OHJAAJA HANNA JUNKALA

OMA KASVUTARINANI..

Aina asiani eivät näin nätisti ole olleetkaan, vaan omat kipukynnykseni ja kasvukohdat minunkin elämässäni on ollut. Niin kuin meillä kaikilla on. Varmasti tulevaisuus antaa edelleen lisää erilaisia kokemuksia mutta nyt osaan lähestyä niitä ehkä toisenlaisin silmin kuin aikaisemmin. Menneisyyden käsittelemättömät kokemukset ja kätketyt tunteet saivat minut pakenemaan töihin. Itse luodussa kiireessä ja suorittaessa ei tarvinnut tai kerennyt miettiä menneitä, vaan siirryin aina seuraavaan haasteeseen. Samalla unohdin omasta hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimisen ja levon, kunnes väsymys pakotti pysähtymään. Suurin ihmetys oli, että mukava ja mielekäskin työ sekä tekeminen väsyttää. Oikeastaan en tuntenut itseäni väsyneeksi ennen kuin olin levännyt tarpeeksi tunteakseni sen.

Yksin en kuitenkaan joutunut muutosprosessiani kohtaamaan, vaan sain apua ja tukea omalta valmentajaltani. Valmentajan tuki oli erityisen tärkeää prosessin alussa, jotta uskalsin nähdä kokonaisuuden ja kohdata oman tilanteeni. Kolmen työpaikan ja opintojen yhteen sovittaminen sekä vuosien suorittaminen oli kerryttänyt kivasti tiliä mutta myös esimerkiksi 25kg rasvaa ympärilleni. Itseasiassa tapasinkin valmentajani eräänlaisessä ryhmävalmennuksessa, jonne ajattelin osallistua lähinnä laihduttamaan ahdistavaa rasvaista kehoani ja pudottamaan kiloja. Tulin yllättymään. Enpä olisi arvannut, että se oli elämäni suurimpia kulmakiviä, josta alkoi parivuotinen intensiivinen yhteistyö ja kokonaisvaltainen muutosprosessini. Sittemmin olen jättänyt "ylimääräiset" työt, valmistunut ylemmästä ammattikorkeakoulusta, sovittanut liikunnan, levon ja terveellisen ravinnon osaksi arkea sekä läpi käynyt menneisyyden haavoja kasvaen ihmisenä tai ainakin oppinut edes hieman tuntemaan ns. normaalipainoista itseäni paremmin. Matka jatkuu edelleen, sillä valmis en ole, enkä tule, enkä aio Buddhaksi ruveta. Haasteita ja oivalluksia tulee päivittäin rinta rinnan. Sitähän se elämä on!

Liikunta ei ole uusi asia elämässäni, vaan olen nuoruuteni viettänyt urheilukentillä ja maastoissa. Niin yksilölajit kuin joukkuepelitkin olivat minulle mieluisia. Kesäkausina kenttälajina olivat pituushyppy, korkeushyppy, kuula, keihäs sekä lyhyen ja pitkän matkan juoksut viesteineen. Pesäpallo, jalkapallo, sähly, lentopallo ja jääkiekko tai kaukalopallo olivat joukkuelajejani. Talvisin hiihdin tuhansia kilometrejä vaihdellen tyyliä, vaikkakin luistelutekniikka antoi paremmat fiilikset, ja se on tärkeintä. Listatessani näitä tässä hetkessä nyt ilostun, koska nämä samat lajit ovat säilyneet elämässäni edelleen, vaikkakaan vuosiin en "kerennyt" niitä harrastamaan. Tai en ehkä enää reilua 4 metriä hyppäisi pituutta tai vajaata 2 metriä korkeutta, vaan kuntosaliharjoittelu on korvannut nämä massiivisesti niveliä kuormittavat hyppylajit.

Liikunnan ohjaus erilaisten liikunta- ja urheilukoulujen vetäjänä antoi minulle leivän pöytään jo parikymppisenä. Useiden liikunnan ja vapaa-ajan ohjauskurssien ja työpajojen henkilökohtaisena huipennuksena oli SUH:n uimaopettajakurssi. Lasten uimaan opettaminen on kiitollista työtä ja tuloksia tulee päivittäin. Aikuisten oppimisen esteenä on taas usein pelko tai jokin vanha uskomus. Tämän esteen läpi meneminen se vasta tuloksekasta ja kiitollista työtä onkin.

Olen tehnyt pitkän uran hoitajana niin muistisairaiden vanhusten yksikössä vastaavana sairaanhoitaja kuin akuutin puolen hoitotason ensihoitajanakin. Mielenterveystyö ja psyykkinen hyvinvointi ovat kuitenkin aina kiehtoneet ja kiinnostaneet minua. Aikoinaan jo lukiossa valitsin psykologian kursseja ja lähihoitajanakin kouluttauduin ensimmäiseksi mielenterveys- ja päihdehoitajaksi. Sittemmin ensihoito on vienyt mennessään kaikkine ihmistarinoineen ja kohtaloineen. Tykkään kohdata potilaat kokonaisvaltaisesti myös ensihoitajana. Työssäni kriisitilanteiden ja ihmisten akuutin hädän nähneenä olen kouluttautunut myös debriefing- ja defusing-ohjaajaksi, jolloin pystyn tarjoamaan interventioita kriiseihin erilaisilla jälkipuinti-istunnoilla. Edelleenkään ihmisten erilaisia ja osin järkyttäviä kokemuksia ei käydä läpi riittävästi ja asiat jäävät kaivelemaan mieltä. PPED-kouluttajana ja Kliinisenä asiantuntijana (yamk) erilaisten hätätilapotilaiden kohtaamisen opettaminen ryhmille tai yksilöille on erityisosaamistaitojani. Nyt on aika jakaa osaamistani ja kokemuksiani myös muille, sillä minulla on paljon annettavaa. Kaikissa ohjauksissani käytän hyödyksi kaikkia koulutuksissani ja työelämässä oppimiani taitoja sekä sovellan NLP-tekniikoita ja TRE-menetelmää. Tulevaisuudessa erä- ja luonto-oppaana palveluita viedään myös luontoon, missä hyödynnetään uusia elementtejä.