Tekijä: Jaana Uusitalo
Eurooppalainen on tavallaan Suomen kansalliskissa, sillä sen kanta on Pohjoismaiden ja koko maailman aidoin ja laajin. (Eurooppalaisetkissat.net 2012)
Eurooppalainen lyhytkarva on maanosamme alkuperäinen kissarotu, joka on erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa luonnonvalinnan avulla kehittynyt vankaksi ja terveeksi eläimeksi. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on jo kauan sitten kulkukissana alkanut sekoittua ihmisen tuomiin ja kehittämiin muihin kissarotuihin. Puhtaimpana rotu on säilynyt Pohjois-Euroopassa, jossa maatiaiskissat ovat suureksi osaksi säilyneet sekoittumatta muihin rotuihin.
Kaikki maatiaiskissat eivät silti ilman muuta ole eurooppalaiskissoja. Eurooppalainen on rekisteröity rotukissa, jolla on oma kansainvälinen rotumääritelmä, jonka mukaan se arvostellaan näyttelyissä. Vain harvoin löytyy maatiais- tai kotikissa, joka täyttää rotumääritelmän niin hyvin, että se voidaan noviisiluokan kautta rekisteröidä rotukissaksi. (Kissaliitto, 2012)
Eurooppalaiselle on hyväksytty erilaisia värimuunnoksia noin 70. Vain luonnolliset alkuperäiskannassa olevat värit ovat sallittuja, joten geneettisten mutaatioiden kautta jalostetut ja monissa muissa roduissa sallitut värit kuten naamiot tai lila ja suklaa eivät ole sallittuja kuten ei myöskään pitkä turkki.
Väriryhmiä ovat yksiväriset, kuviolliset ja valkolaikulliset. Perusvärejä ovat valkoinen, musta, sininen, punainen, creme, kilpikonna ja sinikilpikonna. Yksivärisessä kissassa turkki on kauttaaltaan samanvärinen, paitsi kilpikonnissa joissa on mustaa/sinistä ja punaista/cremeä sekaisin. Kuviotyyppejä ovat klassinen tabby, täplikäs ja tiikeri. Näissä kissoissa perusvärin päällä näkyy kuvio turkin tummemmalla sävyllä. Kuviokissoja ovat esim. ruskeatabby, punatäplikäs tai sinitiikeri. Hopeamuunnokset ovat yksivärisiä tai kuvi-ollisia kissoja, joiden turkin aluskarva on hopeanhohtoinen. Esimerkkejä hopeista ovat musta- tai sinisavu, hopeatabby, punahopeatäplikäs tai sinihopeatiikeri. Valkolaikkuisia ovat kissat joissa johonkin perusväreistä yhdistyy valkoista, jota on oltava vähintään 1/3 osuudelta turkista. Valkoisen määrän mukaan kissat ovat joko bicolour eli kaksivärinen, harlekiini tai vanan. (Kissaliitto, 2012)
Naaras tulee sukukypsäksi noin 9 - 10 kk ikäisenä. Eri rodut käyttäytyvät tässäkin suhteessa eri tavoin. Jotta synnytys ja muut lisääntymiseen liittyvät seikat onnistuisivat parhaalla mahdollisella tavalla, on viisainta odottaa kunnes naaras on vuoden ikäinen. Jos on kyseessä pitkäkarvainen rotu, olisi hyvä odottaa, että naaras on 15 - 16 kk. Vahvimmat pennut syntyvät 2 - 6 vuotiaista naaraista. Uros tulee sukukypsäksi 10 - 12 kk ikäisenä. Mikäli kissojen ei haluta lisääntyvän, ne on parasta kastroida ja steriloida, sillä siten vältytään toistuvilta kiima-aikojen tuomilta rasituksilta ja vaikeuksilta.
Raskaus kestää yleensä 62 - 66 vuorokautta. Kissan pennut syntyvät sokeina. Ne painavat 80 - 120 grammaa. Silmät avautuvat 6 - 12 vuorokauden kuluttua. Kussakin poikueessa on tavallisesti 3 - 6 pentua, joita emo imettää melkein 2 kuukautta. Neljännen ja viidennen kuukauden aikana pennut saavat maitohampaittensa tilalle varsinaiset pysyvät hampaat. (Tunturisusi, 2012)
Hyvälle kissanpidolle on useita suosituksia. Tärkeä on luovutusikä. Kaikki kissanpennut tarvitsevat emoaan ja sisaruksiaan 12 viikon ikäisiksi. Tätä nuoremmat eivät ole vielä valmiita muuttamaan uuteen kotiin, koska tätä ennen se ei ole ehtinyt oppia emoltaan kissalle sopivaa käytöstä. Liian nuorena luovutetuilla pennuilla saattaa kehittyä käytöshäiriöitä.
Jos kissan ei haluta jatkavan sukuaan, se kannattaa leikkauttaa. Urokset kastroidaan ja naaraat steriloidaan. Leikkaukselle ei ole ikä- tai painorajaa, kun kyseessä on kokenut eläinlääkäri. Monet eläinlääkärit kuitenkin pitävät sopivana, että kissa ei ole kovin pienikokoinen, jotta sen nukuttaminen on riskittömämpää.
