli jonkin verran kuumettakin. Häntä käytettiin lääkärissä ja välillä vaihdettiin eläinlääkäriäkin. Elmeri sai lähetteen Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Lopullinen diagnoosi hengitysongelmasta oli, että Elmerillä on nielun halvaus: äänihuulet olivat sen vuoksi miten sattuu, mikä haittasi hengitystä. Elmerin kunto oli myös välillä niin heikko, että pelättiin, että hänet on pakko lopettaa. Päätettiin, että heti kun Elmerin kunto sen kestää, niin hänet pistetään leikkaukseen. Lopetettiin kortisonin annosteleminen, ja kesällä Elmerin nielu leikattiin. Elmeri selvisi leikkauksesta ja hän sai mukaansa hirveän perusteelliset kotihoito-ohjeet. Jouduimme lopettamaan Elmerin kodin ulkopuolella ulkoilemisen vähäksi aikaa kokonaan. Elmeri joutui senioridieetille: se merkitsi sitä, että hän sai syödä vähemmän rasvaista ruokaa ja melko vähärasvaisia makupalojakin vastedes. Uusi ruokavalio on muuttanut Elmerin ruokailukäyttäytymistä sillä lailla, että nykyään hänelle kelpaa mikä tahansa, mitä hänelle eteen kannetaan. Ensialkuun Elmerin ruoka piti myös tarjoilla pehmeänä, jotta nieluparalle ei käy kehnosti. Uusi ruokavalio sai Elmerin jonkin verran laihtumaan - huolimatta vahvasti heikentyneestä ulkoliikunnan tasosta. Vähän myöhemmin aloitettiin taas pikku hiljaa ulkoileminen kodin ulkopuolella, mutta kuntouttaminen tehtiin varovasti - Elmerin kunnon mukaan. Syksyn lähestyessä Elmeri alkoi piristyä yhä enemmän: hän alkoi olla taas kiinnostunut enemmän maailmasta ympärillään, hän alkoi hyppiä sohvillekin. Kerran hän lähti metsässä hänen kanssaan käydessäni jonnekin hirveää vauhtia, jolloin jouduin rynnimään hänen perässään. Haukkuminen häneltä jäi joksikin aikaa kokonaan. Kerran ollessani hänen kanssaan pikkulenkillä Elmeri havaitsi jonkin eläimen. Näin, että selvästi Elmerin teki mieli haukkua, mutta ilmeisesti hän tunsi, että nielu on jotenkin muuttunut sillä lailla, että haukkumisen yrittäminen ei varmaan kannata. Saman vuoden loppupuolella Elmeri alkoi taas haukkua, mutta haukunta oli käheää ja aluksi se oli tuskin kuuluvaa. Aikaa myöten, kun Elmeri oli harjoittanut ääntänsä tarpeeksi, hän onnistui saamaan haukuntansa jonkin verran kuuluvammaksi. Vuonna 2006 huomattiin, että hänellä on alkanut olla karvoitusta aikaisempaa enemmän. Hänellä ovat toisaalta takajalat selvästi heikompia kuin nuorempana.

Vähän uudempaa: Veljeni Sami silloisen vaimonsa Aakin kanssa oli hankkinut vuoden 2006 loppupuolella itselleen valkoisen espanjanvesikoiran, jolle antoivat Elmerin edesmenneen äidin mukaan nimeksi Minttu. Itse tapaan kutsua Minttua Lambiksi. Elmeri ja Lambi tutustuivat toisiinsa, ja heistä on tullut oikeasti hyvät ystävät. Vauhdikas pentu antoi vanhukselleni vauhtia, ja Elmeri selvästi piristyi uuden ystävänsä takia. Sami, Aaki ja Lambi asuvat sen verran usean kilometrin takana Elmerin kotoa, etteivät ystävykset tapaa läheskään joka päivä, mutta näkevät toisiaan kuitenkin aina joskus. Sami ja Aaki hankkivat vuosi myöhemmin toisen koiran, italianvesikoiran, jolle antoivat nimeksi Lumi. Vielä nuorempi pikkuveljeni Joonas taas oli tyttöystävänsä Ninnun kanssa hankkinut kleinspitzin (suomeksi "pikku sylki"), jolle antoivat nimeksi Nemo. Vähän myöhemmin he hankkivat toisen kleinspitzin, jolle antoivat nimeksi Oodi. Molemmat ovat urospuolisia.

Elmeri vietiin keväällä 2008 trimmattavaksi. Hänet ajettiin ensimmäisen kerran elämänsä aikana kesäkarvaan: hänestä tuli melkein kalju! Keskikesällä hänet trimmattiin uudestaan. Karvat ehtivät kasvaa takaisin ennen takatalven koittoa. Vuoden 2009 loppukeväällä häntä käytettiin myös trimmaajalla. Lopputulos oli hassumpi kuin edellisillä kerroilla, sillä trimmaajalta puuttui hienosäätö.

