Job Shadowing Bonnissa, Saksassa

Koulu on Clara-Schumann-Gymnasium Bonn, jossa opiskellaan luokilla 5-13, ja oppilaat ovat 10-18 vuotiaita. Saksassa kaikki käyvät 4 vuotta yhdessä peruskoulua, minkä jälkeen pitää valita mihin kouluun jatkaa. Vaihtoehdot ovat Nordrhein-Westfalenissa nykyisin pääasiassa reaalikoulu (Realschule), lukio (Gymnasium) tai näiden hybridi yhtenäiskoulu (Gesamtschule), jossa voi suorittaa sekä reaalikoulun että lukion. Vierailukouluni on hyvätasoinen lukio, joka sijaitsee Bonnin keskustassa.

Gymnasium vastaa lähinnä suomalaisen koulun yläkoulua ja lukiota. “Heikoin” oppilasaines on tuosta karsiutunut muihin kahteen kouluun, ja opiskelun taso on alusta asti jokseenkin korkeammalla kuin suomalaisissa kouluissa vastaavan ikäisillä. 5. ja 6. luokka ovat jonkinlaista testausvaihetta, jolloin oppilas saatetaan vielä siirtää muihin kouluihin, jos hän osoittautuu sopimattomaksi lukioon. 10. luokka on välivaihe ennen kuin alkaa pisteiden kerääminen ylioppilastodistusta varten. Lisäksi koulussa on vielä 11. ja 12. luokka-asteet, joiden aikana opiskellaan rankasti ylioppilastutkintoa varten.

Koska kyse on vanhasta kotiseudustani, aloitin matkani tapaamalla vanhan ystävän Kölnissä tuomiokirkon kupeessa sijaitsevassa Früh Kölsch panimossa. En olisi voinutkaan kuvitella minkään muunlaista aloitusta viikolle kuin paria lasillista kölschiä hyvässä seurassa. Kölnissä ja Bonnissa ihmiset ovat hyvin eloisia ja puhuvat erittäin nopeasti. Täytyy myöntää, että minulla oli rauhallisten suomalaisten jälkeen hieman totuttautumista paikalliseen puhetempoon.. Parin lasillisen jälkeen matkani jatkui junalla kohti Bonnia.

Hotellissa minua odotti tyynyllä nallekarkkeja (Haribo = Hans Riegel Bonn)

Ensimmäinen päivä koulussa

Koulussa opettajainhuone on täynnä hektisiä ihmisiä, minut esitellään muutamille. Osaa sinutellaan, suurinta osaa teititellään. Koulussa on opetusharjoittelijat mukaan luettuna yli 80 opettajaa, jotka kaikki pörräävät samassa opettajainhuoneessa.

Ensimmäinen tunti on italiaa, oppilaat 10-luokalla olevia 15-vuotiaita, jotka ovat juuri olleet kaksi viikkoa työharjoittelussa. Tämä on kolmas vuosi jona he opiskelevat italiaa. Kaikki ovat jokseenkin pihalla, osalla ei ole kirjaa mukana. Osa lähtee hakemaan kirjaa. Oppilailla on kuulemma alkanut juuri uusi jakso, eivätkä he olleet tajunneet, että italian tunnit jatkuvat. Opettajan mukaan olisi kuitenkin voinut olettaa, että jatkuu. Jotenkin tämä tuntuu tutulta... Luokkahuone on todella pieni ja sinne mahtuu juuri ja juuri kaikki oppilaat. Luokkahuoneen seinällä on aivan ihana Italian kartta. Sellainen, joita suomalaisissa kouluissakin oli ainakin vielä 80-luvulla. Luokassa on myös tietokone ja dokukamera. Läheskään kaikissa luokissa ei näitä ole vaan tarvittaessa opettaja nappaa kirjastosta mukaansa tarvittavat välineet. Opettajilla ei ole omia työläppäreitä koulun puolesta.

