9. Oppijakeskeiset oppimisprosessit

Alasivut löytyvät vas ylh kolmen viivan takaa!

Uusi oppimiskäsitys korostaa oppimista, kun perinteisesti lähtökohtana on ollut opetus. Ihmiset ovat erilaisia ja on olemassa erilaisia oppimistyylejä ja tapoja oppia. Opiskelun ja oppimisympäristön tulisi mahdollistaa yksilölliset opiskelutavat ja opinpolut. Kun puhutaan oppijakeskeisestä oppimisesta, silloin opiskellaan vaihtelevissa oppimisympäristöissä (blended learning).

Monet nuoret näyttävät löytäneen koulun rinnalle toisen, yhteisöllisemmän, vuorovaikutteisemman maailman, jossa kommunikaatioon on perinteiseen kulttuuriin nähden erilaiset mahdollisuudet. Internetin ympäristöissä ja keskustelevissa yhteisöissä on nuoria kiehtovaa aitoutta, avoimuutta ja vapautta. Löytyisikö tästä myös koululle uudenlainen, oppijalähtöisempi, henkilökohtaisempi toimintamalli?

Oppijakeskeisyys on yhteydessä työskentelyn autenttisuuteen, jolloin oppiminen on 1) oppijalle henkilökohtaisesti merkityksellistä, 2) se liittyy koulun ulkopuoliseen reaalimaailmaan, 3) se antaa mahdollisuuden ajatella asioita kuten jollain tietyllä tiedonalalla on tapana ja jolloin 4) arviointimenettelyt kuvastavat oppimisprosessia (Shaffer ja Resnick, 1999).

Koulutuksellinen tasa-arvo on ymmärrety osana opiskelijalähtöisyyttä, mitä sillä tavoitellaan:

tarjotaanko kaikille samanlaisiin tavoitteisiin tähtäävää koulutusta vai käytetäänkö sama resurssi yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseen?

Pyritäänkö kasvatuksessa ja koulutuksessa

* koulutuksen saatavuuden

* koulutuksen toteuttamisen

* koulutuksen lopputulosten

tasa-arvoon? (ks. yllä oleva kuvio)

Opetusta ja opiskelua henkilökohtaistamalla jokaisen henkilökohtainen osaaminen nousee, siis kaikkien osaamisen keskiarvo nousee uudelle tasolle, vaikka jakauman profiili säilyy.

Oppimisen ja opiskelun henkilökohtaistamisessa koulun toimintakulttuurila on tärkeä rooli. Erityisesti sosiaalisten verkostojen ja yhteisölisen toimintatavan on nähty edistävän ja tukevan oppimista. John-Steiner (2000) esittää, että ihmiset rakentavat toinen toisilleen jatkuvasti ”tikapuita” (engl. scaffolding), joiden avulla he pystyvät tekemään jotakin sellaista, joka ei ehkä olisi lainkaan mahdollista heille yksilöinä. Tikapuut voivat olla käsitteellisiä, toiminnallisia, sosiaalisia ja sosioemotionaalisia. Vertaiset tai opettaja tarjoaa käsitteellisiä tikapuita, joiden avulla voidaan nähdä asioiden ytimeen ja ymmärretään paremmin ideoita ja periaatteita.

Bereiter ja Scardamalia (1993) käyttävät ilmaisua ”käsitteelliset luomukset” kuvaamaan älykkään toiminnan työvälineitä. ”Käsitteellisten luomusten” avulla yhteisössä voidaan keskustella ja jakaa tietoa, kuvata ja havainnollistaa niiden edustamia asioita ja ilmiöitä. Asiantuntijuuden kehittymisessä ei ole kysymys pelkästään tietorakenteiden omaksumisesta vaan myös kyseisen asiantuntijakulttuurin sosiaalisen kielen oppimisesta.

Oppijakeskeisessä oppimisprosessissa opiskelijat toimivat aidon uteliaina ”tutkijoina” ja etsivät selityksiä ja ratkaisuja oppimisen kohteena oleville asioille. He kokeilevat rakentamaansa tietoa käytännössä, korjaavat toimintaansa ja yrittävät taas uudelleen.

(Ks. tehokkaan oppimisen mahdollistavan oppimisprosessin kuvausta painetussa teoksessa)

Lähde- ja kuvaviitteet löytyvät painetusta teoksesta.

Katso lisää linkeistä:

http://www.mlab.uiah.fi/polut/Yhteisollinen/teoria_tutkiva_oppiminen.html

http://www.tutkiva.edu.hel.fi/tutkivaoppiminen.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tutkiva_oppiminen

http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_6/ongelmakeskeinen.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ongelmal%C3%A4ht%C3%B6inen_oppiminen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppimistyyli

http://www.hamk.fi/dialogi

http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/kipinat/RaimoS.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oppiminen