Koivukankaan Piika

Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, joka jalostettiin aikanaan jänistä ajavaksi koiraksi.Viimeisten parin kymmenen vuoden aikana suomenajokoiran käyttö myös ketun metsästyksessä on lisääntynyt.

Suomalaisten ajokoirien jalostaminen yhdeksi roduksi alkoi, kun Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1889. Tällöin syntyi halu kehittää Suomelle oma kotimaan olosuhteisiin sopiva ajokoirarotu. Rodun edustajien olisi pystyttävä juoksemaan mäkisessä maastossa, mihin venäläiset ajokoirat olivat liian raskaita, ja selviytymään paksussa lumessa, johon ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset koirat oli havaittu sopimattomiksi. Tarkoituksena oli yhdistää maassa jo olevien koirien parhaita ominaisuuksia samaan rotuun. Vuonna 1891 pidetyssä koiranäyttelyssä etsittiin ensimmäistä kertaa oikeanlaisia koiria, joita löytyikin kolme yksilöä; seuraavana vuonna löytyi kahdeksan koiraa lisää. Näiden perusteella määriteltiin vuonna 1893 rodun tunnusmerkit

Alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu, mutta selän mustasta väristä ei onnistuttu pääsemään eroon eikä myöskään kauniin karvapeitteen valkoisista merkeistä. Lopulta vuonna 1932 vahvistettiin uudet rotumääritykset, jotka kuvasivat suomenajokoiraa melko hyvin.

Punaruskean pohjavärin lisäksi selässä on mustia alueita, kun taas kasvoissa, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä on valkoista. Pää on pitkähkö: Kuono ja pääkallo ovat samanpituiset ja välikössä on selkeä otsapenger. Koirassa ei ole roikkuvaa nahkaa. Se on lihaksikas ja voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Korvat ovat luppakorvat. Selkä on suora, lantio on kehittynyt ja voimakas. Häntä on riippuva tai korkeintaan selkälinjan kohdalle nouseva. Käpälät ovat soikeat. Säkäkorkeus on uroksilla 55-61 cm ja nartuilla 52-58 cm. Luonteeltaan rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti. Koska suomenajokoira on metsästyskoira, se on terve rotu.

Suomenajokoira on pitkään ollut Suomen yleisin koirarotu. 1980- ja 90-luvuilla niitä rekisteröitiin vuosittain Suomessa noin 3 500 - 4 000 kappaletta. Suomenajokoiraa on rekisteröity viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa 28 000. 2000-luvulla rekisteröintien määrä on laskenut noin 2 000 vuosittaisen rekisteröinnin tuntumaan. Suomen Ajokoirajärjestö on maan suurin Suomen Kennelliiton alainen rotujärjestö, johon kuuluvat noin 30 eri rotua edustavat korkeajalkaiset ajokoirat. Järjestössä on jäseniä noin 10000. Oulussa sijaitseva toimisto palvelee ajokoira-asioissa jokaisena arkipäivänä.

Ingman huolehtii koiransa kunnosta kesäisin juoksuttamalla sitä pyörän vieressä. Aamiset lenkit pitävät virkeänä sekä koiran että isännän. Säännöllisillä lenkeillä Ingman haluaa huolehtia koiran lihaskunnosta jotta se jahtikauden alettua ei kipeytyisi. Ingmannin mielestä Suomenajokoirien hyvä perustervys on asia joita hän arvostaa. Ingman ei ole vielä miettinyt mitä Rekun ikääntyminen tuo tullessaan. Uutta koiraa hän ei ole ajatellut vielä ottaa, mutta metsästys harrastuksen jatko kuitenkin mietityttää. Asutus leviää ja kaikki omakotiasujat eivät suhtaudu suopeasti perinteiseen jäniksien metsästykseen. Lisääntyvä asutus luo myös rajoituksia metsästykselle eli riittävät varoalueet on huomioitava passipaikkoja valittaessa.

Metsästysharrastus ja aseet eivät välttämättä ole suurenyleisön suosiossa ikävien onnettomuuksien johdosta. Ausutuksen lisäksi myös vilkasliikenteinen 130 tie on vaara koiralle.Ajava koira ei osaa varoa autoja vaan keskityy pelkästään omaan ajoonsa. Ingman ei ole ollut innostunut koiranäyttelyista tai ajokokeista. yhtena syynä on Rekun matkapahoinvointi, jota se potee jokaisella autoreissulla. Siksi autoilua vältetään.