Embedded Files
teksti: Maija Laurinsilta ja Hanna Mauro
Sibelius-lukion kamarimuusikot ja lukuteatterilaiset esittivät toukokuussa Mussorgskyn Näyttelykuvia -teoksen. Teoksen musiikki oli sovitettu kamariorkesterille, kitaroille ja pianoille. Musiikin lisäksi teoksessa oli luovan kirjoittamisen kurssin opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä, joita lukuteatterilaiset lukivat. Tekstit käsittelivät katsomisen kokemusta.
Maija Laurinsilta, sinä johdit Mussorgksyn Näyttelykuvia -teoksen. Millaiset ovat päällimmäiset mietteesi projektista?
On todella palkitsevaa nähdä ja kokea, kun suuri joukko ihmisiä päättää yhdessä valmistaa ja esittää näin ison ja haastavan teoksen. Olen valtavan ylpeä paitsi upeista esityksistä, myös jokaisen esiintyjän mielettömästä sitoutumisesta, periksiantamattomuudesta ja oppimisesta kuukausia kestäneen prosessin aikana!
Mikä tuntui projektissa yllättävältä?
Kenties se, miten erilaisia ja moninaisia tunteita ja ajatuksia esitys herätti niin esiintyjissä kuin yleisössä. Paras taide ei mielestäni tyhjene sitä kuluttamalla, vaan haastaa ja tarjoaa joka kokemiskerralla uusia näkökulmia.
Hanna Mauro, sovitit teoksen kamariorkesterille ja soitit itsekin projektissa. Mitkä ovat tunnelmasi?
Päällimmäisenä tunteena on kupliva ilo ja suuri kiitollisuus. Oli ilo saada tehdä projekti yhdessä rakkaan kollegan ja innostuneiden opiskelijoiden kanssa. Opettajana harvoin soittaa itse opiskelijoiden projekteissa. Tämän teoksen sovitus kamariorkesterikokoonpanolle toi kuitenkin tilanteen, jossa oli tarvetta vielä yhdelle lisähuilulle. Soitettavaa oli sen verran vähän ja se oli sen verran repaleista, että ei ollut mielekästä etsiä opiskelijaa soittamaan. Mikä kuitenkin itselleni alkoi ikäään kuin "pakollisena" työtehtävänä, päätyikin olemaan yksi projektin kohokohdista. Oli ihanaa olla osa huilu- ja pianosektiota. Lämmin kiitos siis sektiokavereille yhteissoitosta!
Hanna, millaisia ulottuvuuksia eri taiteenlajit mielestäsi toivat esitykseen? MItä toivot esityksen antaneen yleisölle?
Mussorgskyn Näyttelykuvia -teoshan kuvaa musiikin kielellä taidenäyttelykokemusta. Promenadien aikaan taidenäyttelykävijä kävelee teoksen luota toiselle. Teoksen osat on sävelletty olemassaolevien taideteoksien tai luonnoksien innoittamana. Sibelius-lukion tavassa toteuttaa teos käsiteltiin katsomisen kokemusta musiikin kielen lisäksi lukuteatterilaisten lukemien tekstien avulla. Tekstit toivat mielestäni paljon syvyytttä teokseen. Oli myös ilo huomata, kuinka yleisön jäsenet kokivat teoksen eri ulottuvuudet omista lähtökohdistaan; klassisen musiikin kollega kommentoi teoksen kuultuaan musiikillisia ulottuvuuksia, psykologian opettaja löysi teksteistä psykologisia syvyyksiä (mm. katsomisen tärkeys ihmisen identiteetille). Koen siis, että onnistuimme siinä, mitä taide parhaimmillaan pystyy tarjoamaan; jokaiselle jotakin!
Maija, miksi taiteen tekeminen on mielestäsi tärkeää?
Huh, mikä kysymys... Tänään vastaan näin: Minulle taide on tapa selittää ja ymmärtää itseä, toista ja maailmaa. Taide kertoo meille asioista uusilla tavoilla, se saa meidät hetkeksi näkemään, miten joku toinen näkee ja kokee maailman. Taide antaa merkityksen niin kaikelle pienelle kuin suurelle. Taide ihmettelee olemassaoloa ja riemuitsee siitä, elämän ja ihmisyyden kaikista väreistä ja sävyistä.
Hanna, mitä toivot, että esitys antoi opiskelijoille?
Opettajana ajattelen, että yksi tärkeimmistä asioista, mitä koulu voi opiskelijoille tarjota, on yhdessä tekemisen kokemukset. Projekti oli monella tavalla vaativa ja raskas, mutta kun esitysten jälkeen juhlimme yhdessä kesäiltapäivässä Tervasaaressa, tunsin suurta kiitollisuutta koko ryhmästä ja tiiviistä yhteistyön tekemisestä. Jokainen projketiin osallistunut antoi varmasti kaikkensa, ja se näkyi ja kuului lopputuloksessa.
KIITOS KOKO MUSSORGSKY-JENGI!!
Page updated
Report abuse