1. Kieli- ja kulttuuritietoisuudesta yleisesti

Koulussa oppiaineisiin liittyvä abstrakti kieli voi tuottaa haasteita kielen ymmärtämisessä tai tuottamisessa. Tämän takia aineenopetuksessakin olisi hyvä opettaa oppiainesisältöjen lisäksi myös erilaisia lukemisen ja oppimisen taitoja ja strategioita sekä oppiaineelle tyypillisiä teksityyppejä ja niiden rakennetta. S2-opiskelijalle kielitaidon haasteet voivat liittyä myös suppeaan sanavarastoon, kirjoittamisen/ lukemisen suuntaan (vasemmalta oikealle, ylhäältä alaspäin), kirjainsymbolijärjestelmäämme sekä suomen kielen äänteisiin, jos omassa äidinkielessä kirjoitusasu tai äänteet ovat olleet erilaisia. 

S2-opiskelijan kielitaidon tasoa ja sitä kautta kielellisen tuen tarpeita voi arvioida kehittyvän kielitaidon asteikon avulla. Asteikkoa ei ole tarkoitus käyttää oppimisen arvioinnin välineenä, vaan se on työkalu, jonka avulla opettaja voi tarkastella opiskelijan kielitaidon tasoa, vahvuuksia ja tuen tarvetta. Asteikko voi antaa viitettä siitä, kuinka kielitaito tyypillisesti kehittyy ja millaisia tekstejä eri tasoilla on hyvä ottaa mukaan opiskeluun.

Asteikko:  Liite 2 Kehittyvän kielitaidon tasojen kuvausasteikko.pdf (oph.fi) 

Kulttuuritietoinen opetus on laaja käsite, jolla viitataan kulttuurien moninaisuuteen ja sen ymmärtämiseen ja tunnistamiseen. Kulttuuritietoisuus on sekä ymmärrystä ympärillä olevista asioista, että ymmärrystä ja tietoisuutta omista ajatuksista ja asenteista. Kulttuuritietoinen opetus mielletään helposti kattamaan vain etnisyyteen ja maahanmuuttoon liittyviä kulttuurieroja ja niiden huomioimista koulussa, mutta se sisältää yhtä lailla ymmärrystä esimerkiksi sukupuoleen, ikään, seksuaalisuuteen, sosioekonomiseen asemaan, perhetaustaan ja katsomukseen liittyvistä asioista. Kulttuuritietoisuus onkin opiskelijoiden kohtaamista yksilöinä. Jokainen ihminen ilmentää kulttuuria jollain tavoin, sillä kulttuurit tulevat esiin esimerkiksi pukeutumisessa, ruokaperinteissä, käyttäytymisessä ja puheessamme. Koulussa kulttuuri rakentuu niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden omista yksilöllisistä kulttuuri-identiteeteistä, kuin toisaalta koulun omasta toimintakulttuurista, joka rakentuu yhdessä yhteisönä.

Oppiaineeseen ja pedagogiikkaan liittyvää kulttuuritietoisuutta on esimerkiksi se, että tunnistaa omaan oppiaineeseen liittyviä kulttuurikysymyksiä. Miten omassa oppiaineessa käsitellään näitä aiheita? Millaisia arvopohdintoja aiheisiin liittyy? Miten itse opettajana ajattelen näistä asioista?  Vaikuttaako ajatukseni siihen, miten käsittelen aiheita? Toisaalta se on ymmärrystä siitä, että jotkin aiheet voivat olla sensitiivisiä käsitellä erilaisten opetusryhmien kanssa. Esimerkiksi terveystiedossa käsiteltävät seksuaaliterveyden aiheet voivat olla herkkiä vaikkapa katsomuksellisten kysymysten tai opiskelijoiden kehittyvän seksuaalisuuden kannalta. Toisaalta opetussuunnitelma kuitenkin määrittää tietyt opetussisällöt ja opetuksen arvopohjan, joihin opetus nojaa opiskelijoiden (tai opettajan) taustoista huolimatta. Tällöin huomiota voi kiinnittää siihen, miten asiat opetetaan ja opiskellaan.

