Luovuus, kriittinen ajattelu, vuorovaikutus ja yhteistyö Firenzessä

Osallistuin Firenzessä järjestettävälle kurssille “The 4 Cs: Creativity, Critical Thinking, Communication and Collaboration”. Kurssin aiheena oli siis luovuus, kriittinen ajattelu, vuorovaikutus ja yhteistyö - kaikki taitoja, jotka ovat opetussuunnitelman lisäksi osa ihan luokkahuoneen ulkopuolistakin elämää. Europassin kurssi oli hyvin järjestetty, ja oman kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella vastaavaa kurssia muillekin.

Kurssilla oli osallistujia Portugalista, Espanjasta, Saksasta sekä Suomesta. Ehkä suurin ammatillinen anti oli viikon aikana kuulla, millä tavoin opetus on näissä muissa maissa järjestetty ja minkälaisia haasteita sekä ilonaiheita kollegoilla on. Aika lailla vaikuttaa siltä, että haasteet ja ilonaiheet ovat samantyyppisiä: Ihmiset, oppimisen ilo ja työn vapaus tuottavat hyvinvointia ja työssäjaksamista. Muutospaineet, vuorovaikutusongelmat sekä resurssien puute puolestaan rasittavat niin opettajia kuin opiskelijoitakin.

Kurssilla esitetty teoria oli sinänsä hyvin tuttua. Uutta teoriaa ei juuri tullut vastaan - vuorovaikutus on edelleen tärkeää, pehmeitä taitoja on tärkeä opettaa mutta vaikea mitata, sir Ken Robinsonilla on edelleen merkittävää sanottavaa, luovuus auttaa elämän kaikilla osa-alueilla, flow tekee pääkopalle hyvää ja kuunteleminen voi nykypäivänä olla haastavaa. Oli kuitenkin erittäin hedelmällistä keskustella teoriaan liittyvistä käytänteistä kollegoiden kanssa. Myös käytännön harjoitteet olivat virkistäviä ja kurssi oli erittäin vuorovaikutuksellinen. Sain myös napattua mukaan muutaman harjoituksen ihan omaa opetusta rikastamaan.

Omaa opetusta tuli tietenkin reflektoitua koko viikon ajan - tekee hyvää välillä päästä juttelemaan kollegoiden kanssa mieltä askarruttavista asioista ihan ajan kanssa. Tuntui mukavalta päästä hetkeksi oman opetusarjen ulkopuolelle pohtimaan omien toimintatapojen mielekkyyttä ja suhdetta kurssin aiheisiin. Tuli siinä viikon aikana pohdittua aihetta ihan muunkin elämän kannalta - vuorovaikutus kun on luokkahuoneen ulkopuolellakin vaikuttava asia ja siinä harjaantuminen ei varmasti koskaan ole pahitteeksi.

Opetuksessa ilmenevä ristiriita ei ole tietenkään kadonnut mihinkään - niin kauan kun tavoitteena on auttaa opiskelijoita kirjoittamaan mahdollisimman hyvä yo-arvosana ja selviytymään vaativista pääsykokeista, pehmeiden taitojen opetukseen on vaikea löytää perusteita ja aikaa. LOPS uudistuu ja velvoittaa enenevissä määrin yhteistyön, vuorovaikutuksen, kriittisen ajattelun ja luovuuden sisällyttämisen opettamiseen - toisaalta yo-koe ja pääsykokeet eivät näitä taitoja juurikaan mittaa. Opettaja opettaa ainettaan asiasisältö edellä niin kauan kuin asiasisällön hallitseminen on opiskelijalle merkityksellisintä jatkon kannalta. Vuorovaikutusta ja yhteistyötä voi sisällyttää opetukseen niin kauan kuin se ei haittaa asiasisällön oppimista, ja usein se toki tuo kaivattua vaihtelua luokkahuoneen arkeen. Opiskeljat ovat nykyään kuitenkin niin tavoitehakuisia, että harjoitteet ja työtavat tulee olla niin hyvin suunniteltu, että ne palvelevat pääosin asiasisällön oppimista.

Rentoutuminen, hauskanpito ja ihmisten kohtaaminen on tietenkin oleellinen osa tämäntyyppistä toimintaa, ja tämän kurssin osalta se puoli hoitui mainiosti. Kurssilaisten keskuudessa oli erinomainen ilmapiiri ja kollegoihin tuli tutustuttua myös viinilasillisten ja juustolautasten äärellä.

Lopuksi vielä minulle merkityksellisin take home message kurssilta - selvä asia, josta tulisi muistuttaa itseään aina silloin tällöin.

“We cannot not to communicate - every behaviour is a form of communication. Always remember that people hear your voice but they feel your attitude. And what they feel will either motivate them or set up barriers for learning.”