Vapaana liikkuva kissa kannattaa kuitenkin leikkauttaa noin 6 kuukauden iässä, koska se voi tulla sukukypsäksi hyvin nuorena. Naaraalla ei tarvitse odottaa ensimmäistä kiimaa ennen leikkausta. Kiimaa ei kannata odottaa siksikään, että niin leikkaamaton sukukypsä uros kuin kiimassa oleva naaraskin saattaa merkitä reviiriään myös sisätilassa virtsallaan. Leikkaus on rutiinitoimenpide. Siihen menee uroskissalla noin 15 minuuttia ja naaraalla noin puoli tuntia. Toipuminen on nopeaa, jälkihoitoa ei yleensä tarvita, ja komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia. (Wikipedia, 2012)
Yleisesti ottaen sääntönä voidaan pitää, että urokset ovat naaraita painavampia ja kookkaampia. Urosten normaali paino on 3 - 4,5 kg. Kastroidut urokset voivat painaa jopa 7,5 kg. Naaraiden paino vaihtelee 2,5 -4 kg:aan. Tietenkin on myös painavampia yksilöitä ja steriloidut naaraat saattavat tulla jopa 6 kg:n painoisiksi. (Tunturisusi, 2012)
10 - 12 vuotiaista kissaa pidetään yleensä jo pitkäikäisenä, mutta on tapauksia, joissa kissa on elänyt jopa yli 20 vuotiaaksi. (tunturisusi, 2012)
Kissat ovat jääneet lähemmäksi villejä esivanhempiaan, kuin koirat. Vaikka molemmat elävät läheisessä kosketuksessa ihmiseen, kissat ovat varjelleet itsenäisyyttään paljon voimakkaammin kuin koirat. Kissat asettuvat metsästäessään pitkiksi ajoiksi väijyksiin, koska ne ovat riippuvaisia näkö- ja kuuloaististaan. Kissat metsästävät öisin. Kissojen silmissä oleva välikalvo suojaa niitä kirkkaalta valolta supistamalla silmäterät kapeaksi, pystysuoraksi viiruksi. Sen sijaan yöllä tai esimerkiksi hämärässä huoneessa välikalvo avautuu kokonaan ja silmäterät pyöristyvät ottaen vastaan kaiken mahdollisen valon. Useimpien yöeläinten tavoin kissoillakin on silmissään verkkokalvon takana sijaitseva heijastava solukalvo, joka varmistaa valon hyväksikäytön. Juuri tästä kalvosta heijastuvat valonsäteet saavat kissojen silmät kiilumaan pimeässä. Kuutamoisena yönä kuitenkin heikommin kuin muulloin. (tunturisusi, 2012)
Kaikilla kissoilla,myös maatiaisilla voi olla tauteja, niinkuin ihmisilläkin.Yleisimpiä tauteja ovat kissaflunssa,rutto ja matotauti. Rokotukset tehdään yleensä pentuiässä. (Peda.net, 2012)
Professori Esko Suomalainen on meidän maassamme tutkinut kissojen hännättömyyden arvoitusta perinnöllisyystieteen valossa. Kissojen hännättömyys on näet varsin yleinen ilmiö, joka jo kauan on ollut tunnettu monissa maissa. Kuuluisimpia lienevät nuo Man-saaren kissat, mutta onpa meillä Suomessakin omat hännättömämme. Etenkin Pohjanmaan ja Savon tietyillä alueilla hännättömät tai aivan töpöhäntäiset kissat ovat aika yleisiä. Ominaisuus on periytyvä.
Hännättömät kissat saavat aina toiselta vanhemmaltaan hännättömyyden perintötekijän, mutta toiselta vanhemmalta vastaavasti normaalin hännän perintötekijän. Koska hännättömyys on vallitseva ominaisuus, tulee ainoastaan se näkyviin, mutta hännällisyys on piilevänä ominaisuutena kuitenkin mukana. Osoituksena siitä, että hännällisyyden perintötekijä on mukana, on se, että hännättömät kissat voivat saada hännällisiä poikasia. Tällaiset pennut ovat saaneet sekä isältään että äidiltään hännällisyyden perintötekijän. Sellaisia hännättömiä kissoja, joilla olisi sekä isän että äidin puolelta hännättömyyden perintötekijä eli siis kaksinkertaisena tuo ominaisuus, ei pääse syntymään, sillä hännättömyys on ns. letaali (tappava, kuolettava) ominaisuus. Kaksinkertaisena esiintyessään se tappaa jälkeläiset jo varhaisessa sikiövaiheessa. Siksi ovatkin hännättömän kissan poikueet keskimäärin aika pienet-vain 2 3 pentua. (Angelfire.com, 2012)
Angelfire.com : Manx http://www.angelfire.com/ms/jamzam/Manx.html, viitattu 19.8.2012.
Eurooppalaisetkissat.net http://www.eurooppalaiskissat.net/esittely.htm, viitattu 19.8.2012
Kissaliitto. Kissarodut. http://www.kissaliitto.fi/kissarodut/kategoria-iii/eurooppalainen, viitattu 19.8.2012.
Peda.net http://www.peda.net/verkkolehti/tuusula/jokelaan?m=content&a_id=210, viitattu 19.8.2012.
Tunturisusi.com: Kotikissa. www.tunturisusi.com/kissat/kotikissa1.html, viitattu 19.8.2012.
Wikipedia: Maatiaiskissat. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maatiaiskissa, viitattu 19.8.2012.