“Pakkasen maa on rakennettu yhteistyöllä, rehellisyydellä ja ahkeruudella. Kansalaiset voivat luottaa apuun hädän kohdatessa, mutta se edellyttää että kaikki kantavat kortensa kekoon säännöllisesti. Meidän täytyy luottaa kuninkaaseen, sillä ilman häntä ei olisi Pakkasen maata” - Mortimer Kyntäjä, Pohjan hovin sanansaattaja
Kuningashuone
Pakkasen maata on historian alusta saakka hallinnut kuningas ja valta on periytynyt isältä pojalle. Naisilla ei ole ollut virkaa päätöksenteossa tai hallitsemisessa, sillä heillä ei katsota olevan siihen taitoja tai vastuuntuntoa. Pakkasen maan ensimmäinen kuningas oli Olivar I Siida, ja Siida-suku hallitsi kasvavaa valtiota hieman yli 300 vuotta. Suvun viimeinen kuningas Rime IV oli kuollessaan lapseton, jolloin valtaan astui Tooran suvusta Knut I. Nykyinen kuningas on Rurik I Toora on Knutin pojanpoika, ja häntä pidetään huonoimpana kuninkaana Pakkasen maan historian aikana. Huhut kertovat että valta on tosiasiassa hovineuvostolla, kuninkaan ollessa pelkkä nukkehallitsija.
Hovineuvosto
Kuninkaasta arvojärjestyksessä seuraava on hovineuvosto, joka toimii kuninkaan neuvonantajana ja päättää vähäpätöisistä asioista itsenäisesti kuninkaan määräyksellä. Kaikki kuninkaan päätettäväksi menevät asiat kulkevat hovineuvoston kautta, joista neuvosto tekee mietinnön tukemaan kuninkaan päätöstä.
Hovineuvostossa on yhdeksän jäsentä eri puolilta Pakkasen maata. Jäsenet ovat kuninkaan armeijan kenraali Hiitor Emelinpoika, yksi edustaja jokaista lääninherraa kohden (mikäli lääninherra on estynyt tulemaan paikalle), kauppiaiden killan oltermanni Kaius Vainarinpoika, käsityöläisten killan oltermanni Weimar Pellarinpoika, varainhoitajana Pohjan hovin kuraattori Benedictus Huolellinen ja neuvoston puheenjohtajana Pohjan hovin hierofantti Matteus IV Viisas.
Pohjan Hovi
Pohjan hovilla on tärkeä rooli sekä hallinnollisissa asioissa että kansakunnan opastamisessa kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka Pohjan hovi toimiikin aktiivisesti lähinnä eteläisessä läänissä, niin sen jalona pyrkimyksenä on levittää sivistystä myös Pakkasen maan kauimmaisiin kolkkiin opettamalla tavan kansaa lukemaan ja kirjoittamaan. Pohjan hovi myös tuottaa suuren määrän oppimateriaalia kaikkien tarpeisiin aina lasten saduista työmiehen oppaisiin.
Armeija
Pakkasen maan armeija käsittää kuninkaan armeijan, lääninherrojen sotilaat, sekä nostoväen. Armeijaa ei ole nähty yhtenä rintamana sitten Pakkasen maan perustamisen, jolloin Olivar I Siida valloitti maata sotilaallisesti villi-ihmisiltä ja naapurivaltioilta. Nykyisin armeijan eri osat ovat hajallaan ja hoitavat tehtäviään eri puolilla maata lääninherrojen alaisuudessa, mutta tilanne saattaa muuttua pian. Ulkopoliittinen tilanne naapurivaltojen kanssa on kiristynyt viimeaikoina; idän suunnalta kantautuu huhuja rajakahinoista ja lännessä juorutaan naapurivaltojen laivoista Pakkasen maan rannoilla.
Lääninherrat
Pakkasen maa jakautuu neljään lääniin, joista jokaista johtaa lääninherra. Lääninherran alaisuudessa ovat paikalliset kaupunki- ja kyläneuvostot, sekä killat. Jokaisella lääninherralla on myös komennossaan vaihteleva määrä sotilaita. Lääninherran tärkein tehtävä on kerätä vuosittain veroja tavan kansalta. Käytännön toteutukset vaihtelevat jopa kylästä kylään, mutta sotilaat ovat aina mukana kuvioissa.
