Mitä lähdin hakemaan vs. mitä sain?

Musiikista kielenopetuksessa

Alunperin olin tarkentanut omaksi erityiseksi kiinnostuksen kohteekseni tähän luovien opetusmenetelmien Erasmus-projektiin musiikin käytön kielenopetuksessa. Olin keskustellut aiheesta Maria Elorannan kanssa ennen matkaa ja hän oli todennut, ettei voisi luonnollisestikaan taata, että joku Örjanskolanin kielenopettaja käyttäisi juuri sen viikon oppitunneillaan musiikkia jollain erityisellä tavalla. Näin kuitenkin useilla englannin oppitunneilla yhteislaulua englanniksi. Laulut tuntuivat olevan oppilaille hyvin tuttuja, eli tunneilla lauletaan yhdessä varmasti aika usein. Mitään erityisen uutta en musiikin opetuskäyttöön liittyen tältä kouluvierailulta kuitenkaan oppinut. Yläkoululaisten tunneilla laulun sanoista saatettiin laulamisen jälkeen tarkastella jotain kielioppiasiaa tai sanastoon liittyvää asiaa. Samanlaista on itsellänikin tapana tehdä tunneillani.

Laaja-alaisesta osaamisesta, kohtaamisen merkityksestä ja yhteyksistä uuteen opsiin

Kuten tässä kirjoituksessa on jo tullut esille, Örjanskolanin oppiainerajat ylittävä ja kokonaisuuksien hallintaa korostava ajattelu teki minuun vaikutuksen seuraamillani oppitunneilla. Minusta siinä on tosi paljon järkeä, että eri oppiaineiden sisältöjä yritetään mahdollisuuksien mukaan yhdistellä ja saada synkkaamaan keskenään. Steinerkouluilla olisi varmasti paljon annettavaa meille tavallisen kunnallisen peruskoulun ja lukion puolelle ns. ilmiöoppimiseen liittyen. Vuonna 2021 voimaan tulevassa lukion uudessa opetussuunnitelmassa laaja-alaisen osaamisen taidot ja oppiainerajat ylittävien kokonaisuuksien hallinta saa vielä nykyistä isomman roolin.

Kouluvierailuni sai minut miettimään opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta ja kohtaamista. Pidin Örjanskolanin kotoisasta tunnelmasta sekä opettajien ja opiskelijoiden välisestä avoimen mutkattomasta kanssakäymisestä. Mietin aluksi, miten paljon näkemässäni oli kyse ruotsalaisen mentaliteetin erosta suomalaiseen verrattuna ja mikä kaikki taas oli steinerkoulun yhtenäiskoulurakenteen ja steinerpedagogiikan vaikutusta. Kun juttelin asiasta Maria Elorannan kanssa, hän sai minut kallistumaan enemmän jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Elorannan mukaan tavallisesta kunnallisesta koulusta kesken koulutien Örjanskolaniin siirtyvät ruotsalaiset oppilaat tekevät usein samantyyppisen havainnon kuin minä. Koulun avointa ja tuttavallista ilmapiiriä saatetaan aluksi kovastikin ihmetellä.

Vaikka me opettajat ja opiskelijat emme voi suomalaisessa kurssimuotoisessa lukiossa mitenkään tutustua toisiimme yhtään niin hyvin kuin 12 vuotta saman katon alla opiskelevat steinerkoululaiset, voisimme silti ottaa jotain “steinerhengestä” opiksemme. Se, että opettajat haluavat tutustua opiskelijoihinsa ja ovat kiinnostuneita heidän kuulumisistaan myös oman oppiaineen tai meneillään olevan kurssin ulkopuolelta, vaikuttaa varmasti koulussa viihtymiseen.

Koulun yhteisöllisyyteen ja opetusryhmien ilmapiiriin ja ryhmäytymiseen kannattaa panostaa siitäkin syystä, että lukio-opiskelijoiden kokema opiskelustressi sekä yksinäisyys ovat nykylukiossa yleisiä ja vakavia ongelmia. Helsingin aikuislukiossa tehdään jo tälläkin hetkellä paljon hyvää tällä saralla niin kaksoistutkintopuolella kuin iltaopetuksessakin. Tämäkin asia linkittyy tulevaan lukion uuteen opsiin (LOPS2021), jossa yksi uusi painopistealue on opiskelijan hyvinvoinnin tukeminen.

Mikä Ruotsin-viikossa oli kaikkein parasta?

Vastausta kysymykseen ei tarvitse miettiä pitkään. Paras anti liittyy selkeästi ihmisiin ja kohtaamisiin. Ensinnäkin olin superonnekas, kun sain Maria Elorannan kaltaisen lämminsydämisen monialaisen ammattilaisen yhteistyökumppanikseni tähän projektiin. Tunsin itseni tervetulleeksi Järnaan ja Örjanskolaniin kiireisen opettajan arjen keskelläkin. Maria oli laatinut minulle mielenkiintoisen ja monipuolisen viikko-ohjelman ja auttoi auliisti käytännön järjestelyissä.

Muita mieleenpainuneita kohtaamisia oli mm. juttutuokio opinnoista erään lukiolaistytön kanssa (hän pystyi vertaamaan steinerlukiota tavalliseen kunnalliseen lukioon, jota oli jonkin aikaa myös käynyt), keskustelut lukion suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa (hän taas pystyi vertaamaan ruotsalaista ja suomalaista steinerlukiota toisiinsa) ja keskustelut Göteborgissa syntyneen ja kasvaneen suomalaistaustaisen steineropettajan kanssa ruotsinsuomalaisuudesta. Ja hymyllä muistelen myös hauskaa hetkeä alakoulun 5. luokan englannintunnin alussa, kun suomalaisuuteni kirvoitti lapsissa monenlaisia kysymyksiä ja kommentteja: “Min mormor är också finsk”, “Vi åkte till Helsingfors på höstlovet”, “Gillar du Mumin?”, “Finland är ju världens lyckligaste land”, “Varför jobbar du som svensklärare, i Finland?”. Viimeisen kysymyksen ansiosta pääsin minäkin vähän opettamaan, ennen kuin englannin tunti pyörähti käyntiin.