Kuningas Knut I Toora perusti Pohjan hovin 340 Tk, tarkoituksenaan edistää ja parantaa tavan kansan kirjoitus- ja lukutaitoa, sekä jakaa oppimateriaalia. Kuten muihinkin arvostettuihin organisaatioihin ja kiltoihin, niin Pohjan hovin jäseniksi hyväksytään ainoastaan miehiä. Kaikki hovin jäsenet ovat tiedemiehiä, kirjanoppineita tai kierteleviä opettajia, joiden tavoitteena on tutkia ja dokumentoida ympäröivää maailmaa tieteen keinoin. Pohjanväen tunnistaa tummanruskeista ja -harmaista vaatteista, värikkäästä huivista (usein sininen) ja mustasta päähineestä.
Pohjan hovin päätoimipaikka on Pohjan hovin kartano noin päivämatkan päässä Siidasta itään. Siellä koulutetaan kaikki initiaatit ja suoritetaan erilaisia tutkimuksia eri tieteenaloilla. Kartanolla myös sijaitsee Pakkasen maan ensimmäinen ja ainoa kirjapaino, joka tuottaa sivistystä ja kulttuuria tavan kansalle. Pohjan hovilla on toimipisteitä myös muualla Pakkasen maassa, kuten Ennarissa, Huhdassa, Katkokylässä ja Sovassa, mutta nämä ovat tarkoitettu pääasiassa Pohjan hovin jäsenten käyttöön.
Noidat ovat naisia, joita yhdistää kyky kanavoida voimaa luonnonhengiltä, kiitos ensimmäisen noidan solmiman ikiaikaisen sopimuksen. Noitia on kahta sorttia, kylästä kylään kierteleviä matkaajia ja kylänoitia jotka ovat asettuneet aloilleen. Noitien puoleen käännyttään kun tarvitaan apua, parannusta tai leppyttelyä hengiltä. He toimivat linkkinä ihmisten ja henkien välillä ja pitävät huolta pyhistä seita-paikoista Pakkasen maassa.
Noitakokelaat ovat vasta-alkajia, joilla jokaisella on näkyvä opashenki avustamassa ja turvaamassa heidän matkaansa. Noitakokelaaksi pääseminen edellyttää henkien näkemistä ja Keskitalven rituaalia, jossa luonnonhengen ja neidon välille luodaan sidos. Sidos noidan ja hengen välillä kestää noidan kuolemaan asti, ja se ainoastaan muuttaa muotoaan noitakokelaan kohottessa noidaksi. Noidat ja noitakokelaat tunnistaa kolmesta mustasta pisteestä silmien alla, jotka merkitsevät kykyä nähdä henkiä.
Suomalaisessa mytologiassa luonnonhenget ovat haltijoita, jotka elävät juuri ihmissilmän tavoittamattomissa. Pakkasen maassa luonnonhenkiä löytyy jokaisesta kasvista, kivestä ja vesistöstä, ja noidat kykenevät näkemään heidät, lukuun ottamatta metsäänpeittoon joutuneita ihmisiä. Luonnonhenkien ajantaju, logiikka ja motivaatiot poikkeavat voimakkaasti ihmisistä, eikä ole tavatonta että se mikä on ihmisistä tuntunut muutamalta päivältä henkien maailmassa, onkin ollut useampi talvenkierto ihmisten maailmassa. Luonnonhenkiä kuvaillaan ilkikurisiksi, jotka pitävät hauskaa ihmisten kustannuksella, joten ei ole tavatonta ihmisille joutua henkien houkuttelemiksi metsänpeittoon tai tekemään jotain vasten tahtoaan.
Arvoasteikkolla luonnonhenget voidaan jakaa kolmeen tasoon. Ensimmäisellä tasolla ovat pienhenget, jotka voivat olla esimerkiksi yhden kasvin tai luonnonilmiön henkiä (loimu, vesipisara) ja ne ovat myös vähäisimpiä voimiltaan. Toisen tason henget voivat olla esimerkiksi jonkin alueen (järven, joen, koivumetsän tai rannan) tai voimakkaamman luonnonilmiön (puhurin, kuurosateen) henkiä. Kolmannella tasolla henget vastaavat suurista luonnonalueista tai voimakkaista luonnonilmiöistä (Metsän valtias, Merenrannan henki, Tuulen henki). Tarinoissa puhutaan myös tätä voimakkaammista hengistä, mutta ne ovat ihmismielen ja silmien ulottumattomissa ja niitä palvotaankin jumalina siellä missä niihin uskotaan.
Maanalaiset henget ovat oma lukunsa, sillä ne ovat ihmisille vihamielisiä ja vaarallisia. Näitä henkiä saattaa nähdä yöaikaan kummitusmaisina olentoina hautuupaikoilla tai paikoissa joissa on vuodatettu verta. Nämä henget vievät sieluja maanalaiseen, sekä kuolleilta mutta myös eläviltä jotka ovat varomattomia. Kuoleman tytär tai Kehtoontappaja on näistä hengistä pelätyin, sillä hän vie vastasyntyneitä tai pieniä lapsia mukanaan.
Pakkasen maan kansalaiset eli tavan kansa kattaa kaikki eri läänien alueella asuvat ihmiset. He ovat Pakkasen maan selkäranka, sillä ilman heidän ahkeruuttaan tai yhteisöllisyyttään tätä hienoa maata ei olisi olemassa. Tavan kansa rakentaa kaupunkeja, perustaa kiltoja, viljelee maata, kasvattaa karjaa ja tukee muita haasteiden edessä. Runsaslukuiset perheet ovat merkki kasvavasta hyvinvoinnista valtakunnassamme, mutta sen turvaamiseksi vaaditaan myös vahvaa armeijaa. Vaikka rauhan aika on jatkunut pitkään, niin ilmassa on huolestuttavia merkkejä, jotka kielivät sodasta.
Tavan kansa on aina elänyt tiiviisti yhdessä luonnon kanssa (ja myös sen ehdoilla), antaen hengille uhrilahjoja seita-kivillä paremman sadon toivossa tai toivoen metsästysonnea, vaikka he eivät henkiä näe tai kuule. Noitien ilmestymisen jälkeen he ovat hoitaneet suurimman osan uhrimenoista, mutta tavan kansan vastuulla on edelleen ruuan, koristeiden ja lahjojen valmistaminen hengille.