2. Ammattikasvatuksen perustaa
Alasivut löytyvät vas ylh kolmen viivan takaa!
Ammattisivistys
Ammattisivistykseen voidaan viereisen kuvion
mukaisesti lukea paitsi tuotantoon ja palveluihin suoranaisesti liittyvät asiat, niin myös laajemmin yhteiskuntaan ja sosiaalistumiseen kuuluvat kysymykset ja yksilön omista tarpeista kumpuavat sivistystavoitteet (itsensä kehitttämi-
nen) sekä luontoon liityvät asiat, kuten kestävän kehityksen problematikka. Nykyaikainen ammattikasvatus ei siis lähde lyhytjänteisistä hyötytavoitteista, vaan tarkastelee ammatillisuuutta osana
yksilön, yhteiskunna, työyhteisöjen ja luonnon
kehitystä.
Ammattikasvatuksen tavoitteista
Ammattikasvatuksessa on toisaalta kysymys niistä tarpeista ja tavoitteista, joita yhteiskunnalla ja työelämällä on. Toisaalta on kysymys yksilöstä ja hänen kasvustaan. Toisen ulottuvuuden ääripäinä ovat toisaalta sisällöt, ammatillinen substanssi, jonka perusteet löytyvät ko. aloja edustavista tieteistä ja toisaalta kasvatus ja opetus, joiden perusteet löytyvät ennen muuta kasvatustieteistä. Näistä neljästä tekijästä muodostuu ammattikasvatuksen keskeiset determinantit.
Ammatilliseen sivistykseen kuuluu tietoja ja taitoja. Mutta, kuten von Wright (1981) sanoo, tiedot ja taidot muuttuvat sivistykseksi vasta kasvattaessaan ihmisen koko ajattelussaan ja toiminnassaan ilmentämään laajakatseisuutta, objektiivisuutta ja oikeamielisyyttä, jotka johtuvat totuuden vaatimuksesta. Ammattisivistykseen kuuluu myös arvo-osaaminen, joka auttaa ammattilaista ratkaisemaan toiminnan päämäärien oikeutusta ammatissa, työelämässä ja yhteiskunnassa. (ks. Helakorpi - Olkinuora 1997)
Ammattipedagogiikalla voidaan ymmärtää oppimiseen ja opetukseen liittyviä koulutustavoitteita, sisältöjä, menetelmiä ja materiaaleja, joita käytetään ammattikoulutuksessa. Tällöin tavoitteet, sisällöt, materiaalit ja menetelmät ymmärretään tavanomaista laajemmassa mielessä. Tavoitteet eivät ole vain yksittäisen koulun tai opiskelijan tavoitteita vaan laajemmin myös koko ko. ammattialan ja ko. alueen työelämän ja sen kehittymisen tavoitteita. Sisällöt eivät ole vain jonkin opetussuunnitelman luettelemia sisältöjä vaan kaikkia niitä asioita, jotka liittyvät opiskelijan (nuoren ja aikuisen) ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen. Menetelmät eivät ole vain perinteisiä opetusmenetelmiä vaan laajemmin koko oppimisprosessiin liittyviä kasvu- ja kehittymistapoja, joissa omalla aktiivisuudella ja mm. ryhmätoiminnalla on oleellinen rooli. Siihen kuuluu myös koko organisaation tapa toimia (mm. laatuajattelu). Materiaaleilla ei tarkoiteta vain perinteisiä oppimateriaaleja (kuten oppikirjoja, dioja, opettajan oppaita jne.) vaan kaikkea sitä, mitä virikkeinen oppimisympäristö voi nykyaikana tarjota, jolloin mm. verkostoilla ja tietoverkkopohjaisilla aineistoilla ja oppimisalustoilla sekä työelämän käyttämillä aineistoilla on keskeinen rooli.
Ammattikasvatuksen tutkimus
Kun työtä ja ammatteja halutaan tutkia laaja-alaisesta näkökulmasta, voidaan käyttää esim.työtieteellistä korkeakouluopetusta pohtivan komitean (Komiteanmietintö 1989:10) kiteytystä kehittämis- ja yhteistyöalueista (vier. kuvio).