Eteläinen lääni on Tooran suvun ja samalla kuninkaan vallan alaisena. Siida on sekä läänin, että koko Pakkasen maan pääkaupunki, ja suurin osa kaikesta ulkomaankaupasta kulkee Siidan satamien kautta. Asukasmäärä on noin 200 000, mikä tekee siitä suuren kaupungin myös Korinttin maan mittapuulla. Kuningataräiti Adele Toora vastaa läänin päivittäishallinnosta, Kuningas Rurik I:sen ollen vastuussa valtiollisista asioista.
Läntinen lääni on Hursvaaran suvun hallinnon alaisena ja Ennar toimii läänin pääkaupunkina. Envert Hursvaara on nykyinen lääninherra, mutta hän on tällä hetkellä estynyt hoitamasta lääninherran velvollisuuksiaan sairauden takia. Tästä syystä hänen vaimonsa Meira Hursvaara on ollut vastuussa viimeiset kuunkierrot.
Pohjoinen lääni on neljästä läänistä eristynein ja hajanaisin vaikeasta maastosta johtuen. Lääniä hallitsee nimellisesti Marimon suku Sovasta käsin, mutta käytännössä läänin kylät ja paimentolaisheimot ovat itsehallinnollisia. Nykyinen lääninherra Einar Marimo viihtyy pääasiassa kaikkialla muualla paitsi oman lääninsä alueella.
Itäinen lääni on laajentunut ja muodostunut nykyiseen mittaansa viimeisen sadan talvenkierron aikana, mikä on johtanut säännöllisiin pieniin konflikteihin Liivinmaan kanssa. Lääniä johtaa Aitan suku, mutta lääninherraa siellä ei ole. Tällä hetkellä johdossa on Rinna Aitta, joka peri vallan isältään, koska tällä ei ollut miespuolisia jälkeläisiä. Aittan suvun asema on tällä hetkellä kyseenalaistettu muualla Pakkasen maassa, ja moni puhuu Pajamon suvun olevan soveliaampi johtamaan lääniä.
Killat
Suurimmat ammattikunnat kaupungeissa ovat järjestäytyneet killoiksi, saadakseen sananvaltaa valtakunnan asioihin, mutta pääasiassa killat käyttävät valtaa kaupunkien sisällä. Kylissä kiltoja ei ole, mutta yksittäisiä kiltojen edustajia niissä voi toki olla. He eivät tosin hyödy kiltajäsenyydestään samalla tavalla kuin kaupungeissa. Kaikkien pienenpien kiltojen yläpuolella ovat kauppiaiden ja käsityöläisten killat, joista kauppiaiden kiltaa johtaa oltermanni Kaius Vanarinpoika ja käsityöläisten kiltaa oltermanni Weimar Pellaripoika. Oltermannit ovat osa hovineuvostoa ja päättävät kaupankäynnin suurista linjoista kotimaassa sekä kansainvälisessä hansaliitossa Liivinmaan ja Korinttin edustajien kanssa.
Kaksi suurinta kiltaa ovat kauppiaiden ja käsityöläisten killat, jotka molemmat edustavat laajoja massoja ympäri Pakkasen maata. Kauppiaiden kilta koostuu nimensä mukaan kauppiaista, ja kilta keskittyy erilaisten kauppasuhteiden luomiseen, ylläpitämiseen ja parantamiseen.
Kaupunki- ja kyläneuvostot
Jokaisessa kaupungissa ja kylässä on oma neuvostonsa, joka pitää suurinta päätösvaltaa paikallisissa asioissa. Neuvostojen koostumus vaihtelee, aina suurten kaupunkien kymmenpäisistä kiltojen ja sotilaiden edustajista pienten kylien muutaman luottomiehen neuvostoon. Yleensä neuvoston edustajat nimitetään kiltojen tai vastaavien toimesta, mutta pienemmissä kylissä saatetaan olla demokraattisempia.
Neuvostojen tärkein tehtävä on avustaa lääninherraa verojenkeruussa ja toimeenpanna uusia kuninkaan lakeja tai määräyksiä.
Noidat
“Noidat ovat hajanainen joukko, jotka kykenevät olemaan kosketuksissa luonnonhenkien kanssa. Tämä laajalle levittäytynyt ryhmä ilmestyi Pakkasen maahan noin sata vuotta sitten, eikä heidän tarkkaa alkuperäänsä tunneta. He vaikuttavat yleishyödyllisiltä tavan kansan palvelijoilta, joista ei ole uhkaa Pakkasen maalle.” - Mortimer Kyntäjä, Pohjan hovin sanansaattaja
“Selkein tapa osoittaa lain olemassaolon tärkeys on muistella aikaa ennen lain olemassaoloa”
-Olivar I Siida
Pakkasen maassa on kaksi rinnakkaista lakijärjestelmää - Virallinen kuninkaan oikeus, joka on tarkka ja oikeudenmukainen, sekä tavan kansan käytössä oleva kylälaki. Ensin mainittu on käytössä Siidassa ja muissa suurissa kaupungeissa, kun kyse on merkittävistä rikoksista. Kylälaki on epävirallinen termi, jolla kuvataan jokaisen kyläneuvoston oikeutta langettaa tuomioita kylään kohdistuneista tai siellä tapahtuneista rikoksista. Jokaisella syytetyllä on oikeus vaatia kuninkaan oikeutta, jolloin hänet kuljetetaan lähimpään kaupunkiin tuomiolle.
