Musiikki

Rummut on yhdistetty katsomuksellisiin seremonioihin tuhansien vuosien ajan. Rummutuksen yleinen päätavoite on luoda yhteys henkimaailmaan tai jumaluuteen. Soitinluokitukseltaan seremoniaaliset rummut kuuluvat luokkiin ’membranofoni’ ja ’idiofoni’.

Shamanismi: Rumpu on yksi shamaanin tärkeimmistä työvälineistä. Rummutuksen avulla luodaan yhteys henkimaailmaan, tyynnytetään tai herätellään jumal- ja henkiolentoja sekä pyydetään apua tai palveluksia. Rumpujen eri kuvioinneilla ja koristeluilla on myös omat vahvat merkityksensä.

Laulu on merkittävä historiallinen osa katsomuksia. Laulun avulla haetaan yhteyttä yksilöllisesti sekä yhteisönä niin henkimaailmaan, jumaluuteen kuin ihmisten kesken. Laulu ja laulaminen ovat kehollisia kokemuksia ja herättävät paljon tunteita, jotka yhdistetään eri katsomuksiin moninaisin tavoin. 

Sikhiläisyys: Sikhiläisyyteen kuuluu uskonnollinen lauluperinne ’kirtan’. Kirtan tarkoittaa muun muassa kertomista, lausuntaa sekä kuvailua. Sikheille kirtan tarkoittaa Jumalan ylistyksen laulamista, joka on keskeinen osa heidän yhteisöllistä toimintaansa gurdwaroissa ympäri maailmaa. 

Juutalaisuus: Juutalaiset ovat lukeneet pyhiä tekstejään puhelaulaen eli resitoiden kautta historian. Yksi juutalaisen uskonnollisen kulttuurin lauluperinne on nimeltään ’Nigun’, joka perustuu paljolti improvisaatioon. Yksi tämän päivän tunnetuimmista juutalaisista lauluista ’Hava Nagila’ on ollut alun perin nigun eli sanaton sävelmä.  

Hindulaisuus: Hindut ovat laulaneet ’Veda’ hymnejä samalla tavalla jo ainakin 3000 vuoden ajan. Hindujen laulutapaa pidetään mahdollisesti vanhimpana tänä päivänä elävänä ja historiansa aikana muuttumattomana lauluperinteenä.

Musiikin ilmaisu ja tuottaminen sekä sen herättämät aistimukset ovat monin eri tavoin keskeinen osa katsomuksia. Musiikki toimii sekä itsenäisenä katsomuksen ilmentäjänä että osana esimerkiksi seremoniaa tai juhlaa.

Kristinusko: Musiikki kuuluu oleellisesti kristinuskon hengelliseen elämään niin kirkollisissa menoissa kuin yhteisöjen eri maallisissa kokoontumisissa. Hengellinen musiikki on kattotermi kristillisen musiikin eri alalajeille, joita ovat esimerkiksi ylistysmusiikki, kirkkomusiikki, gospel, kristillinen nykymusiikki ja hengellinen lastenmusiikki.

Shintolaisuus: Shintolainen musiikkiperinne ylettyy yli 1000 vuoden taakse. Sen keskiössä on yleensä jumalolentojen eli ’kamien’ viihdyttäminen sekä lepytys. Shintolaisen musiikin muotoja ovat muun muassa ’ruika’ eli hautajaislaulut ja ’kagura-uta’ eli kagura-laulut. ’Kagura’-rituaalien perinteeseen liittyy sekä musiikki, tanssi että runous.

Kellot ovat yksi vanhimmista katsomuksellisen musiikin tuottamiseen liitettävistä soittimista. Kellot kuuluvat soitinluokitukseltaan idiofonisiin lyömäsoittimiin. Kellojen koko vaihtelee valtavista kutsukelloista pienen pieniin sormisoittimiin sekä vaatteisiin kiinnitettäviin koristekelloihin, jotka esimerkiksi tanssin liikkeen mukana tuottavat haluttua ääntä. 

Buddhalaisuus: Buddhalaisuudessa on käytetty erilaisia kelloja jo vuosisatojen ajan. Pyhätöissä ja temppeleissä olevia suuria kelloja soitetaan muun muassa rukouksien aikana sekä kutsuna tulla rukoilemaan. Pienempiä kelloja käytetään myös esimerkiksi meditaation yhteydessä.

Kantele tai kannel on näppäiltävä kielisoitin. Kantele on Suomen kansallissoitin, joka tunnetaan myös muualla itäisen Itämeren alueella. Kanteleen iästä ei ole varmaa tietoa, mutta yleisin arvio on noin pari tuhatta vuotta.

Karhun kansa: Karhun kansan uskonelämän yksi toiminnan muoto nojaa suomalaiseen laulu- ja loitsuperinteeseen. Kantele on olennainen osa suomalaista runolaulannan perinnettä. Kannel on karhun kansalle pyhän soittimen asemassa. 

Tämä tyhjä kortti on sinua varten. Mitä sinä tähän laittaisit?