Kulttuuritietoisuus voikin tulla esiin opetuksessa opetusmenetelmien ja oppituntien sisältöjen kannalta. Millaisia tehtäviä ja oppimateriaaleja oppitunneilla tai kotitehtävissä käytetään ja huomioivatko tehtävät opiskelijoiden erilaiset taustat? Millaisia asenteita opiskelijoilla on ja miten ne voivat vaikuttaa oppitunnin ilmapiiriin? Millainen  keskustelukulttuuri ryhmässä on? Erilaiset kulttuuritaustat ja niihin liittyvät asenteet ja arvomaailmat voivat heijastua opiskelijoiden mielipiteisiin ja oppituntien kommentteihin. Toisaalta kulttuuritietoinen opetus on myös mahdollisuutta oppia muilta ja muista kulttuureista: opetetaan sekä suomalaista kulttuuria, tapakulttuuria, arvomaailmaa ja perinteitä, ja toisaalta opitaan itse muista kulttuureista. Tärkeää on myös tukea opiskelijoiden oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentumista. Kulttuuritietoinen opetus voi myös huomioida opiskelijoiden erilaiset kotitaustat ja esimerkiksi sen, miten kotona saatu opiskelun tuki voi vaihdella.

Koko koulun kannalta kulttuuritietoisuus koskettaa kielitietoisuuden tavoin koulun rakenteita, viestintää ja toimintakulttuuria. Kulttuuritietoisessa koulussa arvostetaan kaikkia kulttuureita ja niitä voidaan huomioida erilaisissa tapahtumissa, teemaviikkoja tai -päiviä viettämällä ja vaikkapa erilaisia ruokateemaviikkoja toteuttamalla. Toisaalta se näkyy myös koulun ilmapiirissä ja asenneilmastossa. Yksi kulttuuri- ja kielitietoisuutta lisäävä tekijä on myös kansainvälinen yhteistyö, kuten ystävyyskoulut, vierailut tai mahdollisuus opintomatkoihin tai vaihto-opintoihin. Kulttuuritietoisen koulun tavoitteena tulisi olla tasa-arvoinen, yhdenmukainen, osallisuutta tarjoava ja oikeudenmukainen kouluympäristö ja kouluyhteisö, jossa on tilaa moninaisuudelle.

Lukion opetussuunnitelma (2019) määrittelee muun muassa seuraavia asioita: 

"Lukiossa arvostetaan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta. Eri kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja vuorovaikutuksessa keskenään. Oppiva yhteisö hyödyntää maan kulttuuriperintöä, kansallis- ja vähemmistökieliä sekä omaa ja ympäristön kulttuurista, kielellistä, uskonnollista ja katsomuksellista moninaisuutta. Yhteisössä ymmärretään kielten keskeinen merkitys oppimisessa ja vuorovaikutuksessa sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Jokaisella oppiaineella on tapansa käyttää kieltä, oma käsitteistönsä ja omat tekstikäytäntönsä, jotka avaavat käsiteltäviin ilmiöihin eri näkökulmia. Kielitietoisessa lukiossa kehitetään opiskelijan monikielistä osaamista, joka koostuu tieteenalojen kielten, äidinkielten, niiden murteiden ja rekistereiden sekä muiden kielten eritasoisesta hallinnasta. Lukiossa jokainen opettaja on myös oppiaineensa tiedonalan kielen ja monilukutaidon opettaja. "

"Opiskelijan kielelliset valmiudet sekä kulttuuritausta otetaan lukio-opetuksessa huomioon. Jokaisen opiskelijan kieli- ja kulttuuri-identiteettejä tuetaan monipuolisesti. Opiskelijaa ohjataan ymmärtämään ja kunnioittamaan perustuslain mukaista oikeutta jokaisen omaan kieleen ja kulttuuriin. Opiskelijaa ohjataan tiedostamaan omat kielelliset ja kulttuuriset oikeutensa eri tilanteissa. "

• kielikuvat tai kulttuuri- / perinnetietoon pohjautuvat sananlaskut tai sanonnat (esim. vääntää rautalangasta, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa)

• pitkät määritelmät (esim. Kaupungin keskustassa olevan patsaan vieressä)

• lauseenvastikkeet

• mihin sanaan pronomini viittaa

• samankaltaiset sanat, joissa kirjainmäärä muuttaa merkitystä (esim. lama - laama)

• homonyymit ( esim. tee: tehdä - tee: juoma / esim. 2. kuusi: numero - puu)

• murresanat tai slangi

• sanojen taipuminen ja taivutuksen vaikutus kirjaimiin (esim. aurinko - auringon, työ -töiden)

• konnektorit (esim. kun - kunnes)

• sanaleikit

• yhdyssanat ja niiden oikein kirjoittamisen/ kirjoittamatta jättämisen vaikutus lauseen merkitykseen ("Teehetki ystävän kanssa" - "Tee hetki ystävän kanssa")

• ääntämyksen ja kirjoituksen erot (esim. sydämellinen, sanopas se)