Oppisopimus tarjoaa vieraskielisille opiskelijoille erinomaisen mahdollisuuden oppia uutta ammattia käytännön työtehtävien kautta. Tämä oppimismuoto tukee kielitaidon kehittymistä ja kotoutumista suomalaiseen työelämään, sillä työsuhde oppisopimustyönantajaan tarjoaa TESin mukaisen palkan ja vahvistaa arjen kielitaitoa.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että oppisopimukseen voi liittyä erityisiä haasteita, kuten riittävä kielitaito, työnantajan odotukset ja työpaikan vaatimukset. Nämä asiat tulisi kartoittaa ja huomioida jo opintojen suunnitteluvaiheessa, jotta opiskelija saa parhaan mahdollisen tuen oppimiselleen ja onnistuu opintopolullaan.
Hyvin suunniteltu oppisopimus tukee opiskelijan ammatillista kasvua, mutta vaatii huolellista valmistelua niin opiskelijan, työnantajan kuin oppilaitoksenkin puolelta. Vieraskielisiä opiskelijoita varten on tehty oppisopimuksesta selkokielinen ohje: Ohje: oppisopimus lyhyesti - Avointen oppimateriaalien kirjasto (aoe.fi)
Oppisopimusopiskelijan opintojen aloitusvaiheessa korostuu työnantajan rooli. Työnantaja valitsee opiskelijan joko rekrytoimalla uuden työntekijän tai kouluttamalla jo olemassa olevaa henkilöstöään. Tämä tekee hakeutumisvaiheesta erilaisen verrattuna muihin koulutusmuotoihin. Myös HOKSin (henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman) tekeminen eroaa muista: se laaditaan jo ennen koulutuksen alkua, ennen oppisopimuksen allekirjoittamista, yhdessä työnantajan, oppilaitoksen edustajan ja opiskelijan kanssa. Oppisopimusopiskelijan osaamisalan ja valinnaisten tutkinnon osien valintaan vaikuttavat opiskelijan toiveiden lisäksi työpaikan tarjoamat työtehtävät. Jos opiskelijan toiveena on osaamisala tai tutkinnonosa, jota työpaikan työtehtävät eivät vastaa, voidaan miettiä työkiertoa tai työpaikan vaihtoa kyseisen osaamisalan tai tutkinnonosan ajaksi.
Oppisopimusta suunniteltaessa on tärkeää varmistaa opiskelijan kielitaito, sillä oppisopimusopiskelu vaatii riittävää kielitaitoa työtehtävien ja opiskelun suorittamiseen. Kielitesti ei kuitenkaan välttämättä toteudu kaikilla aloilla tai kaikilla koulutuksen järjestäjillä. Jos kielitestiä ei tehdä, on tärkeää löytää muita keinoja varmistaa, että opiskelija ymmärtää, mitä oppisopimus ja siihen liittyvät työtehtävät edellyttävät. Tämä voidaan varmistaa keskusteluilla ja arvioinneilla, joilla tarkastetaan opiskelijan osaaminen ja ymmärrys tulevista tehtävistä. Ajatuksena on, että oppisopimuksen aikana kielitaito kehittyy niin, että tutkinnon suorittaminen on mahdollista.
On mahdollista, että oppisopimusopiskelija on osallistunut kielitestiin, mutta saanut siitä heikon tuloksen ja työnantaja on silti halukas kouluttamaan opiskelijan. Tässäkin tilanteessa on tärkeää varmistaa, että opiskelijalla on riittävät valmiudet suoriutua sekä opinnoista että työtehtävistä. Samoin on tärkeää taata opiskelijalle riittävä tuki kielitaidon kehittämiselle oppisopimuksen aikana.
Oppisopimus on työsuhde, mikä tarkoittaa, että myös työnantajalla on omat toiveensa ja vaatimuksensa koulutuksen suhteen. Työnantaja odottaa, että opiskelijan kielitaito ja ammatillinen osaaminen kehittyvät koulutuksen aikana.
Ennen oppisopimuksen aloittamista käydään henkilökohtainen keskustelu opiskelijan ja työnantajan edustajan kanssa. Tässä vaiheessa suunnitellaan opiskelijan ammatillinen koulutus ja mietitään, mitkä taidot hän voi oppia työpaikalla ja mitkä vaativat lähiopetusta koululla. Suunnitelmaan vaikuttaa keskeisesti opiskelijan aiempi osaaminen sekä tulevat työtehtävät.
