4. Koulu oppivana organisaationa

Oppivalle organisaationlle keskeisä elementtejä kuvataan viereisillä kuvilla. Tärkeäitä ovat ohjaavat ajatukset, jotka toteutuvat pedagogisella/

metodisilla otteilla. Tarvitaan myös oikeanlaista fyysistä ympäristöä, joka mahdollistaa mm. tiimimäisen toiminnan.

Sengen (2000) mukaan on olemassa viisi perustekijää (disipliiniä), jotka tulee toteutua organisaatiossa ollakseen oppiva.

Nämä viisi perustekijää ovat:

1) Systeeminen ajattelu

2) Sisäiset mallit

3) Yhteinen visio

4) Itsehallinta

5) Tiimioppiminen

Näitä eri tekijöitä on tarkemmin kuvattu painetussa teoksesa.

Oleellista oppivalle organisaatiolle on tiimimäinen toiminta, koska vain suhteellisen pienen (5+/-2 henkilöä) tiimin on mahdollista päästä riittävän syvälliseen vuorovaikutukseen ja synergiseen toimintaan.

Uusimuotoinen toiminta ei ole mahdollista, jos koulutyön organisointia ei muuteta avoimen toimintakulttuurin suuntaan, tiimityöhön sekä reflektiiviseen, kokeilevaan ja ymmärtävään oppimiseen sekä valtuuttavaan, osallistuvaan ja jaettuun johtajuuteen ja jaettuun asiantuntijuuteen.

Jos halutaan muuttaa toimintakulttuuria, on muutettava johtamista ja yhteistyötä.Innovatiivinen ja valtuuttava johtaminen edellyttää aitoa dialogia. Yksi keskeisimmistä johtamisen alueista on kehityskeskustelu, jossa on yllettävä dialogin tasolle. Viereisessä kuviossa on esitetty hahmotelma koulunjohdon ja tiimien välisestä vuorovaikutuksesta ja siihen liittyvistä eri elementeistä.

Sarala & Sarala ovat yhdistäneet oppivan organisaation ja laatuajattelun sekä puhuvat oppivasta laatuorganisaatiosta. Tämä on luontevaa, koska molempien tavoitteena on kehittää organisaatiota ja sen toiminatatapojaja osaamista.

Laadulla tarkoitetaan kaikkia niitä piirteitä ja ominaisuuksia, joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletettavat tarpeet. Tuotteen tai palvelun laadun elementteinä on pidetty seuraavia kolmea perusaluetta: (1) suunnittelun laatu, (2) valmistuksen/palvelun laatu ja (3) asiakkaan havaitsema laatu. Nykyinen laatuajattelu pitää siis laatu-käsitteen sisällä kaiken sen, mitä tuotteen tai palvelun tuottamisessa tarvitaan.

Oppilaitoksen laatufilosofia kertoo tiivistetyssä muodossa keskeiset kysymykset siitä, miten laatuajattelua sovelletaan koulutuksessa. Se pitää sisällään toimintaympäristön kuvauksen, strategiset tavoitteet ja tavoiteltavan toimintakulttuurin oppilaitoksessa sekä toiminnan ja sen arvioinnin keskeiset elementit. Tätä kokonaisuutta kuvataan viereisen kuvan mukaisesti.

Laatufilosofiassa tulee korostaa kuitenkin enemmän laatuajattelua kuin pikkutarkkoja toimintaohjeita. Asiantuntijat eri osa-alueilla tuntevat parhaiten työnsä vaatimukset ja kehittämisen mekanismit (oppiva organisaatio). Oleellisen tärkeää on, että koulutuksen kehittämisessä jokainen ymmärtää kehittämisen taustalla olevat sekä maailmanlaajuiset että kansalliset ja alueelliset muutostarpeet. On hyvä ymmärtää myös toimintakulttuurin muutoksen sisäiset tarpeet. Perimmäisenä tavoitteena ovat parantuvat oppimistulokset, jotka saavutetaan tehokkaasti ja taloudellisesti, mutta samalla mielekkäässä ja motivoivassa työ- ja oppimisyhteisössä.

Koulun toimintakulttuuri muodostuu monista eri asioista, joita viereisessä kuviossa on kokoavasti hahmoteltu neljän osa-alueen alle.

Kuviota on tarkemmin selostettu painetussa teoksessa.

Koulutuksessa ja muillakin yhteiskuntaelämän osa-alueilla on korostettu alueyhteistyötä ja -verkostoitumista selviytymisstrategiana. Ks. esim. ”Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi” (Valtioneuvosto 2004)

Koulutus onkin yhä enemmän kytkeytymässä osaksi kokonaisvaltaista alueellista toimintaa ja kehittämistä. Välittävä taso tarjoaa myös mahdollisuuksia uutta luovaan toimintaan ja synnyttää uusia innovaatioita. Koulutus ja verkostot tarjoavat mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Välitasoa voitaisiin kuvata myös termillä ”oppiva alue”. Oppiva alue saa uutta jatkuvan kasvun taloudessa tarvittavaa tietoa uutta tietoa sekä paikallisilta tiedon tuottajilta että verkostokumppaneilta viereisen kuvion tapaan.

Voidaan ajatella, että tietyn paikkakunnan tai suuremmankin alueen oppilaitokset verkostoituvat toteuttamaan yhdessä paikallista koulutustarvetta. Yhteistyö voi ylittää perinteiset yleissivistävän ja ammattiopetuksen rajat. Oppilaitosverkosto voi pitää myös erilaisia sopimuskumppaneita, jotka pystyvät tarjoamaan sellaista tietämystä, jota oppilaitoksilla ei ole tai jota ei ole mielekästä hankkia. Etäopetuksella voidaan tarjota mm. opetusta sellaisista aihealueista, joihin ei yhdellä oppilaitoksella olisi taloudellisia tai osaamiseen liittyviä edellytyksiä.

Lähde- ja kuvaviitteet löytyy painetusta teoksesta.