Kimbilio-kirje 2014/2

Julkaisupäivämäärä: Feb 07, 2014 8:48:20 AM

Kimbilio-kirje 2                                Morogoro        4.2.14

YSTÄVÄT, TUKIJAT

Viime kirjeen jälkeen listalle on tullut uusia nimiä. Laita viesti minulle, jos et halua saada näitä Kimbilio-kirjeitä.

Kirjeeseen tulee monesti samoja asioita kuin Facebookiin, mutta kun kaikki eivät ole siellä, ajattelen, että on parempi vaikka toistaa. Lisäinformaatiota www.kimbilio.fi tai Kimbilion FB-sivut ja You Tube.

RAKENTAMINEN

Rakentamista valvova herra Mbaga on nähty. Työt aloitetaan hänen puolestaan mahdollisimman pian. Kaksi rakennusmiestä tässä kirkon tontilla oli eilen rakentamassa tyttöjen asuntolan toisen kerroksen pohjaa. Tuttuja miehiä. Kasvot loistivat kirkkaammin kuin illan aurinko.

Kylätalon ovet ja ikkunat kaltereineen ovat ensisijaisia. Turvakodin perustusten kaivaminen aloitetaan. Katselin äsken Kimbilio-sivuilla Mikko Vesamäen kuvaaman videon kylätalon ehkä ensimmäisistä juhlista. Kannattaa katsoa. Miehet tanssivat. Kylätalo ei ole lähimainkaan valmis, mutta niin kuin näet, sitä voidaan jo käyttää.

Rakentamiskokouksia tulee olemaan useita. Täällä asiat päätetään yhdessä. Myös tiedon tasapuolinen leviäminen on näin taatumpaa. Jatkamme toiminnan suunnittelua, koulutuksia ja etsimme yhteistyötahoja. Tavoitteet ovat korkealla. Pitäisi löytää Tansanian valtion taholta suojelijoita ja ulkomaisilta tahoilta tukijoita.

KULTTUURISTA VÄHÄN

Olimme Tansaniaan tullessamme pyytäneet, että pääsisimme paikkaan, missä olisi vettä. Joillakin alueilla on. Piispa ohjasi meidät ylpeänä ja iloisena ”valkoihoisten malliseen taloon, jossa varmasti on vettä". Vesihanoja ja -paikkoja on useita. Vettä ei ole ollut nyt viiteen päivään kuin kaksi pientä tirausta.

Tänään Veikko pesi pitkät hiuksensa puolella ämpärillisellä. Siihen meni loppu vesi. No, hän otti ämpärit käteensä ja lähti kirkon pihamaa-alueelta etsiskelemään, josko jossain lorisisi tai voisi vintata. Kyllä tuli ihmisiin liikettä. Pastorin ei kuulu kulkea ämpärit käsissä, saati kantaa vettä.

Ihmisiä alkoi lapata pihaamme. Ihmeteltiin vedettömyyttä. Hetken kuluttua vesi alkoi liristä pikkuisen. "Nyt suihkuun ja äkkiä!" Veikko komensi. Riisuin vaatteet ja availin hanaa. Ei tullut mitään. Lopulta hain pari mukillista keittiön ämpäristä ja pesin sillä itseni. Iloitsin, että naapurin emännät saivat osansa. Kyllä likaisenakin pärjää, kun vain päättää niin.

ASUMINEN

Kotimme sijaitsee Bungon kirkon alueella piispan talon ja navetan välissä. Navetan toisella puolella asuu seurakunnan evankelista ja toisessa laidassa kirkkopihaa turvaan haettuja/hakeutuneita masai-tyttöjä. Eilen tuli taas yksi. Seurakunnan papin talon rakennusten joukossa on heidän kätköpaikkansa. Pappi on lähtenyt opiskelemaan. Perhe saa asua pappilassa.

ELÄMÄ

Kuljemme jalan. Vielä. Auto on luvattu, mutta se on rikki. Kävellen huomaa enemmän. Tiemme kulkee synnytyssairaalan vierestä. Naisten huuto on aika kovaa. (Ainakin ohi kulkevat koululaiset uniformuissaan oppivat tietämään, mitä synnyttäminen on.) Toisella puolella tietä huuto on vaimennut kokonaan. Ruumishuone. Puuseppä höylää arkkua. Yksi on jo valmiina maassa.

Siinäpä tallustamme elämän alun ja kuoleman lopullisuuden välissä ojasta kaivettua punaista lateriittimultaharjannetta pitkin. Koululaisten joukossa.

Teitä tuestanne kiittäen ja sydämellisesti Afrikasta tervehtien,

Irja (kirjeen kirjoittaja) ja Veikko (maahanmuuttoviranomaisten luona

käymässä)

*****