Pienhevonen
Alkuaan suomenhevonen oli pieni maatiaishevonen (105-130 cm), risteyttämällä saatiin kokoa kasvamaan ja puhdasjalostuksen aikana 1900-luvulla säkäkorkeutta yhä nostettiin, niin että tuloksena on nykyinen iso suomenhevonen. Pienikokoista suomenhevosta alettiin kuitenkin arvostamaan sen käyttöominaisuuksien vuoksi ja se erotettiin omaksi jalostussuunnakseen. Pienhevoskasvatus lähti liikkeelle 1970-luvulla Pohjois-Savosta koska siellä oli olemassa jo valmiina hyviä pienhevoskantoja. Huoli pienhevosen käyttöominaisuuksien ja geeniperimän kaventumisesta olivat syitä miksi pienhevosia alettiin kasvattaa ja valtion ylläpitämä pienhevoskantakirja avattiin vuonna 1971.Yleistyksenä voi todeta että pienhevonen on suomenhevonen siinä missä isokin, mutta sen täytyy olla säkäkorkeudeltaan alle 148 cm. Käytännössä normaalikokoisten (säkäkorkeus yli 148 cm) suomenhevosten jälkeläisistä 1-2% syntyy luonnostaan pienhevoseksi maatiaistaustan vuoksi. Toisaalta taas, pienistä vanhemmista ei takuuvarmasti saa pienhevosjälkeläistä. (Jehu ja Onni, verkkosivut)
Kantakirja
MTT hevostutkimus on määritellyt 1995 enimmäis-säkäkorkeudet 1-3-vuotiaille suomenhevosvarsoille, joiden voidaan katsoa edustavan pienhevosta. Iät ovat kuukausina.
12 kk 133,0 cm
18 kk 138,5 cm
24 kk 142,5 cm
30 kk 144,0 cmVuonna 1970 kantakirja jaettiin neljään osaan, ja suomenhevosia on siitä lähtien jalostettu: juoksijana, työhevosena, ratsuna ja pienhevosena.Jalostusohjesääntö määrittelee millainen suomenpienhevosen toivotaan olevan. Nykyinen jalostusohjesääntö on vuodelta 1995, ja sen on vahvistanut Maa- ja metsätalousministeriö. Pienhevoskantakirjaan merkitään lautakunnan antama arvostelu tammasta tai oriista sen jalostuskäyttöä ajatellen. Lautakunta arvioi hevosen rakenteen, liikkeet, ajettavuuden tai ratsastettavuuden sekä luonteen. Kantakirjalausunto toimii tavallaan hevosen "tuoteselosteena". Kantakirjassa on tällä hetkellä n. 400 pienhevosta. Koko Suomessa pienhevosia on alle tuhat. Säkäkorkeusrajan 148cm alittaminen ei välttämättä tee vielä hevosesta pienhevosta, vaan sen tulisi olla myös sopusuhtainen rungoltaan, ei vain lyhytjalkaiseksi jäänyt ”iso hevonen” (Suomenratsut, 2005). Pienhevosen luonteen tulee olla myös suomenhevoselle tyypillisen lauhkea ja yhteistyökykyinen.
Käyttö
Pienhevosta käytetään eniten harrastekäytössä. Sillä on tasainen ravi ja rohkea luonne eikä se säikähdä turhista. Pienhevonen sopii siksi hyvin nuorten ja pienikokoisten aikuisten opetushevoseksi. Muita hyviä puolia on pienhevosen hyvä rehunkäyttö ominaisuus, sen pitäminen ratsastustalleilla tulee halvemmaksi kuin tavallisen ponin. Pienhevosia voi käyttää myös mm. hevosvaelluksilla, hääajelutuksissa tai kevyissä metsätyöajoissa. Jalostuksen myötä pienhevoset ovat alkaneet pärjätä myös kouluratsastuksessa, esteradoilla ja valjakkoajossa. Suomenpienhevosyhdistys Ry perustettiin vuonna 2000. Yhdistyksen jäsenet tekevät arvokasta työtä säilyttääkseen suomenpienhevoskannan. (Suomenratsut, 2005).