Oppitunti on yksinkertainen johtuen siitä, että läksyjä ei ole ollut eikä kukaan ole muutenkaan valmistautunut mitenkään. Ihmettelen kuitenkin sitä, että nämä nuoret puhuvat italiaa uskomattoman paljon varsinkin kun ottaa huomioon, että he ovat lukeneet kieltä vasta 2,5 vuotta. Verrattuna omiin opiskelijoihini näissä on jotain muutakin outoa. Loppuvaiheissa tuntia tajuan mikä luokassa on pielessä: kukaan ei ole ottanut kännykkää esiin koko tunnilla!

Loppupäivä menee teatteri-workshoppien parissa sekä tutustuen toisiin opettajiin ja yrittäen ottaa selvää miten ihmeessä sikäläinen lukujärjestys toimii. (Systeemi on niin monimutkainen, että sitä ei tässä kannata alkaa selittämään. En kuitenkaan onnistuisi siinä.) Päätin mennä seuraavat pari päivää ystäväni ehdottamalla tavalla…

Toinen päivä

Lähdin koululta kahden opettajan ja kahden viidennen luokan oppilaiden kanssa teatteriin. Oppilaat olivat 10-vuotiaita ja kävimme katsomassa näytelmän, jota oli työstetty edellispäivän workshopeissa. Näytelmässä Hannu ja Kerttu päätyvät tietokonepeliin. Loppupäivä menikin teatterin merkeissä, kun sitä vielä käsiteltiin koululla reissun jälkeen.

Yleistä koulusta

Keskiviikkoon mennessä olin jo päässyt jokseenkin kärryille lukujärjestyksestä, ja tutustunut opettajiin, joten kyselin rohkeasti eri kielten opettajilta voisinko tulla heidän lukion tunneilleen. Huomasin, että kirjallisuus, musiikki ja draama olivat hyvin edustettuina kielten tunneilla.

Koska karnevaali oli lähestymässä, saksan tunnilla opiskelijat tutkivat karnevaalilauluja ja niiden avulla tutkittiin paikallisen murteen syntaksia, morfologiaa, jne. Parhaat valittiin kuunneltaviksi.

Lukion englannin tunneilla ei enää opiskella kielioppia, koska kielioppi on opiskeltu yhdeksännen luokan loppuun mennessä. Sen sijaan kirjallisuudella ja kulttuurilla muutenkin on suuri osa opinnoissa. Vierailuni aikana lukion 2-luokkalaiset aloittivat juuri käsittelemään Ray Bradburyn vuonna 1953 ilmestynyttä romaania Fahrenheit 451. Kirjan aihepiireihin johdateltiin tutkimalla tunnettua kuvaa kaupungista, josta puolessa vallitsi utopia ja puolessa dystopia. Opiskelijat saivat kertoa mitä näkevät kuvassa. Olin yllättynyt kuinka paljon sanottavaa näillä 16-17-vuotiailla teineillä oli kuvasta ja vieläpä englanniksi. Hyvin pian päästiin jo itse aiheeseen eli utopiaan ja dystopiaan.

Italian tunnilla kuunneltiin laulu ja tehtiin siitä aukkotehtävä. Lisäksi piti tunnistaa mitä Rooman alueita laulussa käsiteltiin ja miettiä mikä voisi olla laulu nimi. Kotitehtävänä oli etsiä lisää tietoa laulajasta. Jotenkin hyvin perinteistä, mutta silti kiva tehtävä.

Lisäksi luokin 1-luokkalaisten saksan tunneilla käsiteltiin juuri Shakespearea, ja oppilaat olivat itse toivoneet, että he saisivat harjoitella ja näytellä osia yhdestä näytelmästä, joka heillä oli saksan kirjassa. Näin tapahtui, ja osa ehti läsnäollessani myös esittää osansa. Toiset antoivat esityksen jälkeen palautetta suorituksesta. Olin hyvin vaikuttunut siitä kuinka positiivisesti nuoret kommentoivat suorituksia antaen kuitenkin samalla parannusehdotuksia.

Saksa toisena kielenä-kurssilla oppilaat tekivät videota, jolla he esittelivät kaupunkia. Video oli tarkoitettu ranskalaiselle ystäväkoululle.

