Kaupankäynti & talous

Pakkasen maan virallinen rahayksikkö on liekki ja niitä voi käyttää maksuvälineenä kaikkialla maan sisällä. Liekki jaetaan kahteenkymmeneen kipinään. Liekin kolikko on taottu kullasta ja kipinät pronssista. Tästä huolimatta kolikoita käytetään harvoin suurten kaupunkien ulkopuolella, sillä suurin osa kansasta elää vaihdanta- ja lahjataloudessa, jossa erillistä rahaa ei ole. Myös palvelukset ovat käypää “valuuttaa” etenkin kyläyhteisöjen sisällä.

Esimerkiksi metsästäjä saattaa yöpyä majatalossa toimittamalla sen isännälle säännöllisesti riistaa, tai seppä kengittää maanviljelijän hevosen säkistä viljaa. Rahan käyttäminen on yleensä rikkaan ihmisen merkki, vaikka useimmilla muutama kipinä onkin säästössä. Liekit herättävät huomiota lähes poikkeuksetta suurten kaupunkien ulkopuolella.

Rahan arvo vaihtelee hieman läänistä riippuen. Siidassa yhdellä liekillä voi yöpyä yhden yön majatalossa ruokineen tai ostaa lampaan, kun taas syrjäseuduilla yhdellä liekillä voi majoittua jopa viikon ajan. Kipinällä saa yleensä tuopillisen tai kulhollisen ruokaa, tai säkillisen perunoita torilta. Paikoissa joissa maksetaan palkka rahassa, on hyvän työmiehen palkka 3-5 kipinää päivässä. Lääninherran sotilaille maksetaan jopa 10 kipinää päivässä.

Rahatalouteen kuuluu olennaisena osana myös verotus. Veronkannon järjestäminen on lääninherrojen vastuulla, ja se suoritetaan kahdesti talvenkierrossa, yleensä sulakuussa ja elonkorjuukuussa. Veronkantokuunkiertoina lääninherra kiertää sotilaiden ja muiden palvelijoiden kanssa kylästä kylään keräämässä veroja. Yleensä tavan kansa maksaa verot viljana, kasviksina, käsitöinä tai eläiminä, ja joskus harvoin rahana. Verotuksen määrä vaihtelee, mutta keskimäärin se on kaksi liekkiä henkeä kohden.

Joskus osa ei kykene maksamaan veroja ajallaan, jolloin hänelle annetaan kuunkierto aikaa kerätä puuttuva määrä kokoon. Jos veronmaksu ei senkään jälkeen onnistu, on seuraamuksena vähintään vankeutta ja pakkotyötä seuraavaan talvenkiertoon saakka.