Hän joka on veronsa maksanut menneenä talvenkiertona, katsottakoon Pakkasen maan kansalaiseksi. Hänellä on oikeus sotilaiden apuun hädässä, nopeaan oikeudenkäyntiin, eikä häntä voida vangita laittomasti. Mikäli kansalainen rikkoo lakia, hänet tuomittakoon kuninkaan lain mukaisesti, muut teloitettakoon rikospaikalla.
Jokaisella kansalaisella on oikeus perustaa perhe, omistaa maata, tehdä työtä ja käydä kauppaa.
Avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä sitä voi rikkoa kuin kuolema. Mies voi viedä naisen avioon vasta kun hänellä on riittävästi omaisuutta.
Vaimon isän tulee maksaa aviomiehen isälle myötäjäiset, joka vastaa näiden veromäärien erotusta, mutta vähintään viisi liekkiä.
Mies on velvollinen huolehtimaan perheensä elannosta työtä tehden. Nainen on velvoitettu tottelemaan miestään, huolehtimaan kodista ja kasvattamaan lapsia.
Perheen vanhin poika perii isänsä omaisuuden tämän kuollessa. Mikäli poikaa ei ole, menee perintö vanhimman tyttären aviomiehelle. Mikäli poikia tai aviossa eläviä tyttäriä ei ole, menee omaisuus vaimolle tai kuninkaalle.
Jokaisella kansalaisella on oikeus omistaa maata, koti, irtaimistoa ja orjia. Hän voi omaisuuttaan kartuttaa työnteolla, kaupankäynnillä tai perinnöllä. Mikäli omaisuus on karttunut viekkaudella, varkaudella tai noituudella, määrätään koko omaisuus menetettäväksi kuninkaalle.
Jokainen kansalainen maksaa veroja lääninherralle, joka kerää ne kahdesti talvenkierrossa. Veroja maksettakoon ammatin perusteella, mutta kuitenkin vähintään neljä liekkiä vuodessa. Lääninherrat ja killat sopikoon verojenmaksusta keskenään.
Jokaisella Pakkasen maan kansalaisella on oikeus käydä kauppaa omaisuudellaan. Tulevaa perintöä ei ennalta voi myydä, eikä kauppatavaraa joka vielä on matkalla.
Merkittävistä kaupoista tehtäköön kauppakirja, josta selviää mistä on tehty kauppaa ja minä päivänä. Kaupanteon osapuolet kirjatkoon nimensä kauppakirjaan.
Joka myy tavaraa kiskurihinnoin, hänet ruoskittakoon ja vääryydellä saatu omaisuus tuomittakoon kuninkaalle.
Joka myy ulkomaisia tuotteita, hän maksakoon voitostaan saman verran veroa.
Jokaisella on velvollisuus tehdä työtä päivittäin. Poikkeuksena yksi lepopäivä viikon päätteeksi. Työtä tehtäköön auringonnoususta auringonlaskuun, ellei ole juhlapäivä.
Mies tehköön raskaat työt, naisen avustaessa tätä ja huolehtiessa kodista.
Työnteko keskeytyköön aamupalan, lounaan, iltapäivänokosten ja päivällisen ajaksi. Lisäksi jokainen voi virkistäytyä kerran aamupäivällä ja kerran iltapäivällä.
Työläinen tehköön yhden päivän töitä viikossa lääninherran hyväksi.
Hän joka yöllä varastaa ja jää siitä kiinni, on hänet oikeus tappaa. Hän joka varastaa päivällä ja jää siitä kiinni, hänet ruoskittakoon ja hänestä tulkoon orja sille keneltä yritti varastaa. Varastettu omaisuus palautetaan aina sille keltä se on laittomasti viety.
Hän joka yrittää ryöstää toisen aseella uhaten, on hänet oikeus tappaa. Hän joka jää kiinni ryöstöstä jälkikäteen, häneltä katkaiskoon kädet. Ryöstetty omaisuus palautetaan aina sille keltä se on laittomasti viety.
