Tate Modern Summer School on opettajille suunnattu viikon kurssi, jossa on vuosittain vaihtuva ohjelma. 2018 kurssia vetävät valokuvauksesta väitöskirjaa tekevä Bill Leslie ja taiteilija Claire Undy. Kurssin keskiössä oli pohtia taiteen käyttöä opetuksessa ja selvittää miksei kaikki opetus voisi olla olla erityisopetusta. Joka päivälle oli varattu oma teema, jota lähestyttiin kurssin ohjelmarunkona toimivien kysymysten pohjalta. Niitä olivat esimerkiksi: Pelästytä itsesi perinpohjaisesti. Tee siitä suurempi. Tuhoa se. Muuta tilaa. Muuta se joksikin muuksi.. Iloitse ilman syytä.
Object
Ensimmäisen päivän teema oli esine ja tehtävänä oli valita tarjolla olevista materiaaleista itselleen mieluisia.
Kurssilaisten rakentamat esineet vietiin Taten arkkitehtuuri-galleriaan, ja tehtävänä oli viestiä sanattomasti ja rakentaa tilaa edelleen yleisön kävellessä katsomassa teoksia. Hiljainen kommunikointi osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta hauskaksi. Miten pääsen haluamaani lopputulokseen ilman verbaalista viestintää? Onnistuisiko tämä luokassa? Mitä tapahtuu, kun opettajat ja oppilaat kommunikoivat sanattomasti?
Omia materiaalejaan piti tutkia esimerkiksi kuvaamalla.
Status and Power
Taiteilija Claire Undy halusi saada kurssilaiset pohtimaan statusta ja valtaa. Tehtävänä oli piirtää kuva ja vaihtaa se parin kanssa. Aluksi kuvaa piti parantaa (improve it) ja lopulta pilata (spoil it) se. Tarkoituksena oli saada meidät pohtimaan rooliamme opettajana, sillä myös ohjaaminen voi olla tuhoisaa. Minkälaista valtaa opettajana käytämme suhteessa oppilaisiin? Kun arvioimme oppilaan keskeneräistä työtä, tuhoammeko sen vai kannustammeko parantamaan? Ja miten paha mieli tuli siitä, kun parini pilasi piirustukseni.
Joskus kokonaisuutta on vaikea hahmottaa ja siksi on hyvä keskittyä vain pieneen yksityiskohtaan. Teimme kartongista kaukoputken, jonka avulla kävimme katsomassa ainoastaan pientä yksityiskohtaa taideteoksissa Between Object and Architecture -galleriassa. Meidän piti myös huutaa ääneen mitä näimme. Näytteillä olleet teokset näyttäytyivät uudenlaisessa valossa.
Sound
Päivä alkoi lattialla maaten 5 minuutin hiljaisuudessa (deep listening). Mitä kuulimme? Kävi ilmi, että kurssilaiset olivat kuulleet hyvinkin erilaisia ääniä, jopa keskusteluita. Hyvä rentoutumisharjoitus nuorille ennen tunnin alkua? Kuunteluharjoitus oli alunperin kurssille kutsutun äänitaiteilija Rachel Cattlen työkalupakista. Koska Rachel ei päässyt paikalle, päivän ohjaajana toimi äänitaiteilija Jon Owen, joka tekee erilaisia projekteja mm. autismin kirjon nuorten parissa.
Saimme kokeilla hauskoja pyöreitä laattoja, joihin pystyi äänittämään omia ääniä. Äänen kuuli astumalla laatan päälle. Voisiko näihin äänittää vaikeita käsitteitä, sanoja? Low-tech fun!
Rakensimme omat soittimet ja lähdimme jälleen esiintymään, tällä kertaa Tate Modernin aulan Turbine Halliin. Lapset tulivat spontaanisti mukaan esitykseen, mitään sanoja ei vaihdettu, ainoastaan tarjottiin soittovälineitä.
Movement
Yksi kurssin teemoista oli liike. Aamu alkoi the Corali Dance Groupin ja D.J:n vetämällä lämmittelyllä, jonka jälkeen kaikki osallistuja etsivät esineen ja keksivät siihen sitä kuvaavan liikesarjan. Sekä omia että muiden liikkeitä harjoiteltiin yhdessä, sitten pareittain peileinä ja lopuksi liikesarjaan lisättiin jonkun muun liikesarja. Niitä lähdettiin tekemään the Tanks -tilaan kellarikerrokseen, osana taideteoksia.
Minuun teki myös vaikutuksen, miten luontevasti nk. "erityiset nuoret" ohjasivat ryhmäämme. Ohjaajamme myös madalsivat kynnystä osallistua erilaisiin toimintoihin - kuten lämmittelysulkeisiin helteisenä aamupäivänä. Kukapa olisi voinut sanoa ei ihanille ohjaajillemme? Ihastutti myös tapa, jossa nuoret olivat täysin luontevasti toiminnan ohjaajia samalla kun ohjaajat pysyttelivät taka-alalla.
Exhibition/Invitation
Viimeinen päivä huipentui omaan panokseemme Tate Modernissa joka kuun viimeisenä perjantaina järjestettävässä illassa, jolloin museo on auki poikkeuksellisesti iltakymmeneen asti. Aamupäivä meni pohtiessa mitä yleisölle Tate Exchange -tilassa (joka oli myös kurssitilamme) esitettäisiin, näytettäisiin, miten osallistettaisiin jne.
Yksi ryhmä laittoi esille viikon aikana tekemämme savityöt, toinen teki videoita joiden avulla voitaisiin kutsua yleisö leikkimään esille pannuilla esineillä ja materiaaleilla, osa halusi rakentaa majan. Ehkä sana Invitation kuvaisikin paremmin tilaisuuttamme kuin Exhibition. Voisiko näin olla myös luokkahuoneessa? Oppiminen ei olisi opettajan järjestämä ”näyttely” vaan hienovarainen kutsu osallistumaan?
Osallistujat
Kurssimme osallistujat tulivat useista eri maista, vaikkakin suurin osa asuu nykyisin Lontoossa. Kurssilaisia oli brittien lisäksi Etelä-Afrikasta, Italiasta, Ukrainasta, Irlannista, Puolasta, Italiasta, Amerikasta, Japanista, Israelista ja Uudesta-Seelannista. Suurin osa oli opettajia, useimmat juuri taideaineiden (arts) opettajia, mutta mukana oli myös museopedagogeja. Joukossa oli vain muutamia yläasteen/lukion opettajia, suurin osa opettajista oli ala-asteella (4-11v). Kurssilla puhuttiin paljon ajatuksesta, että opettaja tehtävä on olla ennemminkin host, sallii erilaisuuden eikä pyri jatkuvasti kontrolloimassa tekeekö oppilas "oikein".
Kaikki päivät alkoivat savitöillä vaihtuvissa pienryhmissä. Tässä viikon aikana kertynyttä "satoa"
Runo
Kurssin aikana saimme usein iltapäivisin joko työstää omia teoksiamme, käydä näyttelyissä tai tehdä äänityksiä. Äänitin 16 minuuttia materiaalia Taten gallerioissa ihmisten keskellä, liukuportaissa, kaupassa, hissistä ja tein kuulemastani runon.
Ask him about that
So, mmm.
Lights up here
This is not art!
Ring, ring! Ring, ring!
Is that a circle?
Let's run!
It's autumn, 1912.
Thank you. Thank you.
Doors closing. I did, though.