Job Shadowing Belgiassa

Viikko Belgiassa 25.-29.11.2024

Vietimme marraskuun viimeisen viikon Belgiassa tutustumassa maan koulujärjestelmään. Sunnuntaina 24.11 saavuimme Amsterdamin lentokentälle ja siitä jatkoimme junalla Antwerpeniin, missä meillä oli airbnb asunto. Asunto oli siisti, mukava ja sijaitsi rauhallisella alueella. 

Maanantaina suunnistimme läheiselle juna-asemalle, siitä paikallisjunalla Herendaliin, josta bussilla Vorselariin tutustumaan luostarikouluun. Aamupäivällä olimme siellä tutustumisluennolla norjalaisten kanssa, iltapäivällä kävimme tutustumassa päiväkotiin. Sää oli poikkeuksellisen lämmin (+15c), sateli vähän ja meitä yllätti se, ettei päiväkodeissa ole käytössä ulko/ sadevaatteita, vaan pienetkin ottivat sateenvarjot mukaansa ulkoilemaan. Lapset viettävät usein koko päivän ulkokengissään myös sisätiloissa ja se kyllä siisteydessä näkyi. Päiväkoti aloitetaan n. 2,5 v iässä ja päivät ovat aika pitkiä, ne loppuvat yleensä noin klo 16.00. Lämmintä ruokaa ei tarjota, vaan kaikilla on mukana eväät. Henkilökuntaa päiväkodeissa on vähemmän kuin meillä Suomessa. Päiväkodin johtaja Ann de Busser oli kyllä sitoutunut työhönsä ja teki jatkuvasti töitä kehittääkseen päiväkodin toimintaa. 

Tiistaina menimme Nijleniin Sint-Calasanzin peruskouluun, jossa meidät otettiin vastaan todella sydämellisesti. Rehtori Lieve Witvrouwen oli karismaattinen, erittäin lämminsydäminen ja intohimoisesti työhönsä suhtautuva nainen, jonka elämäntyönä oli kehittää koulua ja se työ kyllä näkyi. Hän oli järjestänyt vapaaehtoisten avulla meille tyypillisen flaamilaisen lounaan johon kuului paikallinen hernekeitto, erilaisia leipiä, lihapullia kirsikkakastikkeen kera ja jälkiruuaksi sahramilla maustettua riisivanukasta. Meille suomalaisille oli leivottu jopa pullaa! Ja toki koko ajan oli tarjolla Leonidaksen suklaata, voitaikinaleivonnaisia, kahvia, teetä, virvokkeita jne.. 

Koulussa oli oppilaita n. 500 iältään 2,5 - 14 vuotiaisiin. Rehtori tunsi jokaisen nimeltä, mikä oli vaikuttavaa! Pienten puolella eri toiminnot olivat organisoitu eri  nurkkiin ja heidän tiloissaan oli myös parvet. Sekä pienten tilat että koululuokat olivat sisustettu selkeästi runsaammin kuin meillä Suomessa ja opettajat saivat itse vaikuttaa sisustukseen. Itse opetus oli selkeää ja opetettava asia kerrattiin useaan otteeseen. Oppilaiden ryhtyessä töihin, opettaja kulki seuraamassa miten työ onnistui ja piti kirjaa siitä, kuka oli mitenkin asian oppinut. Työrauha oli hyvä ja säilyi niissäkin tilanteissa, joissa oppilaat esim. vaihtoivat paikkaa tai tekivät pari- tai ryhmätöitä. Oppilaille myös tehtiin tuntien alussa selväksi mitä juuri sillä tunnilla oli tarkoitus oppia ja tunnin päätyttyä käytiin läpi, miten oppiminen oli sujunut. Etevillä oppilailla oli mahdollisuus edetä nopeampaan tahtiin ja he saivat myös opiskella omassa ryhmässään muita ylimääräisiä asioita. Heikommat saivat erityisopetusta tarpeen mukaan, mutta pienryhmiä kouluissa ei ole, koska erityisoppilaille oli omat koulunsa.  

Keskiviikkona jatkoimme pienen junaseikkailun jälkeen tuntien seuraamista Sint-Calasanzissa. Loppupäivästä istuimme yhdessä rehtorin, Anke Neefsin ja koulun erityisopettajan kanssa miettimässä ja reflektoimassa vierailumme antia. Lopuksi rehtori itketti meitä kaikkia hyvästellessään meidät halausten ja suklaamuistamisten myötä. Tästä koulusta mieliimme jäivät erityisesti itseoikeutetusti lämminsydäminen rehtori ja hyvin käyttäytyvät ja iloiset oppilaat. 

Torstaina menimme jälleen Vorselariin luostarikouluun. Luostarissa asuu edelleen nunnia ja kampusalueeseen kuuluu myös kirkko. Koulun alueella toimii myös asuntola, jossa asuvat sellaiset lapset joilla ei kotona ole turvallista. Alue on iso hienoine puutarhoineen, eri kouluasteineen ja opettajankoulutuslaitoksineen. Koulun pihalla voi muuten ihan hyvin elellä kanoja! Irlantilaiset liittyivät myös joukkoomme seuraamaan tunteja. Pihalla totesimme, että myös isommat oppilaat viettävät välituntinsa ulkona, eikä heillä ole kännyköitä käytössä. Oli kiva seurata kuinka he juttelivat ja nauroivat toistensa kanssa. Vapaaehtoiset ovat usein vahtimassa välitunteja, mikä ei meillä Suomessa onnistuisi. Luokissa oli hyvä työrauha. Lukuvuoden alussa oppilaat olivat itse miettineet rangaistukset, ellei sovittuja sääntöjä noudatettu ja rangaistuksia tarvittiin kuulemma todella harvoin. 

Perjantaina menimme vielä Nijleniin Vrijen peruskouluun, jossa saimme esityksen siitä, kuinka siellä käytettiin ipädejä opetuksessa. Seurasimme myös opetusta ja tutustuimme kouluun. Aina vaan järkytti kuinka vähän pienilläkin on henkilökuntaa, kuinka vähillä vaatteilla lapset ovat koleallakin säällä ja kuinka kylmä sisätiloissakin on!

Lopuksi tapasimme vielä Wimin, joka toi meille todistukset ja sitten viikko olikin paketissa. Lähdimme junalla Antwerpeniin hakemaan tavaramme ja suunnistimme hurjaa kyytiä kulkevalla Eurostar-junalla Pariisiin viikonlopuksi!

Tällä reissulla mukana olivat Laura Vikiö, Agnes Keskinen ja Katja Mattila