Neljän lukion yhteistyöllä norssilaiset olivat vierailulla Cernissä 21.–25.11.2023. Edustusta oli Norssin lisäksi IB:n, Lyseon ja Schildtin lukioista. Lukiostamme matkalla olivat Atso Mattila, Sergey Melentyev, Alisa Mämmelä, Silja Pakarinen ja Asriel Puolimatka.
Keskiviikko 22.11.
Ensimmäinen tutustumispäivä CERNin hiukkastutkimuskeskukseen oli intoa ja odotusta täynnä. Hotelliaamiaisen ja vartin raitiovaunumatkan jälkeen aamu jatkui CERNin B-portille, josta Tuija Karppinen otti meidät mukaansa. Ensitöiksi pääsimme näkemään hiukkaskiihdyttimistä vanhimman, vuonna 1957 valmistuneen synkrosyklotronin, jonka toimintaa havainnollistettiin huikealla valoshowlla. Meille näytettiin myös esittelyvideo CERNistä ja sen historiasta.
Suuntasimme kello kymmeneksi luennolle, jossa Markus Nordberg syvensi ja haastoi fysiikan tietämystämme kertomalla meille muun muassa maailmankaikkeudesta, LHC:stä ja teorioiden johtamisesta sekä muistutti, kuinka tärkeä ja pyhästi uskomisen arvoinen energian säilymislaki on. Luennon päätyttyä lounastimme CERNin täydessä 1. ravintolassa.
"Pierre on meiän mannekiini, se änkee kaikkialle kuviin. Tässä se ajelee tollasella vespalla."
— Markus Nordberg
Iltapäivälle oli luvassa kiertelyä kiehtovassa, vastavalmistuneen Science Gatewayn näyttelyssä sekä viihdyttävä Mysteries of Matter -esitys. Päivän päätteeksi saimme toteuttaa jotakin itse ja pääsimme Phamin johdolla rakentamaan "cloud chamberit" eli kuivajäästä ja isopropanolista tehdyt sumukammiot, joista voidaan havaita hiukkasten hajoamisia.
Torstai 23.11.
Päivä alkoi hotelliaamiaisella. Suuntasimme siitä taas innostusta täynnä kohti CERNiä raitiovaunulla. Tapasimme B-portilla Tuija Karppisen. Hän ohjasi meidät Kati Lassilan meille valmistelemalle luennolle. Lassila haastoi meitä erilaisilla hiukkasfyysiikan tehtävillä. Pääsimme soveltamaan oppimaamme ja päihitimme Lassilan tehtävät. Sitten suuntasimme kohti hyväksi todettua CERNin ruokalaa.
Pääsimme jatkamaan päivää täydellä vatsalla Santeri Laurilan kanssa. Hän kertoi meille hiukkasfysiikasta, erilaisista säteilyistä ja testasi oppimaamme. Laurilan viisauksien kanssa jatkoimme päivää kohti Isolde-laitosta. Browne esitteli meille laitosta ja kertoi sen salaisuuksista. Pääsimme näkemään laitteet läheltä ja ottamaan kuvia. Isolde-laitoksella tutkitaan ytimiä ja pääsimme kuulemaan työntekijöiden työnkuvasta siellä.
Illalla matka suuntasi monilla kohti Geneven Patek Philippe -museota. Pääsimme näkemään satoja vanhoja kelloja ja oppimaan kellojen historiasta. Esillä oli taskukelloja, rannekelloja, seinäkelloja ja jopa soittorasioita. Saimme nähdä myös työkaluja, joita niiden taidonnäytteiden tekemiseen on käytetty. Vanhimmat kellot olivat jopa 1600-luvulta.
Perjantai 24.11.
Viimeinen päivä Cernissä alkoi tunnelmallisissa merkeissä, kun saavuimme pimeään luentosaliin. Aiheena oli tietojen säilöntä, jota esiteltiin lukuisien mielenkiintoisten esimerkkien kautta sekä seinille piirtyvien animaatioiden muodossa.
Seuraavaksi suuntasimme antimateriasta kertovalle luennolle. Kävi ilmi, että tulevaisuuden energiatuotannon ihme ei olekaan ydinvoima, vaan antimateria. Tämä ihmeaine on nimensä mukaisesti materian vastakohta, joka sen kanssa annihiloituessaan tuottaa ydinpolttoainettakin tehokkaammin energiaa. Harmiksemme saimme kuulla että sen valmistaminen on hyvin vaikeaa, joten joutunemme odottelemaan vielä pienen hetken ennen kuin tämä keksintö pääsee osoittamaan todellisen potentiaalinsa.
Päivän lopuksi saimme kuulla koneteknikon osuudesta CERNissä. Vierailumme aikana ihmettelimme, kuinka paljon erilaisia asioita CERNissä tutkitaankaan. Mieleemme ei kuitenkaan noussut kysymystä, mistä kaikki ne tutkimuslaitteet ovat peräisin. Nyt kun ajattelee, niin onhan se itsestäänselvää, että jonkun on täytyny rakentaa kaikki se. Osoittautui, että koneteknikon homma onkin kaikista tärkein, sillä kukapa CERNissä tutkisi mitään ilman heidän työtään.
Viimeisen oppitunnin päätyttyä meitä odotti vielä palautetilaisuus, mutta sen sijaan huomio olikin jo enemmän keskittynyt meille tarjoiltujen sveitsiläisten suklaiden maisteluun.