Suomenpystykorva

Suomenpystykorvan rekisteröintien määrä on ollut tasaisessa laskussa jo vuodesta 1995 jolloin uusia koiria rekisteröitiin 1198 kappaletta. Vuonna 2006 pentuja rekisteröitiin enää vain 762 kappaletta. (Koiramme- lehti 1-2 2006) Suomenpystykorvasta ei juuri ole säilynyt historiallisia lähteitä, joten sen alkuperä on edelleen hämärän peitossa. Ensimmäiset tiedot koiralajista ovat vuodelta 1875.Uusi rotumääritelmä vahvistettiin jo vuonna 1897. Samalla rodun nimi muutettiin suomalaiseksi pystykorvaksi. Seuraavan kerran rotumääritelmä tarkistettiin 1925 ja viimeksi sitä on tarkistettu 1996.Vuonna 1979, Suomen Kennelliiton 90-vuotisjuhlavuonna julistettiin suomenpystykorva kansallis- koiraksemme. Se on kotimaisen korkealuokkaisen jalostustyön tulos. Lisäksi suomenpystykorva on eloisa ja kaunis koira, joka on parhaimmillaan luonnossa ja metsästäjän ohjaamana. Se ei ehkä ole kaikkien lemmikki, mutta siihen tutustuttuaan on jokainen sen altis ystävä.

Suomenpystykorva ja pystykorvametsästys kuuluvat oleellisena osana suomalaiseen erämaisemaan. Tämä rotu ja tämä perisuomalainen metsästysmuoto ovat niin arvokasta suomalaista kulttuurihistoriaa, että niitten vaaliminen on eräs suomalaisten kenneljärjestöjen kunnia-asioita. (Suomen pystykorvajärjestö ry.,viitattu 16.1.2007)

Ulkomuoto ja luonne

Suomenpystykorva on keskikokoa pienempi, lähes neliömäinen, rakenteeltaan kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen koira. Nartun säkäkorkeus on 42cm ja sallittu vaihtelu +- 3 cm, uroksilla 47cm ja vaihtelu +- 3 cm. Painojakauma on välillä 7kg-13kg. Väritys on kuvan koiralla hyvin tyypillinen, punainen selkäpuoli ja vaalea aluskarva. (Suomen pystykorvajärjestö, 2007)

Luonne

Suomenpystykorva on tarmokas, päättäväinen ja rohkea koira. Se haukkuu kun se näkee jotain tai kun se kuvittelee näkevänsä jotain. Muita koiria kohtaan suomenpystykorva on pidättyväinen ja puolustaa omaa reviiriään tarkasti. Vihamielisyyttä pystykorvilta ei kuitenkaan hyväksytä. Ainakin meillä koirat puolustavat myös meitä ihmisiä jos vieras koira tulee liian lähelle. (Suomen pystykorvajärjestö, 2007)

Käyttötarkoitus

Suomenpystykorvaa on kehitetty puuhun haukkuvana lintukoirana jo yli sata vuotta. Se on kuitenkin tuntenut mielenkiintoa pieniin turkiseläimiin oravaan, näätään, saukkoon ja kärppään aina. Jonkun verran sitä käytettään hirvikoirana ja jotkut miehet uskaltautuvat metsälle karhujahtiinkin. Suomenpystykorva noutaa myös mielellään veteen ammuttua riistaa, tietenkin koirasta riippuen. Suomenpystykorva on puuhun lintua haukkuva koira, joka haukullaan ilmaisee missä riista on. Parhaimmillaan pystykorva pystyy toimimaan kun on yhden miehen kanssa metsällä. Työskentely linnun kanssa vaatii koiralta pitkäjänteisyyttä. Suomenpystykorvan haukkuääni on heleää, kuuluvaa ja tapahtumat kertovaa.

Penikoiminen

Suomen kennelliiton jalostusohjeissa kehotetaan nartun penikoittamista korkeintaan 10 kuukauden välein, jolloin pennut myös saavat paperit jos vanhemmat ovat rekisteröityjä. (Kennelliitto, viitattu 16.1.2007). Suomenpystykorva saa kerrallaan 1-5 pentua, joskus pentuja voi tosin olla enemmänkin. Meillä koirat ovat yleisesti saaneet 4 pentua. Synnytykset ovat sujuneet ongelmitta ja narttu on ne itse hoitanut, useimmiten salaa.

Ainoastaan kerran tuli nartulle komplikaatioita synnytyksen jälkeen. Kyseessä oli nuoren nartun ensimmäinen penikoiminen ja kaikki sujuikin alkuun hyvin. Kuitenkin muutaman tunnin jälkeen narttu oli hyvin levoton eikä viihtynyt pentujensa luona. Eläinlääkärille ehdittäessä narttu oli jo niin huonona että menehtyi. Ruumiinavauksessa kävi ilmi että nartulla oli synnynnäinen vika, mitä ei aiemmin ollut pystytty havaitsemaan. Narttu jätti kolme ihanaa pentua, joita me sitten ruokittiin 2 tunnin välein. Aluksi lääkeruiskulla apteekista ostetulla emon maidonkorvikkeella ja myöhemmin suoraan tuttipullosta. Pennuista kasvoi komeita aikuisia koiria joista yksi jatkaa meillä tälläkin hetkellä sukua. (Suomen pystykorva ry., 2007)