Miten taliboxilla eli talipakalla varustetun vannasputken tiputtelu saadaan loppumaan? Kaksi vaihtoehtoa: Kunnostaa talipakka tai vaihtaa se ns. black jackiksi, eli vesivoideltuun huulitiivisteellä varustettuun kumiseen osaan (kts. sivun loppu).
Halvimmat vesivoidellut eivät ilmaudu itsestään, mutta hieman kalliimmissa on ilmausputki ja ainakin pikavenekäyttöön tarvittava sisäänmeno painevedelle so. koneen jäähdytysvedelle, jotta kovan vauhdin alipaine ei ime kumia tyhjäksi. Tässä tuollainen kehittynyt malli:
Tässä taliboxin kansi, jonka sisällä talinauha oli tiiviinä pakettina
Päädyin vetämään potkuriakselia ulos pari vaaksaa ja irrottamaan koko taliboxin veneestä, mutta asentamaan sen takaisin koska se oli tukevaa tekoa ja mitään muuta vikaa siinä ei ollut kuin ikäloppu talinauha. Vanha olikin aikamoista narua verrattuna uuteen kantikkaaseen teflonnauhaan, jota sai Veneakselistosta.
Uusi nauha
Nauha kannen sisälle kierrettynä. Sitten vaan pakka takaisin ja potkuriakselin työntö takaisin kytkimeen. Tässä vaiheessa olin jo varma, että homman olisi voinut tehdä helpommallakin: Potkuriakselia irrottamatta. Mutta tulipa tekniikka taas tutummaksi.
Kiristin aluksi käsikireydelle.
Veneen laskuun jätin talipakan alle puuvillarätin. Siihen tiputteli vettä jonkin verran, noin viidesosa siitä mitä vielä syksyllä oli saanto. Käytin konetta eteen ja taaksepäin laiturissa ja kiristin lisää samalla kun akseli pyöri (huom: turvalliselta perän puolelta, etten voinut vaatteineni päätyä akselin ympärille). Toistin tämän kahteen kertaan. Tiputtelu väheni edelleen selvästi.
Kevään yhdeksännellä veneilykerralla tarkistin taas tilanteen ja vaikuttaa siltä, että remontti onnistui: Paikallaan oleva potkuriakseli ei tiputa lainkaan. Pyörivä akseli päästää joitain pisaroita läpi ja ne lentävät sivusuuntaan. Alla oleva rätti on kostea muttei märkä, tuskin kuivaakaan helpolla kun veden lämpö on vielä noin +6 astetta. Talipakka lämpiää hieman, mutta ei tunnu kuumalta.
Suomi24-palstalla vinkattiin, että teflonnauha olisi pitänyt leikata kerroksittain. Näin neuvoo myös SVB:n kuvasto. Ilmeisesti tämä ohje ei kuitenkaan enää nykymateriaaleilla ole tarpeen, koska Veneakselistosta opastettiin että pitkänäkin sen voi laittaa. Vinkkinä myös, että teflonnauhan kuuluukin käytössä sulautua "paketiksi" toisin kuin ilmeisesti vanhaan puuvillanauha-aikaan. Talipakkoja ja niiden tiivisteinä näitä teflonnauhoja käytetään paperikoneissa - detaljit voisi tarkistaa paperikonehuoltomiehiltä.
Vaihe 2:
Muutaman vuoden tuota katseltuani johtopäätös oli palata veneakselistoon ja ostaa vesivoideltu tiiviste. Hitaissa veneissä veden syöttöä ei tarvita: Putki on vain huohotinputki, josta ilma pääsee ylös keväällä venettä laskettaessa.
Samalla akseli siirtyy hiukan akselia taaksepäin, että vanhat kulumat eivät tule tiivisteen kohtaan. Lisäksi akselille jää potkurin eteen tilaa sinkille - hintaero marmoritiskin juuri sopivilla sisäkierteillä olevaan akselinpääsinkkiin on merkittävä.
Kuvasarja muistuttamaan työvaiheista, kun >5 v jälkeen tiiviste on vaihdettava:
Akselia ulos
Saippuaa akselille ja nylonsuoja huulille
Tiiviste akselille
Työnnetään akseli takaisin paikalleen.
Kiinnityksen valmistelu vannasputkelle. Huohotinputkeen sisämitaltaan 12mm putki vesilinjan yläpuolelle keskilaivassa!
Nylon pois, huohotinputki paikalleen, voiteluainetta nipasta ja sitten on homma valmis.
Eikä tiputa enää pisaraakaan!
Huom! On kuultu sellaistakin, että akseli on ollut niin huonosta tavarasta, että vannasputken jatkona oleva putki ennen talipakkaa on ollut reilun pitkä ohittamaan huonot akselin kohdat. Pitkästä putkesta voi ehkä päätellä, että akseli ei ole kunnollinen eikä siihen voi laittaa lyhyempää tiivistettä vaihtamalla samalla koko akselia ( € ! )