6. Oppijakeskeiset oppimisympäristöt

Alasivut löytyvät vas ylh kolmen viivan takaa!

Oppimisympäristö on tila, paikka, yhteisö tai toimintakäytäntö, jonka tarkoituksena on edistää oppimista. Käsite on syntynyt pitkälti tarpeesta korostaa opettajajohtoisesta opetuksesta poikkeavia käytäntöjä. Oppimisympäristöjä voidaan tarkastella fyysisestä, sosiaalisesta ja organisaation näkökulmasta.Yllä oleva kuvio hahmottaa erilaisia oppimisympäristöjä, joissa kussakin on omanlaisensa piirteet.

Oppimisympäristökäsitteen käyttöön liittyy usein ajatus oppijan aktiivisesta oppimisesta. Samoin ongelmalähtöisyys, vuorovaikutuksessa oppiminen ja oppimisen kokonaisvaltainen oppimisprosessi liitetään käsitteeseen. Erilaisilla oppimisympäristöillä pyritään saamaan opiskelija mahdollisimman suoraan vuorovaikutukseen opittavan asian kanssa. Uudenlaiset oppimisympäristöt tarjoavat uudenlaisia oppimismahdollisuuksia.

Työ oppimisympäristönä

Työpaikka on pragmaattinen oppimisympäristö, jossa aidossa tilanteessa opitaan kontekstuaalisen tiedon rakentamisen avulla.

Ammattiin opiskelun haasteena on käytännön ja teorian yhdistäminen. Pelkistetysti usein esitetään, että koulussa opetetaan teoriaa ja työpaikalla opitaan käytäntö. Todellisuudessa jako ei voi olla näin jyrkkä ja sitä voidaan erilaisin keinoin pyrkiä poistamaan.

Työssäoppimisella on mahdollista toteuttaa opiskelun henkilökohtaistamisen ideaa ja tukea ammatillisen identiteetin muodostumista. Todellista työtä tehden opiskelija näkee tavoittelemansa ammatin osana omaa tulevaisuuttaan; siitä kasvaa osa hänen kokonaisidentiteettiään. Hyvään ammattilaisuuteen kuuluu ammattiylpeys: kokemus ja mielihyvä siitä, että hallitsee työnsä hyvin. Hyvään ammattilaisuuteen kuuluu myös jatkuva itsensä ja oman ammattitaidon kehittäminen, jopa rajojen ylittäminen. Työssäoppiminen voi houkutella tähän sellaisiakin opiskelijoita, jotka oppilaitoksessa eivät rajojen ylittämiseen opettajan motivoinnista huolimatta suostu.

Oppiminen työkontekstissa ei aina ole ongelmatonta. Aiemmin esitettyyn transferilmiöön liittyen ”työn maailman” ja ”koulun maailman” kohtaamista voidaan kuvata Poellin (1998) mallia soveltaen yllä olevan kuvion mukaisesti.

Työpaikalla toiminta tapahtuu työprosessien ohjaamina, mistä ovat seurauksena tietyt työn sisällöt, rakenteet ja muut työn suhteet. Työn teon tavoitteena on tuotanto tai palvelu, joka toteuttaa organisaation toimintaideaa. Koulun toiminta tapahtuu oppimis–opetusprosessien ohjaamina ja kaikki toiminta ja sen rakenteet tähtäävät oppimiseen. Sisällöt määräytyvät opetussuunnitelmista. Työssäoppimisessa nämä kaksi näkökulmaa kohtaavat ja sen järjestelyihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Oppimistehtävät ja muut työssäoppimisen tehtävät voidaan laatia niin, että molemmat näkökulmat tulevat huomioiduiksi.

Verkko oppimisympäristönä

Verkkopohjaiset uudet oppimisympäristöt ovat tulleet voimalla koulujen jokapäiväiseen arkeen. Uusi teknologia ja uudet oppimiskäsitykset eivät poissulje aiempaa vaan rikastavat ja tehostavat opetusta ja oppimista. Opiskelija on edelleen noviisi, joka kaipaa ohjausta, tukea ja opetusta. – On tärkeää, että korostetaan oppijan omaa vastuuta ja itseohjautuvuutta – oppimisen taidot ovat tärkeitä opittavia taitoja.

Alla olevan kuvion mukaisesti verkolla oppimisympäristönä on monenlaisia käyttötapoja. Järjestelmien ja laitteiden kehittyessä verkko-opiskelussa on korostunut myös yhteisöllinen työskentely.

Siinä osaamista jaetaan vuorovaikutuksen kautta ja opitaan uutta kanssaoppijoilta.

(HelLa-projektin malli verkko-opiskelusta)

Verkostoituminen ja yhteistyö lisäävät organisaation resursseja, auttavat kasvamaan ja mahdollistavat sellaisen tekemisen tai osaamisen, jota yksin ei voisi saavuttaa.

Verkko-opetus voi sisältää joko kokonaan virtuaalista, tietoverkoissa tapahtuvaa opiskelua, mutta myös lähi- ym. opetusta, joka tukeutuu esim. tietoverkko-ohjaukseen. Kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu edellyttää paljon suunnittelua ja resursseja, mistä syystä tällaiset toteutukset ovat harvinaisia. Näin siitä huolimatta, että tietoverkko mahdollistaa aivan uudella ja monipuolisella tavalla verkkokurssin toteutuksen. Verkko-opetuksen toteutuksessa voidaan nähdä kaksi päätoteutustapaa:

* tuotekeskeisyys, jonka tuloksena syntyy digitaalisessa muodossa olevia oppimateriaaleja ja jossa opettaja on ennakkoon valmistellut sisältöjä

• prosessikeskeisyys, jonka tuloksena syntyy opetuksen, ohjauksen ja opiskelun prosesseja sisältäviä verkkokursseja ja opiskelumahdollisuuksia, joissa opiskelijaa ohjataan sekä verkossa että sosiaalisissa opintopiireissä tai vastaavissa. Materiaali syntyy myös prosessien tuotoksena.

(Niiranen 2005)

Verkko-opiskelusta saatujen kokemusten perusteella on huomattu, että oleellista verkko-opetuksessa on opettajan ohjauksellinen mukanaolo.

Vaikka opiskelijat oppivat myös toisiltaan, tarvitaan opettajan johdattelua ja tukea pulmatilanteissa. Opettajan aktiivinen ja jatkuva mukanaolo on koettu hyvin merkittäväksi opiskelijoiden keskuudessa. Joissakin tutkimuksissa verkko-ohjaava oipettaja on koettu jopa läheisemäksi kuin opettaja perinteisessä opiskelumallissa. Verkko-opetuksen tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia.

(Jyväskylän yliopisto 2005)

Tulevaisuuden koulun visioissa koulu nähdään ympäröivän yhteiskunnan kanssa verkottuneena ja verkostoituneena osapuolena.

Tulevaisuuden koulu voidaan yllä olevan kuvion mukaisesti nähdä innovatiivisena, joustavana ja oppivana verkosto-organisaationa. Verkkojen kautta koulu laajentuu myös kansainvälistä yhteistyötä tekevänä globaalina kumppanina.

Katso lisää linkeistä: