Kimbilio ja me 2013 1. kirje
Julkaisupäivämäärä: Jan 15, 2013 12:11:54 PM
Hei,
Kimbilion rakentaminen on aloitettu. Veikon lisäksi paikalla häärii 4-5 taitavaa miestä. Veikko on oikein tyytyväinen. 2-3 kuukauden kuluttua ensimmäinen rakennus on jo pitkällä. Sitten tulee pysähdys. Kaikki kerätyt rahat on kulutettu. Rakennamme siis hyvin tansanialaisesti. Joksikin ajaksi kesken jääneitä rakennuksia täällä on joka puolella.
Sydämellinen Kiitos kaikille, jotka ovat muistaneet tätä Lempäälän NMKY:n projektia. Keräys jatkuu edelleen, sillä tarkoituksena on rakentaa MONTA rakennusta.
Kimbilio-hankkeen äiti, Ruth Mmari, jonka monet tuntevat, voi olosuhteisiin nähden hyvin. Viikko sitten hänen miehensä Bw. Mmari lähti kävelylle, kotinurkille vain. Mahaa pukkasi ja kävely oli siihen hänen mielestään hyvä lääke. Hän ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen kotiportiltaan, kun ihmiset alkoivat huutaa hänen nimeään ja käskivät häntä pois tieltä. Sivutieltä Mmarin takaa tuli nimittäin auto hurjaa vauhtia. Mmari ei ehtinyt kuin pikkuisen kääntyä. Siinä oli hänen elämänsä loppu. Hautajaiset olivat kolmantena päivänä Moshissa, mistä Mmari on kotoisin. Kotipihaan haudattiin, lähelle Lilyania, joka kuoli melkein tasan vuosi ennen isänsä kuolemaa.
Täällä ihmiset nöyrtyvät kuoleman edessä. Tapahtunutta ei voi muttaa, ei voi tehdä toisin, ei voi kuin hyväksyä tosiasiat. Tälläisia ajatuksia kuulee. Ne sävähdyttävät syvältä, koska ovat niin totta.
Ruth Mmari on nyt leski, leski leskien joukossa, niiden, joiden asioita hän ajaa. Puhuimme siitä. Hän "iloitsi" siitä, että voi nyt ymmärtää muita leskiä paremmin ja toimia heidän hyväkseen enmmän. Hieroin kipuja Ruthin vartalosta ja siinä keksin, että voisin opettaa yhden hänen paikalla olleen sukulaisnaisensa hierojaksi. Tämä mama Lisa innostui valtavasti. Hieroimme yhdessä Ruthia, joka nautti autuaana. Mama Lisa tulee nyt Morogoroon oppilaakseni (mulla on diploma hieronnasta, olen melkein unohtanut!). Päätimme perustaa saloonin Mikumiin, jossa hierotaan leskeksi jääneitä ja muita kipujen kanssa kamppailevia. Samaa hommaa voidaan jatkaa Kimbiliossa.
Se, miten ihmiset muistavat toisiaan kuolemantapauksissa, on täällä huippua. Surevia ei jätetä yksin. Työnantajia tämä käytäntö ei viehätä.
Ensimmäisinä päivinä Ruthin koti ja kotimäki oli ollut täynnä ihmisiä. Viikonloppuna, jolloin me olimme paikalla, väkeä tuli jatkuvana virtana. Kaikkia huomattiin. Kaikki saivat joko limpsaa, vettä tai teetä, jotkut jopa ruokaa. Meno oli hyvin hiljaista. Ihmiset istuivat vaiti pitkiä aikoja. Kuoleman edessä sanat haipuvat.
Iloitsemme, jos vastaat.
Iloitsemme elämästä. Jubilate.
Irja ja myös Veikko, joka hikisissä töissä rakennuksella