UIMAOPETUS JA VESIPELASTUS

UIMAOPETUS JA UINTITAITO


Suomessa hukkuu vuosittain 150-200 ihmistä, mikä on asukaslukuun suhteutettuna selvästi muita Pohjoismaita enemmän. Uimataito on kansalaistaito ja kaiken vesiturvallisuuden perusta. Pohjoismainen uimataidon määritelmä on:


"Hypättyään uintisyvyiseen veteen henkilö ui 200m yhtäjaksoisesti, josta vähintään 50m on selkäuintia".


Hyvä uintitaito antaa henkilölle valmiuden pelastaa itsensä vedestä. Oman uinti- ja pelastautumistaidon lisäksi olemme myös vastuussa lähimmäisestä, joten on hyvä osata turvallisia vedestäpelastamisen taitoja. Uinnin alkeisopetus tapahtuu leikin kautta veteen totuttautumalla. Ensimmäisiin uintiliikkeisiin siirryttäessä opetellaan jo oikeaa hengitystekniikkaa, mikä luo pohjan hyvään virtaviivaiseen uintiasentoon. Heti alkeisopetuksen jälkeen voidaankin jo siirtyä erilaisten uintitekniikoiden harjoitteluun, koska lasten on helppo omaksua uusia liikeratoja.


Myös myöhäisemmällä iällä kannattaa hankkia uimataito. Uimaan opettelu on opettelua elämään veden kanssa ja erilaisten mahdollisten pelkojen ja uskomusten poistamista. Vanhemmat yleensä pelkäävät hukkumiseen liittyvää kuolemaa, kun taas lasten pelossa on yleensä kyse epämiellyttävästä tunteesta veden mennessä silmiin, suuhun, nenään ja hengitysteihin. Vanhempien pelon lisäksi mukana on usein myös häpeän tunne. Pelkääjä häpeää pelkoaan ja uimataidottomuuttaan eikä uskalla tulla yleisiin uimakouluihin ja -kursseille.


Nyt tarjolla yksilömuotoista uimaopetusta etenkin aikuisille sekä lapsille, joille on jo muodostunut jonkinlainen vedenpelko tai muu este uintitaidon kehittymiselle.


Suunnitellaan sinulle tai lapsellesi yksilöllinen polku kohti turvallista elämää veden kanssa. Ota yhteyttä!


VESIPELASTUS ILMAN LISÄUHREJA

Paras henkivakuutus vesillä liikuttaessa on hyvä uimataito, pelastusliivit ja vaaratilanteiden välttäminen. Suurin osa Suomessa vuosittain (200) hukkuneista on humalassa. Päihtynyt arvioi usein voimansa väärin ja uimataito on heikentynyt. Myös alkoholin vaikutus nopeuttaa elimistön lämpötilan laskua, jolloin liikkeet käyvät ennenaikaisesti kömpelöksi ja lihasvoima heikkenee.

Veden alle joutunut voi menehtyä hapen puutteeseen vedettyään vettä keuhkoihinsa. Tukehtuminen voi johtua myös kurkunpään kouristustilasta, joka estää sekä ilman pääsyn että veden joutumisen keuhkoihin. Suomessa vesi on kylmää kesälläkin, joten ruumiinlämpö laskee nopeasti samalla vähentäen solujen hapentarvetta. Tällöin hukkuneen elvytyksen onnistumismahdollisuudet ovat paremmat mutta 30 minuutin hukuksissa olon jälkeen selviytyminen veden lämpötilasta riippumatta on heikkoa. Vesipelastus onkin tärkeää, jotta elvytystilanteeseen ei jouduttaisi. Hukuksiin joutuneen elvytyksessä tärkeintä on hengitystien avaaminen ja ventilaation mahdollisimman nopea aloitus, mahdollisuuksien mukaan 100-prosenttisella hapella. Elvytys tulee aloittaa 5 puhalluksella, minkä jälkeen jatketaan normaalilla rytmillä: aikuisilla 30:2 ja lapsilla 15:2. Ellei puhalluselvytys onnistu, tyhjennetään ylähengitystie kääntämällä potilas kyljelleen ja puhdistamalla hänen suunsa. PPED, kammiovärinän hoito ja muut elvytystoimet suoritetaan tavanomaiseen tapaan lisäavun saavuttua.


Hukkuvan saaminen pois vedestä vaatii nopeutta ja harkintakykyä

Veneellä tai pelastuslaudalla pelastaminen on nopea ja turvallinen vaihtoehto, jos ne ovat otettavissa käyttöön nopeasti. Venettä kannattaa hakea kauempaakin, jos pelastettava on kaukana, olosuhteet vaikeat tai pelastaja ei usko uimataitonsa riittävän pelastamiseen uimalla. Tajuissaan olevan pelastettavan nostaminen veneeseen ei ole aina tarpeellista tai edes suositeltavaa turvallisuuden näkökulmasta. Veneeseen on hyvä varata muita apuvälineitä, joilla pelastettava saadaan vedettyä rantaan. Parhaiten veden varaan joutunut pelastetaan ojentamalla hänelle jotain "kättä pidempää", esimerkiksi naru, pelastusrengas, airo, lauta, oksa, pelastusliivit pyyhe, vaatekappale, vyö, kumisaapas, pallo, muovikanisteri. Hukkuva takertuu yleensä ensimmäiseen käteen osuvaan esineeseen. On se sitten vaikka pelastaja. Uimalla pelastettavaa onkin aina tartuttava takaapäin, jottei pelastettava vie auttajaa mukanaan veden alle. Pelastajan on lähestyttävä pelastettavaa voimia säästellen, sillä hän saattaa vielä joutua sukeltamaan veden alle joutuneen takaisin pintaan, kuljettamaan tämän rantaan ja kenties vielä elvyttämäänkin.

Tajuissaan olevan pelastettavan kohtaaminen uimalla:

    • Rauhoita
    • Pidä apuväline pelastettavan ja itsesi välissä
    • Ojenna apuväline
    • Kuljeta apuvälineestä kiinnipitäen rantaan
    • Vältä suoraa kosketusta
    • Rauhoita ja anna ohjeita


Tajuttoman pelastettavan kohtaaminen uimalla:

    • Kierrä/sukella takapuolelle
    • Nappaa kuljetusasentoon
    • Pidä hengitystie veden pinnan yläpuolella
    • Aloita puhalluselvytys jo vedessä jos voit
    • Kuljeta nopeasti rantaan (kylkiuinti, pelastusselkäuinti)
    • Aloita ensiapu, elvytys
    • Toimita hukuksissa ollut aina hoitoon, vaikka virkoaisikin nopeasti, sillä keuhkoihin joutunut vesi voi aiheuttaa myöhemmin hengenvaaran


Vesipelastusharjoittelua turvallisesti, valvotusti ja ohjatusti. Ota yhteyttä!

Teemaa voidaan soveltaa myös yhdistettynä erilaisiin sairauskohtauksiin, traumoihin tai uintitestauksiin esimerkiksi tyhy-päivissä, koulutuksissa ja meetingeissä.

Räätälöidään teidän tarpeisiin soveltuva palvelupaketti, vaikka omassa rannassanne.