Hän joka toista vastaan nostaa nyrkkinsä, tuomittakoon siitä sakkoon. Jos tappelu on ollut verinen, olkoon sakko kaksinveroinen. Mikäli jonkun toisen vaimo on tappelussa osallisena, on kyseessä aviorikos.
Tappelu on kunniallinen, mikäli se on sovittu kaksintaistelu. Hän kenen kunniaa on loukattu, voi haastaa toisen kaksintaisteluun ja valita aseensa. Hän joka vuodattaa vastustajan verta ensimmäisenä, olkoon voittaja.
Hän joka riistää toisen hengen tappelussa, tuomittakoon roikkumaan viisi päivää häkissä alasti. Mikäli uhrilla oli lapsia, voideltakoon tappaja lisäksi hunajalla.
Hän joka toisen hengen riistää julmuudella tai viekkaudella, tuomittakoon murhasta kuolemaan.
Hän joka taikuudella kiroaa toisen ja aiheuttaa ruumiillisia tai mielen vaivoja, poltettakoon elävältä.
Hän joka taikuudella estää kasveja kasvamasta tai tuhoaa sadon, haudattakoon elävältä.
Hän joka riistää toiselta hengen taikuudella, hukutettakoon elävältä
Hän joka käyttäytyy siveettömästi tai joka antaa väärän valan, tuomittakoon sakkoon
Nainen, joka juoruilee tai puhuu pahaa, tuomittakoon sakkoon tai häpeärangaistukseen.
Hän joka on aviopuolisolleen uskoton, ruoskittakoon sen kanssa joka on pettänyt.
Mies joka makaa miehen kanssa tai nainen joka makaa naisen kanssa on kauhistus, ja siitä heidät tuomittakoon häpeärangaistukseen.
Hän joka myy itseään kadulla, tuomittakoon vankeuteen.
Hän joka ei tee työtä tai maksa veroa, tuomittakoon vankeuteen.
Hän joka yrittää saada elantonsa kerjäämällä, tuomittakoon vankeuteen.
Hän joka nukkuu taivasalla, tiellä tai asutuksen lähellä, tuomittakoon vankeuteen.
Maanpetokseen syyllistyy hän, joka toimillaan vahingoittaa Pakkasen maan turvallisuutta ja rauhaa.
Hän joka uhkaa kuninkaan tai hovineuvoston jäsenten henkeä, tuomittakoon maanpetoksesta kuolemaan.
Hän joka juonittelee Pakkasen maan hallintoa vastaan, tuomittakoon maanpetoksesta kuolemaan.
Hän joka varastaa tai levittää salaisia tietoja, tuomittakoon maanpetoksesta kuolemaan.
Jokaisessa kylässä noudatetaan omaa kylälakia, joka myötäilee pääosin kuninkaan lakia. Kylälaki on kyläneuvoston vahvistama ja se pätee kaikkien kylän sisällä tai kylää kohtaan tehtyjen rikosten kohdalla, poislukien murhan ja maanpetoksen. Kyläneuvostolla on valta tuomita rikoksesta syytetty oikeudenmukaisesti katsomallaan tavalla, mutta ei kuitenkaan julmemmin mitä kuninkaanlaissa määrätään.
Rikoksesta syytetyllä on aina oikeus valita tulla tuomituksi kuninkaan lain mukaisesti kylälain sijaan, jolloin hänet kuljetetaan lähimpään kaupunkiin tuomittavaksi.
Pakkasen maassa on käytössä monenlaisia rangaistuksia, aina sakoista teloitukseen ja monia erilaisia tapoja toteuttaa ne. Sen lisäksi on käytössä erilaisia koettelemuksia, joiden avulla epäselvissä tapauksissa saadaan selvyys onko syytetty syyllinen vai syytön.
Tulikoettelus
Syytetyn tulee poimia punahehkuinen rautatanko ja pidellä sitä viiden askeleen verran. Toinen tapa on poimia esine kiehuvan vesikattilan pohjalta. Kädet tulee sitoa ja kolmen päivän kuluttua ne tarkistetaan. Mikäli vamma on alkanut parantua, on syytetty syytön, muussa tapauksessa syyllinen.
Vesikoettelus
Syytetyn kädet ja jalat sidotaan yhteen, jonka jälkeen hänet heitetään veteen. Mikäli syytetty kelluu, on hän syyllinen ja muussa tapauksessa syytön.
