Eläinkantojen säilytys
On olemassa eri menetelmiä pienten maatiaiseläinten populaatioiden säilyttämiseen.
Ex-situ säilytys
Pienten kotieläinpopulaatioiden säilyttämiseen on erilaisia menetelmiä. Ex-situ -säilytyksessä säilytetään pakastettuna siittiöt, alkiot ja kudoksia ns. kryogeeninen varastointi. Pakastettua geneettistä materiaalia tarvitaan nykyisen säilytysohjelman toteuttamiseen (esim. lehmien keinosiemennys) ja geenivarojen pitkäaikaiseen säilyttämiseen. Eläinmateriaalia voi kadota esimerkiksi tautitilanteiden vuoksi ja siinä tapauksessa on hyvä, jos eläinmateriaali voidaan palauttaa jäätyneestä geenipankista. Pitkäaikaiset geenipankit on säilytettävä kahdessa maantieteellisesti erillään olevassa paikassa, jotta voidaan vähentää pitkäaikaiseen varastointiin liittyviä riskejä (onnettomuudet, pakastegeenipankin tuhoutuminen).
Alkuperäisiä rotuja voidaan säilyttää myös valtion laitoksessa, tutkimuslaitoksessa, oppilaitoksessa tai muussa sopivassa organisaatiossa. Suomessa alkuperäisrotuja pidettiin ennen vankilatiloilla, mutta nykyään ne ovat opetustiloilla. Varsinkin kun rodun kanta on niin pieni, että sen säilyttämiseksi on suoritettava tiukka suojeluhoito, tämä menetelmä on hyvä. Luonnonvarakeskus (Luke) koordinoi valtion pyynnöstä erityistä suojeluohjelmaa suomalaisille maatiaiskanoille. Ohjelmassa yksityiset kanankasvattajat ovat liittyneet säilytysverkostoon. (MTT, 2010) Ruotsissa Nordens Ark osallistuu pienten ja uhanalaisten eläinpopulaatioiden tuhoamiseen.
In-situ säilytys
In-situ säilytys on eläinrotujen säilyttäminen alkuperäisissä tuotantoympäristössä esim. maatiloilla tuotannossa kutsutaan eläväksi geenipankiksi. Suojelu rakentuu tavallisten ihmisten eläintenpitoon, usein pitäminen kotitarvetaloutta varten. Tämä malli luo iso vapaus pitämiseen. Monet kansalaisjärjestöt huolehtivat pienten maatiaispopulaatioiden pitämisestä. Ne toteuttavat suojeluohjelmia, jotka ovat viranomaisten hyväksymiä. Ihmiset sitoutuvat suojeluohjelmaan ja noudattavat joitain sääntöjä ja valtion hyväksymää jalostussuunnitelmaa. Jokainen voi ostaa eläimiä itse, kunhan ostaa ne toisesta geenipankista. Vapauteen kuuluuhan vastuu, vastuu maapallon säilyttämisestä (Olsson & Söderstjärna, 2010).
Kehittäminen
Kehittämisen kautta tapahtuva suojelu (jos sitä voi sanoa suojelukseksi) on myös mahdollisuus säilyttää alkuperäisrotukanta. Tätä voidaan suositella vain, kun alkuperäisrotupopulaatio on suuri eikä uhanalainen.
Sisäsiitoksen välttäminen ei ainoastaan riitä, on myös muita asioita johon tulisi kiinnittää huomiota:
Kannat: Onko rodun alkuperäiseläimet (founders, ne eläimet joita alussa löydettiin) tasavertaisesti edustettu nykypäivän populaatiossa?
Edustus: Onko tällä eläimellä monta sisarruksia geenipankissa? Onko riski että kadotamme eläimiä sukupuussa jos tämä yksilö ei saa jälkeläisiä.
Maantieteellinen jako: Onko usampi eläin samalla polveutumisella samalla maantieteellisellä alueella.