Musiikin tai kuvaamataidon sijasta opiskelijat voivat valita yhdelle kouluvuodelle draamakurssin, mikä käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että opiskelijat valitsevat näytelmän, jota he harjoittelevat koko vuoden ja esittävät keväällä koko koululle. Alussa tosin harjoitellaan yleisesti ilmaisua ja mitä teatteriin ja näyttelemiseen nyt kuuluukaan. Koulussa on kolme saksan opettajaa, joilla on draama-pedagogin koulutus.

Esimerkkilukujärjestys

Sain luvan kuvata lukion 2-luokkalaisen lukujärjestyksen, jonka hän oli liimannut vihkoonsa. Koulupäivä alkaa klo 7.55 ja loppuu viimeistään klo 15.55. Oppitunnin pituus on 45 minuuttia, mutta usein oppitunnit ovat tuplana, ja välissä on 5 minuutin tauko.

Kuvaamani lukujärjestyksen mukaan tämä opiskelija on maanantaina, keskiviikkona ja torstaina koulussa täyden päivän. Näinä päivinä hänellä on ruokatauko joko 6. tai 7. tunnilla (klo 12.30 tai klo 13.15). Tiistaisin koulu loppuu jo klo 13.15. Perjantaisin opiskelijalla loppuu koulu klo 14.15, eikä hänellä silloin ole ruokataukoa, vaan pelkästään kolme kertaa 15-20-minuutin tauko.

Pienemmillä lapsilla koulu loppuu aina klo 13.15 eikä heillä ole lounastaukoa. Heidän päivänsä oli huomioni mukaan aivan jatkuvaa eväiden syömistä, eivätkä ne eväät kovinkaan usein olleet leipää tai hedelmiä.

Lopputunnelmat

Pitkät työpäivät, tuntien intensiivisyys ja reininmaalaisten vilkkaus, puhenopeus ja ääretön ystävällisyys tekivät varjostuksestani hyvin intensiivistä hommaa. Välillä pääsin itse asiassa itsekin auttamaan ja ohjaamaan opiskelijoita, jos oma opettaja ei sattunut olemaan paikalla (esim. jos kopioita oli liian vähän oli helppo käydä kopioimassa, kun paikalla kuitenkin oli toinen opettaja) ja opiskelijoilla oli ongelmia. Olin itse asiassa aika otettu siitä, että osaamiseeni luotettiin näin paljon. Aivosoluni saivat tässä kuitenkin erittäin hyvin treenausta, kun en suinkaan ole tottunut selittämään saksalaisille saksaksi mitä morfologia on.. Eikä moista paljon suomalaisilla englannin tunneillakaan tarvitse selittää.

“Työpäivien” jälkeen käytin tilaisuutta hyväkseni, ja tapasin joka päivä jonkun vanhoista ystävistäni. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kaikesta tästä väsähtäneenä nukuin yöt erittäin hyvin.

Minuun teki suuren vaikutuksen se, että opiskelijat eivät valittaneet suuresta työmäärästään vaan oikeasti tekivät töitä ja puhuivat vierailla kielillä. Vaikutuksen teki myös se, että ulkomaalaistaustaiset opiskelijat integroitiin kahden vuoden sisällä heidän kouluun tulostaan täysin normiluokille. Alussa he olivat integraatioluokalla, ja osallistuivat kykyjensä ja osaamisensa mukaan aina enemmän ja enemmän normiluokan oppitunneille. He siis opiskelevat saksaa saksalaisten kanssa. Tämän lisäksi tarjolla on saksaa toisena kielenä tunteja, joilla käsitellään “normituntien” vaikeita asioita. Tunnit ovat siis tavallaan tukiopetusta, mutta myös saksan kielen opiskelua. Näillä tunneilla jokainen teki omia asioitaan ja ilmapiiri oli uskomattoman lämmin ja luottavainen. Kaikki uskalsivat kysyä opettajalta apua ongelmiinsa.

Matkani jälkeen alkanut koronaviruksen aiheuttama poikkeusaika aiheutti sen, että en ehtinyt alkaa integroimaan oppejani suomalaiseen kouluarkeen, mutta syksyllä aion ehdottomasti ottaa mukaan esim. enemmän musiikkia.