Taistelukoettelus
Rikoksesta syytetty ja häntä syyttävä käyvät kaksintaistelun kuolemaan saakka. Hän joka voittaa on oikeassa. Osapuolet saavat myös valita itselleen esitaistelijan, mutta tällöin hävinnyt osapuoli tuomitaan syyllisenä rikoksen mukaan.
Häpeärangaistukset ovat sakkojen ohella yleisimpiä rangaistuksia. Rikoksesta tuomittu voidaan pakottaa pukeutumaan valkoiseen lakanaan, seisomaan yhdessä paikassa ja pyytämään anteeksi kaikilta ohikulkijoilta. Häpeärangaistuksessa voidaan myös käyttää erilaisia naamioita tai rintamerkkejä, joita syyllisen tulee pitää loppuikänsä. Valehtelusta tai juoruilusta tuomittu voidaan pakottaa käyttämään päävaljaita, jotka estävät puhumisen ja näkyvät kauas.
Kuolemaantuomittujen teloitustapa voi olla nopea kaulankatkaisu kirveellä tai miekalla, mutta myös hitaampi kuten mutaan hukuttaminen tai nälkään näännyttäminen. Loppujen lopuksi rangaistus riippuu hyvin pitkälti siitä mitä yleisö vaatii ja mitä tuomari tai kyläneuvosto päättää.
Laki kruunun perimisestä
Alussa oli Siida ja Pakkasen maa. Auringonkukanhenki näki, että tämä oli hyvä ja siunasi maata yltäkylläisyydellä ja rauhalla. Auringonkukanhengen armosta Siida hallitkoon ainiaan Pakkasen maata, sen rantoja ja vuoria, kyliä ja kaupunkeja. Armo, joka Siidalle on suotu, säteilköön koko Pakkasen maan kansalle, joka olkoon kuninkaalle uskollinen.
Pakkasen maata hallitkoon aina kuningas ja kuningas on aina vanhin aikuinen mies Siidan suvusta. Kuningas hallitkoon maata viisaudella ja armolla, tehden maasta kauniimman ja rikkaamman vuosi vuodelta. Hän kohdelkoon kansalaisia yhtäläisesti, oli tämä tavan kansaa tai aatelistoa, köyhä tai rikas, kaunis tai ruma. Ottakoon hän myös huomioon henget ja näiden paikan osana Pakkasen maata, sen kiviä ja kantoja, metsiä ja soita, jokia ja järviä. Hengille turvattakoon seitoja ja niihin vapaa pääsy kaikelle kansalle. Seitojen häirintä olkoon rikos Pakkasen maata kohtaan.
Kuninkaan valtaa edustakoon myös lääninherrat, jotka valvokoon kuninkaan lain toteutumista. Lääninherrat olkoon miehiä uskollisista suvuista, alenevassa arvossa Toora, Hursvaara, Marimo ja Aitta. Lääninherroilla olkoon aina oikeus heille nimettyyn lääniin ja päättää sen verotuksesta, mutta samalla läänien turvallisuus olkoon heidän vastuullaan. He muodostakoon hovineuvoston yhdessä kuninkaan kenraalin ja oltermanneiksi nimettyjen kanssa.
Lis. 12/3/340 - Pohjan hovin hierofantti edustakoon jatkossa hovineuvoston puheenjohtajana ja hän nimittäköön Pohjan hovin jäsenistä varainhoitajan.
Kuninkaan menehtyessä on viipymättä järjestettävä uudet kruunajaiset. Mikäli Siida-suvun vanhin mies ei ole vielä aikuistunut, hallitkoon kuninkaana uskollisen suvun vanhin aikuinen mies, kunnes Siida näkee viidennentoista talvensa. Ken kokee olevansa kruunun arvoinen, esittäköön vaateensa hovineuvostolle, joka tämän lain puitteissa nimittäköön uuden kuninkaan.
Uusi kuningas kylvetettäköön ja puettakoon parhaimpiinsa kruunajaisia varten. Kruunajaistila lepytettäköön pahojen henkien varalta ja kruunajaisista ilmoitettakoon kaikelle kansalle pikimmiten. Hovineuvoston arvovaltaisin laskekoon kruunun uuden kuninkaan harteille ja siunatkoon tämän.
“ Auringonkukanhenki suokoon teille viisautta, rohkeutta, voimaa ja pitkää ikää. Hallitkaa armolla ja tuokoon johtajuutenne Pakkasen maahan rikkautta ja ylläpitäköön rauhaa. Minulle suoduin valtuuksin nimitän teidät *** Pakkasen maan kuninkaaksi. Kauan eläköön kuningas!”