Yhdistelmiä: Onko sama yhdistelmä uros/naaras tehty aikaisemmin? Miten voidaan parin vuoden kuluttua yhdistää näitten jälkeläisiä muitten kanssa
Sukulaisuus: Onko eläimet sukulaisia toistensa kanssa? (Olsson & Söderstjärna, 2010)
Voit tehdä melko paljon vaikka sinulla on ainoastaan yksi lehmä. Tietysti olisi hyvää, jos sinulla on myös sonni ja voit harjoittaa luonnollista parittautumista. Jos sinulla ei ole tätä mahdollisuutta voit lainata sonnia tai käyttää keinosiemennystä. Suurin apu saa, jos kysyy neuvoa eläimen omasta järjestöstä.
Muistathan kertoa muille kun sinulla on eläin myytäväksi!
Kuva vasemmalla: On tavoiteltavaa eläinkelpoinen puu monella haaralla sekä hyvällä juuristolla!
Kuva keskellä: Tällaiset puut kaatuvat olosuhtuiden mukaisesti. "Jos tuulee väärästä suunnasta puu kaatuu!"
Kuva oikealla: Kovin ohjattu eläinpopulaatio.
Säilytysmenetelmät
Tässä tuodaan esille kolme erityyppistä säilytysmenetelmää:
Elävä geenipankki
Eläimet ovat monessa pienessä karjassa eri omistajien luonna jolla kaikilla on omat vaatimuksensa ja toivomuksensa
Aktiivinen neuvonantaminen huolehtii ettei yksi eläin pääsee dominoimaan toisten kustannuksella
Pääpainopiste on toimivien eläinten säilytykseen
Parasta olisi jos eläimet saa jatkaa olemistaan ihmisten luonna, siellä missä ne ovat koko ajan ollut. Tärkein on seurata ettei jotkut sukulinjat pääse doiminoimaan toisten kustannuksella. Sairaat geenit tulisi poistaa ja jotkut terveet geenit tulisi tukea.
Kehitys / jalostus, popularisointi
Tuotantojalostus - ainoastaan eläimet toivotulla tuotanto-ominaisuudella voivat jatkaa
Ulkonököjalostus - ainoastaan eläimet jotka ulkonäöltään sopivat ulkonökömalliin voivat jatkaa
Valinta mitkä eläimet voivat jatkaa riippuu pitkälti siihen millaiset eläimet yksittäinen omistaja onnistuu myymään
Eläintenmäärä on tärkein. Ollaan sitä mieltä että eläimen tulevaisuus riippuu siitä miten kilpailukykyinen eläin on sekä miten suosittu eläin on.
Tässä voi periaatteessa jotkut ominaisuudet kasvaa miten paljon vaan kun taas toiset häviävät (kilpaipukyky!).
Kovin ohjattu säilytys
Kaikki pariuttumiset seuravat tietty kuvio / menetelmä
Kaikki eläimet saavat lisääntyä yhtä paljon
Pääpaino on eläinten geenien säilytykseen.
Jos otetaan käyttöön kovin ohjattu säilytys, esim. laitossäilytys missä kaikilla eläimillä on sama omistaja, niin eläimet voisi pariuttua tietyn suunnitelman mukaisesti. Kaiken eniten ohjautta säilytysmuoto on säilytys pakastetussa geenipankissa.
Lisätieto
Facebookissa on paljon maatiaisryhmiä joissa jaetaan kokemuksia ja tietoa maatiaiseläimistä
Native cattle
Suomenkarja-lypsylehmänä (ainoastaan lehmien omistaille ja maitotuottajille)
Finnhorse
Native sheep
Lampola (saa nopeasti apua ja neuvoja)
Native goat
Native hen
Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma (suljettu ainoastaan säilyttäjille)
Dogs
Gustavsson, Susanne & Thoren Peter: Några ord om att bevara ursprungliga raser. Allmogefåret.
Lindquist, Louise & Michelson, Annika: Guideline on how to preserve small populations of native sheep, Svenska Allmogefår föreningen, Sweden and Annika Michelson, HAMK University of Applied Sciences, Finland
MTT. Tietopaketit, monimuotoisuus, maatiaiset 29.9.2010
Olsson, Ronny ja Söderstjärna, Camilla: Den levande genbanken. Lehdessä Allmogekon Nr.3, 2010, årgång 17 sivu 4-5.