Pakkasen maassa eletään teknologisesti verrannollisesti keskiaikaa. Suurin osa kaikesta työstä tehdään ihmistyövoimalla kotieläimiä apuna käyttäen, mutta erilaisia koneita on keksitty helpottamaan ihmisten elämää ja kasvattamaan tuotantoa.
Pakkasen maassa viljellään erilaisia viljalajikkeita (mm. vehnää, ohraa, ruista, kauraa), juureksia (mm. turnipseja, porkkanoita, mustajuurta), kasviksia (mm. kaalta, avomaankurkkua, kurpitsaa) ja hedelmiä (mm. omenoita, luumuja). Pellot kynnetään hevosten vetämillä auroilla ja viljasadot niitetään viikatteilla. Turvetta ja kotieläinten lantaa käytetään lannoittamaan peltoja. Tuholaisten torjuntaan pyydetään apua yleensä noidilta, mutta osa viljelijöitä uskovat esimerkiksi virtsan suojaavan kasveja hyönteisiltä.
Viljelyn lisäksi suurin osa tavan kansasta keräilee metsästä yrttejä, sieniä ja marjoja, sekä metsästävät pienriistaa (kauriit ja siitä pienemmät eläimet) jousilla tai ansoilla. Rannikoilla kalastetaan ahkerasti verkoilla ja keihäillä myös isompia olentoja, kuten valaita.
Tuorein keksintö maatalouden saralla ovat vesi- ja tuulimyllyt, joiden ansiosta viljojen jauhaminen on huomattavasti tehokkaampaa. Toisaalta vesimyllyjä on myös valjastettu teollisuudenkin käyttöön seppien vesivasaroiksi.
Suurin osa sotilaista käyttää metallivahvisteisia nahkapanssareita, pitkämiekkaa ja kilpeä. Parhaimmat ja arvokkaimmat panssarit ovat levyhaarniskoja, joihin käytännössä ainoastaan aatelisilla tai rikkailla kauppiailla on varaa. Teräs on keksitty, mutta sen laatu vaihtelee paljon ja usein rauta on kustannustehokkaampi ratkaisu erilaisissa varusteissa. Liivinmaan vuorten uumenissa on tarinoiden mukaan valtavia masuuneja, jotka kykenevät tuottamaan terästä riittävästi armeijan varustamiseen kuukausissa. Tosiasia on, että Liivinmaan teräs on laadultaan ylivertaista ja himoittua niin Pakkasen maassa kuin Korinttissakin.
Erilaisten lähitaisteluaseiden lisäksi sotilaat voivat käyttää jousia tai varsijousia, jotka etenkin hevosten selästä hyödynnettynä ovat tappavia. Hevosia käytetään yleisesti sodankäynnissä (Korinttissa myös kameleita) niin taisteluissa, mutta myös sotilaiden ja resurssien siirtämiseen.
Vaatteissa asusteissa käytetään ensisijaisesti hamppua, pellavaa, villaa, nahkaa ja turkiksia. Silkkiäkin on olemassa, mutta sitä saa pelkästään Korinttista ja se on erittäin kallista. Kankaita tehdään mm. huovuttamalla, kangaspuiden avulla ja kutomalla. Kaikki vaatteet tehdään käsin ja niitä korjataan paljon. Ompelijat ovat erittäin arvostettuja yhteisöissään.
Viime aikojen merkittävimpiä keksintöjä on ollut kirjapaino, joka on mahdollistanut monipuolisen tiedonvälityksen ja koulutuksen Pakkasen maassa. Pohjan hovin opettajat kuljettavat mukanaan erilaisia painotuotteita tavan kansalle, kuten tuoreimpia uutisia ja opetusmateriaalia. Kirjapaino on pelkästään Pohjan hovin käytössä, joten muu kirjallinen materiaali on edelleen käsinkirjoitettua eikä laajassa levityksessä. Suurin osa kansasta seuraa aurinkoa ajankulun merkkinä (käyttämällä esim. riimusauvaa), mutta suurimmissa kaupungeissa on myös koristeellisia kellotorneja.
Merenkäyntiin ja sitä kautta myös kaupankäyntiin merkittävä vaikutus on ollut kompassin keksimisellä.