Aiempi osaaminen: Miten tunnistetaan erityisesti vieraskielisen opiskelijan aiempi osaaminen? Esimerkiksi, jos opiskelija kertoo työskennelleensä kotimaassaan sairaalassa, on olennaista selvittää, onko kyseessä ollut hoitotyö vai jokin muu tehtävä. Keskeistä osaamisen tunnistamisessa on opettajan asiantuntemus alasta sekä opiskelijan kyky kertoa aiemmin hankitusta osaamisesta.
Työtehtävät: Oppisopimuksessa opiskelijan tulee tehdä 25 tuntia viikossa tutkintoon liittyviä työtehtäviä. Näiden tehtävien määrittely yhdessä työnantajan kanssa ohjaa, mitä tutkinnon osia opiskelija voi valita.
Työpaikkaohjaajalla on keskeinen rooli opiskelijan ohjauksessa ja tukemisessa. Ohjaajan on tärkeää olla ammatillisesti pätevä, mutta myös ymmärtää vieraskielisen opiskelijan erityisiä tarpeita: selkokielen käyttö, kärsivällisyys ja ymmärrys siitä, että kaikki sanat ja käsitteet eivät ole heti tuttuja, ovat olennaisia taitoja.
Työpaikkaohjaajien tukeminen on tärkeää, esimerkiksi koulutusten ja vertaistuen avulla. Työpaikkaohjaajat hyötyvät parhaiten jatkuvasta koulutuksesta ja säännöllisestä yhteydenpidosta vastuuopettajan kanssa. Tämä auttaa tunnistamaan mahdolliset ongelmakohdat ajoissa ja varmistamaan, että opiskelija saa tarvitsemansa tuen.
Hyvä käytäntö: vertaistuki voi olla esimerkiksi vastuuopettajan säännöllisesti koolle kutsuma Teams -tapaaminen, jossa saman ryhmän/alan opiskelijoiden työpaikkaohjaajat voivat vaihtaa kuulumisia vapaamuotoisesti. Tapaamisella voi niin halutessa olla myös joku teema.
Kielikoulutuksen sisällyttäminen oppisopimukseen on tärkeä osa vieraskielisen opiskelijan koulutusta. Koska oppisopimus edellyttää vähintään 25 viikkotyötuntia, sekä ammatillisten lähipäivien että kielikoulutuksen toteuttaminen voi olla haastavaa. Onkin tärkeää pohtia, kuinka kieliopinnot voidaan integroida opiskelijan oppisopimusopintoihin sopivalla rahoituksella ja miten varmistetaan, että opiskelijalla on riittävästi aikaa sekä ammatilliseen oppimiseen että kielitaidon kehittämiseen.
Ihannetilanteessa opiskelija voisi osallistua ensin kielikoulutukseen ennen oppisopimuksen aloittamista, mutta usein opiskelijat haluavat aloittaa työt heti, ja työnantajalla voi olla kiire pätevöittää uusi työntekijä. Jos oppisopimus aloitetaan heti, voisi kielikoulutus käynnistyä samanaikaisesti (yhteisten tutkinnon osien valinnaiset tutkinnon osat, suomi toisena kielenä) ennen ammatillisten aineiden opintoja. Näin varmistetaan, että opiskelijan kielitaito on riittävä ammatillisten opintojen suorittamiseen.
Vieraskielisen oppisopimusopiskelijan erityisen tuen tarpeen tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä suurin osa oppimisesta tapahtuu työpaikalla. Usein opiskelijan koulutustaustasta ei ole saatavilla kattavaa tietoa: onko kotimaassa havaittu oppimisen haasteita, onko opiskelija saanut aiemmin erityistä tukea, ja millä kielellä testit ja arvioinnit olisi parasta toteuttaa.
Jos tuen tarve havaitaan, on tärkeää varmistaa, että työpaikka saa ohjeistusta ja tukea opiskelijan auttamiseksi. Työpaikkaohjaajan kouluttaminen ja tukeminen ovat tässä avainasemassa. Opiskelijan luvalla voidaan informoida työnantajaa erityisen tuen tarpeesta, jotta ohjaus voidaan suunnitella yksilöllisesti.
Lisäksi oppisopimustoimistolla voi olla mahdollisuus maksaa korkeampaa koulutuskorvausta työnantajalle, jos opiskelijalla on erityisen tuen tarvetta. Tämä auttaa varmistamaan, että työpaikoilla on riittävät resurssit opiskelijan tukemiseen ja hänen ammatillisen kasvunsa edistämiseen.