Perinteisesti tutkimustoiminnan painopisteet ovat liittyneet teknisiin järjestelmiin, työsuojeluun ja tuotannon suunnitteluun. Nyttemmin on kiinnostuttu erityisesti inhimillisiin voimavaroihin, osaamiseen, johtamiseen sekä laajemmin yhteisöjen toiminnan dynamiikkaan (mm. tiimit ja verkostot).
Ammattien, asiantuntijuuden ja niihin liittyvien taitojen tutkiminen on tärkeä osa ammattikasvatuksen aluetta.Ammattikasvatuksen kokonaisvaltaisessa jäsentämisessä on kysymys myös siitä, mikä luetaan ammattikasvatuksen piiriin ja mikä kuuluu työelämän tai muiden tieteiden alueeseen.
Ammattikoulutusjärjestelmä
Suomalaisen ammattikasvatuksen juuret ovat 1800-luvun puolivälissä lakkautetussa ammattikuntalaitoksessa, jonka mestari–oppipoika-metodi on jälleen tullut ajankohtaiseksi 2000-luvulla (työssäoppiminen).
Suomessa suoritettiin valtavat koulutusreformit 1970 – 1980-luvuilla. Viereinen kuvio esittää koulutusjärjestelmäämme 1900-luvun alkupuolella. Tämä nk.rinnakkaiskoulujärjestelmä säilyi lähes sellaisenaan peruskoulu-uudistukseen asti eli vuoteen 1970.
Pian peruskoulu-uudistuksen jälkeen alettiin pohtia yhtenäiskoulujärjestelmään nojaavaa keskiasteen uudistamista. Uudistunen eskiasteen koulutuksen tavoitteena oli antaa koko ikäluokalle jonkinlainen keskiasteen koulutus.
Ammatillisen koulutuksen ja lukion arvostuserot vaikuttivat siihen, etteikeskiasteen koulunuudistuskaan vähentänyt lukion vetovoimaa, vaan suurin osa ikäluokasta meni edelleen lukioon.
Kun vasta keskiasteen uudistus oli kunnolla päässyt toteutukseen, opetusministeriö esitteli 13.2.1989 uuden kouluvisionsa, jossa oleelista olivat uudet ammattikorkeakoulut. Viereinen kuvio esittää nykyistä koulutusjärjestelmäämme.
Osaamisen osoittaminen näytöillä on tullut myös ammatilliseen peruskoulutukseen.Näytöillä tarkoitetaan työelämän kanssa yhteistyössä järjestettäviä opinnäytteitä, joissa opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut ammatillisten opintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon.
Koulutuksen hallinto
Koulutus on yhteiskunnallista ja suunniteltua toimintaa. Suomen opetushallinnon kokonaisuutta ja eri tasojen päätehtäviä voidaan hahmottaa viereisen kuvion mukaisesti.
Koulutuspoliittista valmistelu- ja strategiatyötä suorittaa opetusministeriö. Opetushallituksen rooli on enemmän ”taktinen”. Sen hallinnollista osaa on kevennetty ja korostettu informaatio-ohjaukseen ja arviointiin liittyviä tehtäviä.
Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan koulutusluvan saanutta oppilaitoksen tai koulutuksen ylläpitäjää kuten kuntaa, kuntayhtymää, valtiota, yksityisiä yhteisöjä ja säätiöitä.
Lähde- ja kuvaviitteet löytyy painetusta teoksessa.
Katso lisää linkeistä:
http://www.minedu.fi/opm/koulutus/asiakirjat/kehittamissuunnitelma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_koulutuspolitiikka
http://www.research.fi/muut/opm8.pdf
POHDITTAVAKSI:
Miten tavoitteena olevat yksilölliset opinpolut voitaisiin käytännössä toteuttaa?
Pitäisikö mielstäsi ammattikorkeakouluissa olla psofessoreita (ulkomaisten mallien mukaisestui) ja tulisiko amk:n tutkiumustoimintaa ja kehittämistyötä tehostaa?
Saavutetaanko nykypäivän ammattiopistoissa työelämän edellyttämät valmiudet?