Päivitys 15.6.2009:

Elmeri kuoli sunnuntaina 14. kesäkuuta 2009 klo 17.30, lähes kuudentoista vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä. Elmeri oli muutama päivä aikaisemmin saanut vahvan ripulikohtauksen, joka muuttui sitten oksenteluksi. Hän lopetti syömisen kokonaan. Edes tarjottu maailman paras herkku ei kelvannut hänelle. Lopulta hänen vatsansakin alkoi tuntua turvonneelta. Vein hänet veljieni Samin ja Joonaksen kanssa Samin autolla kunnalliseen eläinlääkäriin. Jo ennen kuin saimme eläinlääkärin suosituksen, me tulimme jo siihen tulokseen, että Elmerille pitäisi antaa piikki. Ja niin tapahtui.

Elmerin maallinen maja tuhkattiin. Valitsin hänelle punaista savea olevan uurnan. Hautasimme hänet mökille Renkoon lauantaina 4. heinäkuuta vuonna 2009.

Aiheeseen liittyviä linkkejä sivustoni muille sivuille

Kuvia, joissa Elmeri mukana

Ulkomaan- tai eräällä kansainvälisellä kielellä Requiescat in pace, Elmeri, eli Lepää Rauhassa, Elmeri -kuvagalleria, jossa kyseessä Elmerin hautaus mökille

Post Scriptum

Alempana tällä sivulla oli ennen ollut pitempi tiedollisesti varsin vanhentunut esitys, jossa kerroin koirasta, koiraeläimistä ja niiden kehityksestä. Mutta koska en koskaan jaksanut päivittää sitä, alla on vain lyhyt tietopuolisesti ainakin auttavasti pätevä tietolaatikko (mutta ilman sitä laatikkoa, koska Google Sites ei jostain syystä tue normaaleja HTML-taulukoita).

Koiran ja suden eroavaisuudet pähkinänkuoressa:

• Aikaisemmin oli luultu käyttäytymispiirteiden perusteella, että sakaali olisi koiran esi-isä. DNA-tutkimuksen kehittymisen myötä on kuitenkin käynyt selväksi, että koiran esi-isä on susi.

• Koira on susi, joka on jäänyt henkisesti hyvin suuressa määrin pentumaiselle asteelle:

• Koirat eivät yleensä ole niin kovia kuin sudet arvovaltataisteluihin (johtajuus). Tästä syystä koirat voivat sopia olemaan hyvin myös lapsiperheissä (eivät luultavasti taistele lasten kanssa arvoasemasta). Tämä koiran ihmisen kannalta leppoisa ominaisuus näkyy hyvin myös siinä, että eri perheisiin (laumoihin) kuuluvat aikuiset samaa sukupuolta olevat koirat voivat joissain tapauksissa hyvin kohdata toisensa ilman että syntyy mitään kähinää. Sama ei ole mahdollista susille.

• Koirat haukkuvat aikuisinakin – aikuiset sudet taas eivät juurikaan hauku.

• Koirat saattavat olla aikuisinakin hyvin leikkisiä – sudella leikkisyys kuuluu hyvin suuressa määrin vain pentuikään.

• Suteen verrattuna keskimääräinen koira on epäitsenäinen, vaikkakin on yksilö- ja rotukohtaista, missä määrin hän sitä on. Koiran työkalupakkiin kuuluu avun pyytäminen ihmiseltä.

• Susi on hieman älykkäämpi kuin koira. Koira on selvinnyt ihmisen seurassa vähemmälläkin älykkyydellä.

• Koiran ruoansulatuselimistö on enemmän kuin suden mukautunut syömään myös kasvisravintoa.

• Koirat aikuistuvat ja tulevat sukukypsiksi aikaisemmin kuin sudet.

• Koirilla on pitempi sosiaalistumisikkuna kuin susilla.

• Koiranartut tulevat kiimaan kahdestu vuodessa, kun taas susilla tämä tapahtuu vain kerran vuodessa.

• Sudella on suuremmat kulmahampaat kuin koiralla.

• Uudet asiat pelottavat koiria, mutta susia ne pelottavat vielä enemmän. Ihminen on pyrkinut jalostamaan koirasta pois pahinta uusien asioiden pelkoa.

• Vaikka koiralla ja sudella elekieli on hyvin yhdenmukaista, ovat hännänliikkeet niillä kuitenkin hieman erilaisia. Myöskin sudet koiraa helpommin kokevat silmiin katsomisen uhkaavana.

• Koiralla ja sudella on päänmuoto hieman erilainen. Näin on selvästi vaikka puhuisimmekin vain eniten alkukoiraa muistuttavista roduista.