Lapsien ystävä

Maatiaiskissoja on ollut kahta erilaista: lyhykarvainen kissa joka todennäköisesti roomalaiset toivat Pohjois-Eurooppaan ja se levisi Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Toinen maatiaiskissa, nykyään myös harvinaisempi, on pitkäkarvainen kissa joka tuli Kaspianmeren alueelta viikinkilästen kanssa Novgorodin kautta. Tästä kissasta jalostettiin Venäjällä Siperian kissan niminen rotu. Rotu ei ole Siperiasta vaan noviisit otettii Pietarin alueella. Myös Virossa on tämä vanha pitkäkarvainen kissa edelleen melko tavallinen. Virossa ei ole kiinnitetty huomiota tähän kissan mahdollisuuksiin vaikka sitä löytää vielä syrjäisissä kylissä melko yleisesti. Toinenkin rotu on jalostettu tästä pitkäkarvaisesta maatiaiskissasta, nimittääin norjalainen metsäkissa.

Suomessa olemme vasta viimevuosina aloittaneet etsimään vanhoja pitkäkarvoisia kissoja sekä myös kiinnittämään huomiota navettakissoihimme. HAMK Mustiala kerää valokuvia navettakissoista - jos sinulla on pitkäkarvainen navettakissa ja sellaisia on kauan ollut maatilallanne niin ota yhteyttä: annika.michelson[at]hamk.fi.

Pitkäkarvaisten kissojen tunnukset ovat: pieni kolmiomuotoinen pää, pitkät karvat korvista ulos, mahdollinen harja kaulassa sekä pieni koko. Luonteeltaan ovat hyviä hiirenpyytäjiä ja nopeita liikkuessaan. Näitä kissoja ovat usein pidetty navetoissa. Jos maatilallasi aina on ollut pitkäkarvaisia kissoja ja ne ovat kuten yllä kuvattu -lähetä valokuva ja lyhyt kuvaus kissastasi ja liitämme sitä maahdollisten maatiaiskissojen sivustoon: annika.michelson[at]hamk.fi

Muistoja

Muistan, että 1970-luvulla Lapinjärven kunnassa, Itä-Uudenmaalla maatiloilla oli kahta erilaista kissaa. Toiset olivat lyhytkarvaisia, usein harmaanvärisiä ja raidallisia. Toiset kissat olivat pitkäkarvaisia. Knutin maatilalla, Pukaron kylässä oli pitkäkarvaisia kissoja. Vaikuttaa siltä, että kun pitkäkarvainen kissa parittuu lyhytkarvaisen kanssa poikaset ovat lyhytkarvaisia. Kenties vaikuttaa myös ilmastonmuutos siten, että se suosii lyhytkarvaisia. Miten vaan oli, pitkäkarvaiset kissat Suomessa ovat yhä harvinaisempia. (Annika Michelson 2009).

Kotikylässäni Suomen länsirannikolla Noormarkun Kairilassa on aina ollut maalaistaloissa maatiaiskissoja. Kylässäni oli vielä 60-luvulle asti vallitsevana harmaaraitainen pienikokoinen kissatyyppi. 70-luvulla naapuriini muutti mustavalkoinen isokoinen kissa Nokialta. Vähitellen kylän vallitseva kissatyyppi sai väistyä ja nykyään kylän kissat ovat pääosin mustavalkoisia. Itselläni on ollut 80- luvulla punaraitainen maatiaiskissa, jonka alkuperä oli Lappi tl:stä. Kissa sai turkkinsa värityksen vuoksi nimekseen Tiikeri. (Jaana Uusitalo, 2012)