KURSSIN ESITTELY

Osallistuin heinäkuussa 2018 Englannissa Pilgrimsin järjestämälle kahden viikon kurssille, joka lupasi tutustuttaa kurssilaiset monipuolisesti luovaan metodologiaan. Juuri ennen matkaani Kentin Canterburyyn Creative Methodology for the Classroom -kurssin opettaja Stefania Ballotto lähetti meille yhdeksälle kurssilaiselle tervetulokirjeen, jossa lupasi, että palaamme kotiin "with loads of materials to use the moment you step into your classroom".

Stefanian lupaukset eivät olleet katteettomia! Kun kahden viikon jälkeen palasin kotiin, minulla oli yltäkylläinen olo - niin paljon tuon pedagogisen retriitin aikana tunsin saaneeni.

Kurssilla opiskeltiin luovuuden teoriaa ja luovaa pedagogiaa - ja tutustuttiin metodeihin/oppimis- ja omaksumisteorioihin /vaihtoehtoisiin opetustapoihin , joilla kaikilla on annettavaa luovalle pedagogiikalle: NLP (Neuro-linguistic Programming), Multiple Intelligences, Alternative Approaches (Total Physical Response, Steiner, Dogme).

Näistä luovaa pedagogiikkaa ruokkivista metodeista emme joutuneet kuuntelemaan ainuttakaan luentoa, vaan tutustuimme niihin learning by doing -menetelmällä. Vasta konkreettisen tekemisen jälkeen seurasi analyysi. Viimeisinä päivinä kokosimme ajatuksia siitä, mitä luova metodologia - erilaisten lähestymistapojen yhteenliittymä - voisi tarkoittaa omassa opetuksessa.

Esimerkiksi kun aloimme tutkia Multiple Intelligences (moniälykkyys)-teoriaa ja sitä, kuinka opettajan olisi hyvä ottaa mahdollisimman monet eri lahjakkuuden lajit huomioon omassa opetuksessaan, aloimme learning by doing -periaatteen mukaisesti tekemällä harjoituksia, jotka soveltuisivat eri tavoin lahjakkaille, eri tavoin suuntautuneille oppijoille. (Lahjakkuuden eri lajeja ovat Howard Gadnerin mukaan ainakin 1. lingvistinen, 2. matemaattis-looginen, 3. musikaalinen, 4. visuaalis-spatiaalinen, 5. kinesteettis-kehollinen, 6. interpersonaalinen, 7. intrapersonaalinen ja 8. luonnon ymmärtäminen.)

Oppimisen "kohteena" meillä oli Luokkahuonekäskyt, joita harjoittelimme Gardnerin listan mukaisesti. Yksittäisiä harjoituksia oli - kuten kaikkina muinakin päivinä - runsaasti. Aloitimme päivän katsomalla videolta amerikkalaisen piiritanssin ilman musiikkia ja jouduimme neuvottelemaan (interpersonaalinen lähestyminen) yhdessä, miten tanssia tanssitaan. Sen jäkeen Stefania laittoi musiikin soimaan ja saimme kokea tanssimalla (kinesteettis-kehollinen lähestyminen), kuinka olimme neuvottelussa onnistuneet.

Tämän jälkeen lähestyimme luokkahuonekäskyjä lingvistisesti - teimme pari- ja ryhmätyönä erilaisia kielellisiä luokkahuonekäskyihin liittyviä harjoituksia. Osassa tehtävistä ryhmiteltiin sanoja eri kategorioihin (looginen ja kategorisoiva lähestyminen). Pelasimme myös muistipeliä luokkahuonekäskysanoilla (spatiaalinen, lingvistinen ja kinesteettinen lähestyminen). Multiple intelligences -pedagogiikan tutkiminen päättyi siihen, että ryhmässä teimme luokkahuonekäskyistä laulun, jonka esitimme muille (musikaalinen lähestyminen).

Gardnerin Multiple intelligences -teoria on tämän hetken tieteellisessä tutkimuksessa kiistelty, mutta opettajan metodologisena työkaluna se on ehdottoman käyttökelpoinen. Kun suunnittelee harjoituksia, jotka lähestyvät opittavaa asiaa ei vain yhdestä, vaan monipuolisesti useammasta "lahjakkuuden näkökulmasta", tulee varmasti tehdyksi luovempia, oppimista edistäviä metodologisia ratkaisuja.

Samalla tavalla tutustuimme muihin teorioihin. Luovuus ja toiminnallisuus olivat Creative Methodology for the Classroom -kurssin keskiössä, opetuksen perusasenteena: teorioihin tutustuimme käyttämällä musiikkia, lauluja, kuvataidetta, kuvia, draamaa, kaunokirjallisuutta ja tarinankerrontaa, tanssia, kehollisuutta.