Oppiminen nähdään kehämäisinä sykleinä, jossa kokemukset, pohdiskeleva havainnointi, abstrakti käsitteellistäminen ja aktiivinen toiminta muodostavat jatkuvasti kehittyvän ja syvenevän oppimisprosessin (Kolb 1984, Fenströmin & Kärnä-Behmin 2012, 22 mukaan). Prosessi sisältää kaksi eri oppimisen ulottuvuutta: tiedostamattoman ja tiedostetun ymmärtämisen. Oppimisteorialle olennaista on oppimisen perustuminen omakohtaiselle kokemukselle, oppijoiden omat kokemukset ja käsitykset ja niiden yhteisen jakamisen merkityksen oppimisen välineenä (Kolb 1984, Fenströmin & Kärnä-Behmin 2012, 22 mukaan).
Kokemuksellisen oppimisen teoriassa elämänkokemus on keskeinen ja välttämätön osa oppimisprosessia, jossa tieto syntyy kokemuksen muutoksen kautta. Tehokkuuden saavuttamiseksi oppijat tarvitsevat neljää erilaista kykyjen osa-aluetta - käytännön kokemuksia, harkitsevaa tarkkailua, abstraktia käsitteellistämistä sekä aktiivista kokeilua. Näin ollen oppijoiden on osallistuttava avoimesti ja ennakkoluulottomasti uusiin kokemuksiin, heidän on kyettävä reflektoimaan kokemuksiaan erilaisista näkökulmista, pystyttävä käsitteellistämään havaintojaan ja liittämään niitä loogisesti järkeviin teorioihin sekä kyettävä käyttämään näitä teorioita päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa. (Kolb 1984 ja 2015, Morrisin 2020, 1064-1065 mukaan.)
Kokemuksellisen oppimisen teoria näkyy tässä opetuskokonaisuudessa elämyksellisyytenä, toiminnallisuutena ja kokemusten luomisena. Vaikka oppitunneilla on opettajajohtoista työskentelyä korostuu projektissa kokemuksellisen oppimisen luonteen mukaan oppilaiden oman kokeilun kautta oppiminen. Oppilaat havannoillistavat projektin aikana oppimiaan asioita luovassa työskentelyssä hahmojen parissa, missä korostuu oppilaiden aktiivinen kokeilu ja heidän kyky konkretisoida oppimiaan asioita. Oppitunneista kokemuksellinen oppimiskäsitys ilmenee projektin kaikilla oppitunneilla, sillä jokaisella oppitunnilla haastetaan oppilaiden kykyä reflektoida asioita erilaisista näkökulmista. Tarkoituksena on antaa oppilaille mahdollisuutta prosessoida oman kokemuksen ja uuden tiedon yhdistemää kokemuksellisesti.
Oppiminen aktiivista tiedon konstruointia eli tiedon rakentamista. Keskeistä oppimiskäsitykselle on se, että tiedon siirtymisen tai siirtämisen sijaan oppija rakentaa sitä itse. Oppijan omat aiemmat kokemukset, käsitykset ja tiedot vaikuttavat oppimiseen, eikä tulisi tehdä eroa eri konteksteissa opituista asioista. (Mărunțelu 2020, 402.) Olennaista on, että oppijassa heräävät omiksi koetut kysymykset, toiminta, ongelmanratkaisu ja ymmärtäminen. Kognitiivisten prosessien sisäistäminen ei tulisikaan olla pelkkää passiivista tiedon omaksumista, vaan parhaiten ihminen oppii aktiivisia tekoja ympäristöönsä kohdistamalla. Toiminnan käsitteessä oleellista on myös lapsen itseohjautuvuus. Tämä tarkoittaa, että myös lapsen spontaanille toiminnan ohjautuvuudelle tulisi antaa tilaa, jotta hän pystyy suuntaamaan toimintaansa kehitykselliseen suuntaan. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016.)
Tässä opetuskokonaisuudessa opetuksen tavoitteena on oppilaiden aktivoiminen toiminnalliseen oppimiseen. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan ihminen valikoi, työstää ja tulkitsee informaatiota prosessin aikana, jossa vaikuttavat oleellisesti henkilön aikaisemmat kokemukset, tiedot sekä taidot. Täten ymmärtäminen onkin tärkeää oppimisen kannalta. (Järvinen 2011, 60.) Vaikka osalla oppitunneista on myös opettajajohtoista tiedonvälitystä, on myös näillä oppitunneilla oppilaiden aktiiviseen tiedon rakentamiseen tähtääviä harjoituksia, joiden avulla oppimista on tarkoitus syventää. Keskeisenä ajatuksena on siis se, että oppilaat ovat aktiivisia tiedon rakentajia. Oppitunneista konstruktivistinen oppimiskäsitys painottuu erityisesti kokonaisuuden tunneilla 1, 3, ja 5. Näillä oppitunneilla opettaja kertoo ensin uudesta aiheesta, jonka jälkeen oppilaiden tehtävänä on syventää oppimiaan uusia asioita esimerkiksi tiedonhaun ja oman luovuutensa avulla. Tarkoituksena on antaa oppilaiden uteliaisuudelle tilaa, ja siksi oppilaiden on mahdollista etsiä tietoa myös heitä itseään kiinnostavista asioista.
Oppilas ymmärtää tieto- ja viestintäteknologian keskeisiä käsitteitä, käyttö- ja toimintaperiaatteita sekä kehittää käytännön tvt-taitojaan omien tuotostensa laadinnassa.
Oppilas käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
Oppilas tunnistaa erilaisia historiallisia lähteitä. (T2)
Oppilas hahmottaa erilaisia historian aikakausijakaumia sekä käyttää niihin liittyviä historiallisia käsitteitä. (T4)
Oppilas käyttää luovuuttaan ja ilmaisee itseään monipuolisesti viestintä- ja esitystilanteissa. (T3)
Oppilas kehittää myönteistä viestijäkuvaa sekä halua ja kykyä toimia erilaisissa, myös monimediaisissa vuorovaikutustilanteissa. (T4)
Oppilas hakee tietoa monipuolisista tiedonlähteistä ja arvioi lähteiden luotettavuutta. (T7)
Oppilas ilmaisee havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti sekä muita tiedon tuottamisen tapoja käyttäen. (T3)
Oppilas käyttää monipuolisesti erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä harjaannuttaa kuvan tekemisen taitojaan. (T4)