Ratsukäyttö

Ratsukäyttö on peräisin armeijasta. Suomen armeijalla oli käytössään kymmeniä tuhansia suomenhevosia vielä viime sodassa, suurin osa ratsuina. Rakuuna oli sotilas, joka taisteli kuten jalkaväki, mutta liikkui ratsastaen. Rakuunat olivat yleensä organisoitu kuten jalkaväki ja rakuunaupseereilla oli jalkaväen sotilasarvot, paitsi Suomessa kapteeni oli ratsuväessä ratsumestari ja vänrikki kornetti. Ratsuväen yksikköä on kutsuttu kornetiksi ilmeisesti mukana kulkeneen kornetinsoittajan mukaan. Se on myös käytöstä poistunut sotilasarvo, joka vastasi muiden aselajien vänrikkiä. Kornetti oli vaskipuhallin, joka läheisesti muistuttaa trumpettia, mutta on pehmeä-äänisempänä lähempänä käyrätorvea. Esimerkiksi Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim valmistui kornetiksi vuonna 1889 Nikolain ratsuväkikoulusta Pietarista. malleja. Rakuunan ase oli kivääri. Rakuunoitten perinneasu on luurankotakki. Nimitys tulee takissa vaakatasossa olevista raidoista, jotka muistuttavat kylkiluita. Nykyisin rakuunat liikkuvat polkupyörillä.1970- luvulta lähtien on suomenhevosen ratsukäyttö yleistynyt niin voimakkaasti että suomenhevoselle on perustettu omia koulu- ja esteratsastusluokkia. Ratsastuskäytössä suomenhevosia käytetään sekä harrastus- ja/tai kilpailukäytössä. Suomenhevonen on erinomainen kilparatsu myös vaativiin luokkiin. Se näyttää suorituskykynsä myös opetushevosena ratsastuskouluissa. Maamme johtavin suomenhevosratsastaja on Helimaija Pakarinen, jonka ratsuoriit Jaime, Kihin-Källi ja Pelmi hallitsevat suomenhevosluokkia kouluratsastuspuolella lähes suvereenisti. Suomenhevonen soveltuu mainiosti myös maastoratsuksi, terapiahevoseksi, matkaratsastukseen, ja ennen kaikkea koulu- este- ja kenttäkilpailuratsuksi.

Ratsun ominaisuudet

Ratsun tulee olla ryhdikäs, pitkäkaulainen, ei kovin pitkä runkoinen, pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä. Selän tulee olla vahva, lautasen pyöreä tai loivasti laskeva. Jalat ovat vahvarakenteiset. Ratsukantakirjauksessa suomenhevonen suorittaa ratsastuskokeen, johon kuuluu kouluratsastusohjelma sekä estehyppyjä. Tämän lisäksi arvostellaan hevosen rakenne, luonne ja liikkeet. Väriltään suomenhevonen on useimmiten rautias, mutta ruunikoita ja mustiakin esiintyy. Valkoiset merkit päässä ja jaloissa ovat yleisiä. Häntä ja harja kasvavat yleensä pitkiksi ia tuuheiksi. Suomenhevosen luonne on älykäs, rauhallinen ja tottelevainen. 

Ratsuhevossuunnalle hyväksyttävän oriin tai tamman on suoritettava hyväksytty kouluratsastuskoe, ellei se ole sijoittunut palkintosijoille kansallisissa ratsastus- ja valjakkoajokilpailuissa vähintään helppo B-tason luokassa. Lisäksi hevosen on saatava hyväksytty arvostelu sekä hyppykyvystä että ratsastettavuudesta ja sillä tulee olla puhtaat askellajit. Tamma voidaan hyväksyä kantakirjaan myös pelkän ratsastettavuuskokeen ja askellajiarvostelun perusteella. Kouluratsastuskoe suoritetaan Suomen Ratsastajain Liiton (SRL) voimassa olevien kouluratsastuskilpailusääntöjen mukaan. Kantakirjaan hyväksymisen ehtona on, että hevonen saa kokeesta vähintään puolet ohjelman enimmäispistemäärästä. Hevosen hyppykyky arvostellaan tehtäväpainotteisella estekokeella, joka suoritetaan SRL:n voimassa olevien esteratsastuskilpailusääntöjen mukaan.