Tämä on uusi sivu oppimateriaalissa ja sitä vielä kehitetään. Tämän sivun tiedot eivät ole osaa tenttiä.
Ekologia on tiede siitä, kuinka organismit ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Luonto ei siedä paljasta maapintaa, se kattaa sen heti kasveilla. Luonnossa kasvaa myös harvoin pelkästään yhtä tiettyä lajia, aina kasvaa useampi eri laji yhdessä. Luonnossa kasvavia lajeja kutsutaan luonnonvaraisiksi kasveiksi. Kun ihminen haluaa viljellä itselleen syötäviä kasveja ja niiden pariin ilmestyy ei haluttuja kasveja niitä kutsutaan rikkakasveiksi. Näin rikkakasvit eli rikkaruohot ovat kasveja, jotka kasvavat paikoissa, joissa niiden ei haluta kasvavan. Viljelysmailla rikkakasvit ovat yleensä viljelyä haittaavia ja vaikeasti torjuttavia kasveja. Jos ymmärtäisimme rikkakasvit paremmin voisimme puuttua maaperän epätasapainoon ja sitä korjaamalla eivät rikkakasveja kasvakaan enää niin paljon viljelykasvien parissa.
Monet rikkakasvit parantaa maaperässä olevaa epätasapainoa. Jotkut keräävät mangaania, toiset rautaa tai magneesiumia ja korjaa maaperässä olevia puutteita. Syväjuuriset ja paalujuuriset rikkakasvit parantaa tiivistymistä, osa kasveista kasvaa missä on liikaa vettä ja kuluttaa veden. Tutumpia ovat ne jotka rakastaa kasvaa maaperässä jossa on paljon typpeä, esim. nokkonen ja voikukka ovat sellaisia kaseveja. Kun typen määrä vähenee, myös näitten kasvien määrä vähenee.
Jokaisella kasvilla on lempiolosuhde missä se viihtyy ja kasvaa hyvin. Kasveilla on oma "tehtävä" ja paikka ekosysteemissä. Piennarpoimulehti (Alchemilla vulgaris) levisi kuivana ja lämpimänä vuonna koko Kiltsin niityllä - ikäänkun se halusi antaa muille kasveille varjoa. Tavallisina vuosina sen kasvu on paljon pienemmillä alueilla.
Rikkakasvien biologian ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää ekologisessa rikkakasvien hallinnassa. Taisteluista rikkakasvien kanssa löytyy paljon käytännön kokemusta ja tietoa sosiaalisen median ryhmissä. Maataloudessa ja puutarhataloudessa on perinteisesti jaettu enemmän tietoa miten torjua rikkakasveja, kun, että puututtaisiin perusongelmaan - miksi ne ylipäätään kasvaa tietyssä paikassa pellossa tai puutarhassa?
Rikkakasvien ekologinen hallinta on enemmän tietointensiivinen kun tuotantopanosintensiivinen. Tuntemalla rikkakasvien heikkoudet pystyt paremmin hallitsemaan niitä. Menestyksen avain on tietäminen, milloin soveltaa tiettyä taktiikkaa, ja se vaatii ymmärrystä siitä, miten rikkaruohot toimivat, sekä yleisesti että lajina. Ekologisen rikkakasvien hallinnan tavoitteena on löytää tasapaino rikkakasvien syntymän ja kuoleman välillä ja näin pitää rikkakasvien tiheyden matalana suurimman osan aikaa ja vähentää niitä nopeasti, kun niiden tiheys alkaa lisääntyä.
Ennen käytettiin pitkäkortisia kasveja, aluskasvia ja seosviljoja viljelyksesä ja näin saatiin rikkaruohopaine alas.
Norjalaisen Emil Korsmon opetusjulisteilla 1900-luvun alusta on hienosti kuvattu kasvien juuria. Julisteita voi katsoa tästä.
Liebman, M., C.L. Mohler and C.P. Staver (2001). Ecological Management of Agricultural Weeds Cambridge University Press: New York
McCaman, Jay L. (2013): When weed talks. Kokemuksia rikkakasveista. Toinen painos.
Mohler, Charles L.; Teasdale, John R. & DiTommaso, Antonio. Manage weeds on your farm. A guide to ecological strategies. SARE handbook series 16. Lue kappale 3, ss. 43-72.
Paul's ekologiska tips för all slags växtdling. Facebook ryhmä.
Teepen, Paul. Ogräs. Mycket hatat men som borde älskas. Ekologiska odlingstips. Saa tilata ainoastaan suoraan kirjoittajalta.