Maatiaisviljapelto

Maatiaisviljapellot ovat perinnemaiseman oleellinen osa ja niiden ekosysteemi on rikas. Ennen 1940 käytettiin pääosin orgaanista lannoitusta ja sitä oli vähän. Kaikkia peltoja ei lannoitettu joka vuosi. Kemialllisia torjunta-aineita ei ollut olemassa. Pelloilla viljelttiin pitkiä maatiaisviljoja. Ne ovat kehittyneet ja sopeutuneet vuosisatoja ilmastossamme. Näin sopiikin maatiaisviljat hyvin luonnonmukaiseen tuotantosuuntaan, jossa ei käytetä mineraalilannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita. Maatiaisviljat menevät lakoon jos niitä lannoitetaan. Maatiaisvilja pärjää rikkakasvien kanssa koska sillä on niin pitkä korsi, että rikat jäävät pääosin niiden alle. Maatiasviljat kylvetään harvemmin, koska pitempi korsi ja isompi juuristo vaatii enemmän tilaa (esim. moderni ruis kylvetään 180 kg/ha, mutta pensastuva maatiaisruis 100-130 kg/ha). Maatuvaa ainesta tulee peltoon enemmän kun viljellään maatiaisviljoja ja hiilen määrä pellossa kasvaa. Tämä suurentaa resilienssiä kosken ilmaston muutosta. Kun on enemmän maatuvaa ainesta maaperässä on enemmän ruokaa lieroille ja muille maaperän eliöille. Leppäkertut syövät viljapellon kirvat. Kun kylvää harvemmin pellon peltolinnut esim. ruisrääkkä (Crex crex) ja peltopyy (Predix predix) pystyy paremmin liikkumaan viljapellossa. Heinäsirkat ja taitavia kiipeileviä vaivaishiiriä (Micromys minutus) viihtyy kun on korkeita korsia. Vaivaishiiri syö hyönteisiä. Maatiaisviljojen alla voi joko kylvää kukkivia aluskasveja kuten apiloita tai antaa matalat rikkaruohot elää siellä omaa elämänsä. Apilta ovat ruokakasveja mm. peltokimalaisille (Bombus pascuorum) ja rikkakasvit tuottavat siemeniä ruaksi peltolinnuille esim. peltosirkulle (Emberiza hortulana) ja pensastaskulle (Saxicola rubetra). Myös tuulihaukka (Falco tinnunculus), isokuovi (Numenius arquata) ja töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) kuuluu perinteiseen maatalousmaisemaan.