Social and Emotional Learning (SEL) for Successful Schools

Osallistuimme ensimmäistä kertaa Erasmus+ -kurssille Firenzessä kesällä 2022. Kokemus oli niin vaikuttava ja silmiä avaava, että kiinnostus kansainvälisiä projekteja kohtaan jäi elämään. Syys-lokakuun vaihteessa haaveemme toteutui ja pääsimme uudestaan reissuun. Halusimme kurssille, joka liittyisi suoraan ja konkreettisesti työhömme opettajina ja tukioppilaiden ohjaajina. Niinpä aiheeksi valikoituivat tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä niiden vaikutukset oppimiseen. Aiemmalla kurssilla meihin tekivät suuren vaikutuksen sekä Firenzen kaupunki että erinomainen opettajamme Susan Gagliano. Niinpä päädyimme taas Firenzeen, Susanin Social and Emotional Learning (SEL) for Successful Schools -kurssille.

Kun Pyhäjoelta lähtee ulkomaille, matkaan menee väkisinkin paljon aikaa. Niinpä matkantekoon itsessään on syytä suhtautua kuin seikkailuun ja mukaan täytyy pakata vähintäänkin riittävästi evästä. Tälläkin kertaa pääsimme ehjinä perille 18 tunnin matkan jälkeen, vaikka viivästyneet lennot, täydet junat ja maksukorttien suojaukset aiheuttivat hieman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Menomatkan hauskin yhteensattuma oli oman koulun porukan näkeminen lentokentällä.

Majoitumme Teacher Academyn kautta järjestyneeseen huoneistoon, joka sijaitsi Firenzen vanhassa keskustassa. Sijainti oli erinomainen ja joka paikkaan pääsi kävellen. Satoja vuosia vanhan talon ikkunat eivät tosin eristäneet lainkaan ääntä ja kadulla tuntui olevan elämää ympäri vuorokauden, joten korvatulpat olivat reissun tärkein ostos.

Kurssilla oli meidän lisäksemme neljä romanialaista, yksi puolalainen ja kaksi ruotsalaista opettajaa, jotka työskentelivät eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Oli todella mielenkiintoista kuulla erilaisista kouluista ja toimintatavoista. Me esittelimme Pyhäjokea ja Saaren koulua sekä tukioppilastoimintaa. Koulumme ja toimintatapamme vaikuttivat kiinnostavan ja taisimmepa saada muutaman uuden seuraajan myös some-tileillemme. 

Kurssilla opiskelimme tutkimuksiin perustuvaa teoriaa mm. sosiaalisten- ja tunnetaitojen merkityksestä oppimiselle ja kävimme paljon läpi käytännön tilanteita ja esimerkkejä. Teimme myös paljon konkreettisia harjoituksia, jotka laajensivat omaa ajatteluamme ja joita voi käyttää suoraan tai sovellettuna myös koulussa sekä aikuisten että lasten kanssa. Jokainen sai tuoda keskusteluun omassa työssään kohtaamiaan haasteita ja kouluttajan johdolla pohdittiin niihin ratkaisuja. Aika nopeasti huomattiin, että koulutusjärjestelmien ja kulttuurien eroista huolimatta haasteet ovat hyvin samanlaisia. Aika monessa tilanteessa ratkaisun avaimia ovat turvalliset rajat, aito kohtaaminen sekä sopiva tuki ja kannustus elämän haastavissa tilanteissa.

Firenze kaupunkina tarjosi toisellekin reissulle valtavasti ihmeteltävää, eikä kaikkea ehditty vieläkään nähdä. Renessanssin ajan taidetta on joka puolella niin häkellyttävän paljon, että siitä tulee melkein ähky. Maailman parhaat pitsat pitivät myös osaltaan huolen siitä, että olo oli kylläinen. Ei siis ihme, että Firenze on viime aikoina täyttynyt ennätysmäärästä turisteja. Eron parin vuoden takaiseen huomasi selvästi - välillä kaduilla ei mahtunut edes kävelemään. Paikalliset toivovat, että pandemian jälkeinen matkustusinto tasaantuu ja turismi palaa kohtuulliseksi. Olisi kyllä mukava palata kaupunkiin vielä joskus ja näyttää kaikki ihmeet perheellekin.

Kaikenkaikkiaan Erasmus+ -reissu oli taas todella antoisa. Kielitaito koheni ja kynnys puhua englantia madaltui, kun siitä tuli arkista. Kurssin sisällöt pistivät miettimään ja laajensivat omaa ajattelua. Opettajallamme Susanilla on taito tehdä tieteellisestä teoriasta mielenkiintoista ja ymmärrettävää. Hänen tavassaan olla läsnä on jotain, mitä haluamme itsekin kehittää. Saimme paljon myös konkreettisia työkaluja, joita olemme jo alkaneet jakaa työkavereille ja oppilaille. Yhteystietojakin vaihdettiin, joten ehkäpä jotain yhteisprojekteja on vielä tulossa.

Kotimatkalle lähdettiin taas seikkailumielellä, koska matkan tiedettiin olevan pitkä. Muutaman tunnin välipysähdys Roomassa kruunasi reissun. Piipahdimme äärettömän vaikuttavassa alunperin 400-luvulla rakennetussa Santa Maria Maggioren kirkossa, jossa ihminen tunsi kyllä itsensä pieneksi hituseksi historian virrassa. Sattumalta päädyimme vielä pieneen illuusiomuseoon, jossa tunnelma oli aivan toinen. Vedet silmissä nauroimme siellä otetuille kuville vielä kotonakin.