Suomenlapinkoira

Tekijä: Janita Kukkonen (2014)

Eläinomistajan haastattelu

Länsi-Uusimaalla Lohjan Hyönölässä Leppämäen hevostilaa emännöi Soili Kuparinen miehensä Pekka Kuparisen rinnalla. Tilalla on hevosten lisäksi maatiaiskissoja ja paimensukuinen Suomenlapinkoira Lumoloitsun Aigi. Soili on kotoisin käsivarren Lapista, Karesuandosta ja näin ollen ensikosketus rotuun tapahtui jo lapsuudessa. Kotiseudullaan hän näki näitä koiria rodunomaisessa työssään poroja paimentamassa, ja silloin jo kiinnostui koirasta. Siihen aikaan tosin Suomenlapinkoiraa ei ollut vielä tunnustettu varsinaiseksi roduksi. Muutettuaan Leppämäen tilalle hankki Soili tilan toiselle, nyt jo edesmenneelle,sekarotuiselle piki-koiralle kaveriksi Paimensukuisen lapinkoiran, Lumoloitsun Aigin, vuonna 2005. Kasvattaja oli Soilin tuttu, mikä osaltaan vaikutti rotuvalintaan.

Aigi sopii Leppämäen hevostilalle kuin nenä päähän. Aigi on todella lapsiystävällinen. mikä on välttämätöntä sillä tilalla järjestetään ratsastustunteja ja -leirejä, joten pieniäkin lapsia käy lähes päivittäin. Aigi toivottaa vieraat tervetulleeksi iloisella olemuksella ja hellyttävällä ulkonäöllään, eikä turhia hauku. Aigi on sopivan kokoinen ja sen näköinen, että ketään ei sitä voisi pelätä. Turkki on helppohoitoinen, mikä on tärkeä kriteeri kun koira kohnaa päivät pitkät pusikoissa ja pelloilla. Ulkona Aigi tykkää touhuta ja juoksennella, mutta sisällä se osaa rauhoittua ja onkin varsinainen sohvaperuna. Aigi saa käyskennellä tilan mailla vapaasti oman mielensä mukaan, sillä se on paikkauskollinen eikä lähde esimerkiksi riistan perään. Vaikka varsinaisesti riistaviettiä koiralta ei löydykkään, metsästää se silti pihamaalla liikkuvia supia ja minkkejä. Aigi lähtee myös mielellään Soilin kaveriksi sienimetsälle syksyisin.

Ulkomuoto

Paimensukuinen on pitkärunkoinen ja matalaryhtinen koira. Sen hännänkantotapa riippuu mielentilasta ja liikkeistä. Tällä lapinkoiralla on hyvin kulmautuneet työkoiran raajat ja sen liikkeissä on notkeutta ja vauhtia. Kooltaan se on keskikokoa hieman pienempi ja voimakasrakenteinen sekä pitkä ja tuuheaturkkinen. Säkäkorkeus n. 45-50 cm ja paino 15-25 kg sukupuolesta riippuen. Paimensukuisen lapinkoiran kannassa on saatu sailytettyä melkein kaikki värit: riistanväri, musta-valkoinen, mustan kaikki sävyt vaalein ja/tai ruskein merkein, parkinväri eri vivahteissa, savunväri, kermanväri, keltainen ja erilaiset raidat.

Luonne

Paimensukuinen Suomenlapinkoira on monipuolinen ja aktiivinen rotu. Se sopeutuu niin retkeilevälle luontoihmiselle, maatilan monitoimikoiraksi kuin kaupunkilaisenkin ystäväksi. Sillä on lempeä ja ystävällinen luonne, joten se on myös mainio koira lapsiperheeseen. Parhaimmillaan paimensukuinen on seurallinen, vilkas ja hyväntuulinen mutta samalla todella hyvähermoinen. Lapinkoira on älykäs ja oppivainen sekä myös ovela.

Yleisyys

Suomenlapinkoira on vuosikausien ajan ollut suosituimpien koirarotujen listalla. Pentuja syntyy vuosittain n. 300. Yleisesti lapinkoiria on maassamme n. 6000 kpl. Paimen- ja näyttelylinjaisia ei lukuihin ole eroteltu kuitenkaan.

PLS

Perustettiin vuonna 1981 tämän koirakannan suojelemiseksi. Toiminta-ajatuksen tarkoituksena on säilyttää poropaimennukseen käytetyistä luonnonkannasta polveutuneet lapinkoirasuvut. Seura järjestää katselmuksia ja muita tapahtumia, kerää sekä levittää tietoa ja seuraa kannan rakennetta, luonnetta ja terveyttä.

Lähteet

Leppämäen kotisivu.

Paimensukuisen lapinkoiran sivut.

Maatiainen: vuoden maatiaiseläin 2011.

Suomenlapinkoiran rotumääritelmä