Koiramme

Koiran esi-isänä pidetään sutta ja suden käyttäytymistä tutkittaessa voidaan todeta monia yhteisiä piirteitä lauma- ja arvojärjestyskäyttäytymisessä ja pentujen hoidossa. Koiralle ei ole luotu uusia luonteenpiirteitä, ne ovat kaikki olleet olemassa jo susilla ja ihminen on muuttanut niitä. Kesyn koiran ajatellaan syntyneen luonnollisen valinnan seurauksena villikoirasta, joka hakeutui ihmisen luokse. Huonot yksilöt karsiutuivat ja ihmiselle hyödyllisiä piirteitä omaavat yksilöt saivat elää ja näin syntyi erityyppisiä koiria erilaisiin käyttötarpeisiin. (Wilsson & Steen, 11, 27, 1993).

Koira on ensimmäinen eläin joka kesyyntyi ihmisen seuralaiseksi. Hautalöydöt yli 10 000 vuoden takaa kertovat, että koira on ollut ihmisen kumppani. Venäläinen porotutkija L.M Baskin selittää paimennustaipumuksen saalistuskäyttäytymiseksi, jota ihminen on muokannut omiin tarkoituksiinsa. Paimennuskäyttöön soveltuvissa korissa painottuu saalistusvietin heikkeneminen, koira ei saa käydä kiinni paimennettaviin poroihin. Kouluttajan tehtävä on karsia tottelemattomat koirat ja koulutuksen avulla saada koira oppimaan hyväksytty käyttäytymismalli. Jos kouluttajan ja koiran suhde on hyvä, koira pyrkii luontaisesti miellyttämään isäntäänsä. Koiran elää tässä hetkessä ja nyt, eikä ymmärrä jos sitä rankaistaan tai palkitaan myöhemmin. Nuoren koiran vallaton energia on saatava kuriin lempeästi ja johdonmukaisesti. Nykyajan poropaimenkoiran on totuttava kulkemaan isäntänsä kanssa myös moottorikelkalla. (Tuominen 1992).

Rotu ja jalostus

Rotumääritelmä on rodun ihanneyksilön kuvaus (luonne, terveys, rakenne ja käyttö) rotu syntyy kun kaikilla populaation yksilöillä on joukko yhteisiä piirteitä, nämä piirteet esiintyvät jatkuvasti peräkkäisissä sukupolvissa ja vain näitä populaatioon kuuluvia yksilöitä astutetaan keskenään. Rotumääritelmän laatii koirien kohdalla Kennelliitto ja määritelmälle on saatava FCI:n hyväksyntä. Tärkein rotumääritelmän tulkitsija on koiran kasvattaja. (Lappalaiskoirat ry.)

Jalostuksen tarkoituksena on koota yhteen oleellinen tieto rodusta ja kehittää rotua eettisesti hyväksyttyyn suuntaan huomioiden jalostustyön aikana esiin tulevat sairaudet, ongelmat ja kasvattajilta tuleva informaatio. Koiran ulkonäköä on muokattu ihmisten mieltymyksen mukaan ja sanotaankin, että luonnetta on vaikea jalostaa. Luonteeseen vaikuttaa aina perimän lisäksi ympäristö ja koirayksilön ja kasvattajan välinen suhde. Hyvä rakenne ja ulkonäkö ei kerro koiran luonteesta eikä sen soveltuvuudesta siihen käyttöön, johon sitä on ajateltu. Jalostuksen myötä jotkin sairaudet ja rakenneviat voivat lisääntyä. Koirien jalostuksessa ei ole käytössä sellaista jälkeläisarvostelutapaa eikä jälkeläisarvosteluun velvoittavaa yhdistystä., joka kotieläimillä on. Koiran ei katsota olevan samalla tavalla merkityksellinen, kuin varsinaisen tuotantoeläimen. (Wilsson & Steen, 151-152,1993).